Tyhjänpäiväisiä runoja polun varrelta

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) ;) :( :o :shock: :? 8-) :lol: :x :P :oops: :cry: :twisted: :roll: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :toothy10: :sad11: :toothy7: :angry5: :sarcasm: :stop: :hello1: :blackeye: :lurk: :blob6: :drunken: :hiding: :dark1: :notworthy: :sad4: :king: :queen: :protest: :sleepy2: :ugeek: :offtheair: :salute: :sex: :occasion5: :angel5: :love1: :love8: :violent3: :violent2: :evil4: :banghead: :brave: :occasion9: :smilebox: :alien: :faroah: :hippy2: :error: :blob7: :clock: :coffee: :coffee2: :director: :dontknow: :crybaby: :bs: :female: :male: :binky: :happy1: :headbang: :hello2: :read: :read2: :help:
Katso lisää hymiöitä

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[flash] on poissa käytöstä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Tyhjänpäiväisiä runoja polun varrelta

Re: Tyhjänpäiväisiä runoja polun varrelta

Viesti Kirjoittaja MarkoH » 20 Marras 2018 03:21

halu tietää
on merkillinen halu
sitkeäkin halu
taipumus ymmärtää

mutta
vaikka minulla olisi
kaikki tieto
ei se vapauttaisi
minua tiedosta
itsestään

aavistus
vapaudesta ja
hiljaisuudesta

tietoisuus
ilman tiedon
keräämistä
ja tulkitsemista

tilanteen
haltuunottoa
sanomatta sitä
sanoiksi

läpikäyntiä
kokemista
kokonaisena
olemista

lopettamatta
mitään
aloittamatta
mitään
jokin on

kiusaus
tehdä siitä
tietämisen kohde
palaa takaisin
runon alkuun

Re: Tyhjänpäiväisiä runoja polun varrelta

Viesti Kirjoittaja guiding_image » 06 Marras 2018 19:49

Repugnant user
Älä kato mua

Is that something that we saw
Is that something that we celebrated at a future time

Vanhat jutut tuntuu vanhemmilta ja vanhat jutut vanhoilta.

Re: Tyhjänpäiväisiä runoja polun varrelta

Viesti Kirjoittaja guiding_image » 06 Marras 2018 18:17

sininendraakki kirjoitti: Hänkin oli antanut kaiken matkavaluuttansa paikallisille "toimijoille". Hänen onnekseen Japanin yenillä ei ollut määriteltyä kurssia Marokon valuutan suhteen, yenit olivat siellä arvottomia. Junassa oli leppoisa tunnelma, jota kesti tunnin verran ennenkuin konduktööri tuli pyytämään esille junalippuja. Näytin hänelle InterRail-lippua, ja olin hämmästynyt hänen lisäpiletti vaatimuksestaan. Hän ei luovuttanut, vaan lupasi viedä minut junan putkaosastoon, ja sieltä ulos seuraavalla asemalla. Nousin ylös lähteäkseni konduktööriin mukaan, jolloin japanilainen nuori mies tarjoutui maksamaan minun lisämaksuni. Niinpä yllättäen hänen ystävällisellä avullaan pääsin Madridiin.

Rispekt
Olinite tos 14pvää aivan pihalla. Homman nimi eteläs on ettet ymmärrä.
Ja oon ollu hesan astanga koululla plus aikoinaan Markuksen tykö. Markukselhan on kova kirja tuol kirjastois.

Nyt niitä runoi....
Antakee anteeksi. Tornion kirjaZTos oli markuksen Katujen zen
En öbaut koskaan unohda mun opee.
Mullon vielkin zafu ja ihmeellinen zazen alusta.
Koska välillä.syön lihaa ja oikean jalan l8nkka n7vel alkaa sattuu sillä tavalla ettei edes kunnos tamasinen lääke ts. Mofriino auta. Piettää vaan istuu hetki zazenis kun se alkaa poistaa karmojen vaiktuksia.

Ja nyt niitä.runoja jota
Saisinko yksin tämän?
Yö: Menin nukkumaan noin 2200. Kello on nyt 0600. Kuulin jossain vaiheessa yötä taas sen negredossa olemista indikoivan pffft äänen. Muistan kaksi unta...
Yhdessä piti piiloutua koska rosvot piileskelivät feikatun myrskyseinämän takana paratiisisaarella. Se uni päättyi siihen että kaunis neito istui pöytään minun ja kahden muun pojan kanssa pelaamaan jotain tilanteeseen sopivasti modattu korttipeliä.

Oonehkö menossa psykoosii .kävi tänää lääkäri ajassa
Ja ylläri lääkäri olo toisella paikkakunnalla.
Funasi et et ehkö tää jeesais

phpBB [media]


Sä ehkä kuvittelet että tää näyttää köyhältä tai juopolta. Se ei ole homman nimi. En vaa uskalla poustaa mun uusimpii runoi koska tiedän et ihmiset flippaa....

Ja haluun vain hyvää. Mut mua on rusikoitu sen verran pahasti etten ehkä voi puhua. Tsori

Re: Tyhjänpäiväisiä runoja polun varrelta

Viesti Kirjoittaja sininendraakki » 31 Loka 2018 11:34

MarkoH kirjoitti:Sininendraakki, olitko se sinä joka mainitsi joskus nähneensä Krishnamurtin livenä, haluaisitko kertoa siitä?


Ei, en ole tavannut Krishnamurtia. Krishnamurti asui Sveitsin Saanenissa 1980 -luvulla, siellä on käynyt suomalaisia häntä katsomassa ja kuuntelemassa. Pekka Airaksisen kertoman mukaan opetukset Saanenissa olivat ilmaisia, mutta ruoka maksoi yllättävän paljon. Pakko ei tietenkään ollut syödä. En muista kuka tai ketkä siellä ovat käyneet, varmasti myös jotkin kuuluisat ja tunnetut suomalaiset, jotka eivät koskaan mainitse mitään sellaista julkisuudessa. Puolustusministeri, teosofi, osuustoiminta- & rauhanliikkeen mies Yrjö Kallinen on tavannut Krishnamurtin jo varhain 1920 -luvulla. Krishnamurti asui Kalifornian Ojai -laaksossa vuodesta 1922 ...en tiedä kuinka pitkälle.

Re: Tyhjänpäiväisiä runoja polun varrelta

Viesti Kirjoittaja MarkoH » 26 Loka 2018 01:49

niinkö paljon
nähtävää
eikä yhtään
ymmärrettävää
sisään, ulos
se on
hengityksen
tulos

Re: Tyhjänpäiväisiä runoja polun varrelta

Viesti Kirjoittaja MarkoH » 26 Loka 2018 00:16

Sininendraakki, olitko se sinä joka mainitsi joskus nähneensä Krishnamurtin livenä, haluaisitko kertoa siitä?

Kesäkuussa Amsterdamissa

Viesti Kirjoittaja MarkoH » 25 Loka 2018 22:18

Nyt kun alettiin puhumaan interrailista ja rahasta ja joulusta, niin ehkä minäkin kerron pienen tarinan. Tämä ei tosin tapahtunut jouluna, vaan kesällä, kun minut ryöstettiin Amsterdamissa -91. Olin asettunut muutamaksi päiväksi retkeilymajaan Vondelparkin reunoille. Lähdin illalla kävelylle puistoon, vaikka oli jo pimeää, en kokenut sitä vaarallisena sillä siellä oli koiranulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä ja muutenkin tavallisia ihmisiä nauttimassa illasta. Jonkin ajan kuluttua minusta alkoi tuntua siltä, että joku seuraa minua. Päätin ottaa selvää mistä oli kyse ja pysähdyin hörppäämään vettä polun varrelta vesipisteestä, ja se joku tuli luokseni. Minusta hän näytti algerialaiselta nuorelta mieheltä. Hänellä oli päällään pitkä takki, jonka taskusta hän kaivoi esiin pienen pistoolin. Hän sanoi, "olen käyttänyt tätä ennenkin, mutta en haluaisi käyttää tätä sinuun". Ja vaati sitten tietysti rahaa. Minulla oli siitä onnellinen tilanne, että lähes kaikki rahani olivat retkeilymajan tallelokerossa. Kaveri ei näyttänyt tyhmältä, joten aloin jutella hänen kanssaan siinä samalla kun kävelimme kohti puiston toista päätyä. Hän kertoi että oli ryöstänyt pankin, joutunut linnaan, josta nyt oli sitten pakomatkalla ja rahan tarpeessa. Annoin hänelle ne muutamat guldenit mitä minulla oli taskussani, mitätöntä. Hän ei oikein ottanut uskoakseen ettei minulla ollut rahaa kun olin tullut Suomesta asti sinne. Niinpä hän kaivoi vielä taskustaan pussin erivärisiä tabletteja, sanoin että ei, minulla ei todella ole rahaa mukana. Tulimme puiston päätyyn, hän jatkoi portista ulos, ja minä lähdin uudelle(!) kierrokselle puistoon. Viimeiset sanat huikkasin vielä perään: "Toivon todella ettet ammu ketään". Hän katsoi hetken ja käveli pois. Kiersin vielä puoli puistoa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, jonka jälkeen aloin tajuta oikeasti mikä tilanne oli ollut, ja painelin sisään retkeilymajaan. Mutta tuona hetkenä sitä ennen en pelännyt, koska mies tai poika oli lähes mukavan oloinen, ei niin tyhmä että ampuisi minut muutamasta kolikosta. Intuitioni kertoi että minun pitäisi luottaa siihen ja häneen ja jatkaa vaan juttelemista. Jos olisimme tavanneet toisissa merkeissä, olisimme ehkä voineet olla ystäviä. Mutta tarinan opetus on, että on verraten helppo elää hetkessä kun joku uhkaa aseella... jopa ilman pelkoa, pelko tulee sitten jälkikäteen jos on tullakseen.

Re: Tyhjänpäiväisiä runoja polun varrelta

Viesti Kirjoittaja sininendraakki » 25 Loka 2018 12:40

Se oli aivan hyvä joulu: Espanjan rautateillä oli sellainen järjestely että InterRail -lipulla pääsi vain "tavallisiin" juniin ilman lisämaksua. Espanjan eteläkärjen Algecirasin ja Madridin välillä ei ollut "tavallista" junayhteyttä. Kaikki junat Madridiin olivat "erikois"-junia, joissa piti maksaa yli 1000 pesetan lisämaksu. Madridista eteenpäin oli kansainvälisiä junia, joissa Espanjan konduktöörit eivät tulleet esittämään lisämaksuvaatimuksia. Eli miten päästä Madridiin? Astuin rohkeasti junaan. Junassa keskustelin japanilaisen nuoren miehen kanssa, jolle oli käynyt Marokossa samoin kuin minulle. Hänkin oli antanut kaiken matkavaluuttansa paikallisille "toimijoille". Hänen onnekseen Japanin yenillä ei ollut määriteltyä kurssia Marokon valuutan suhteen, yenit olivat siellä arvottomia. Junassa oli leppoisa tunnelma, jota kesti tunnin verran ennenkuin konduktööri tuli pyytämään esille junalippuja. Näytin hänelle InterRail-lippua, ja olin hämmästynyt hänen lisäpiletti vaatimuksestaan. Hän ei luovuttanut, vaan lupasi viedä minut junan putkaosastoon, ja sieltä ulos seuraavalla asemalla. Nousin ylös lähteäkseni konduktööriin mukaan, jolloin japanilainen nuori mies tarjoutui maksamaan minun lisämaksuni. Niinpä yllättäen hänen ystävällisellä avullaan pääsin Madridiin.

Re: Tyhjänpäiväisiä runoja polun varrelta

Viesti Kirjoittaja guiding_image » 17 Loka 2018 18:30

Sininendraakki:
Mä oisin varmaan tullut hulluksi. Oikeesti. Mä oisin varmaan skitsahtanut ihan kunnolla ja alkanut hyvällä omallatunnolla....
Hei! Toihan rimmas.
Miten kökkö joulu sulla on ollut (toteamus). Hmh
Tappaisin varmaan jokaikisen kostoksi suoraan niin kauan että joku mut
Sanoinko vastaantulijan? Iha idioottimainen idea. Paitsi jos oisi (rankkaa) yhteiskunnalliseen ehdollistumiseen pakottamisesta kysymys. Eli kouluampuja. Kato mun faija niittas mut lapsena niin paskaks et vaik käytös oli 6 vedin läpi. Hirvee angsti muute jäi kytee ja niin runoillaa. https://youtu.be/FJd5yg__Qko oon varmaan kattonu tänää joku 20 krt tän videon koska pikkase hermo menee. Hauska kuitenkin todeta että sillä nähtävästi on ollut jänis varsinki tokavikas scenessä ts. Leikkauksessa

Voisin täs nyt kuitenkin kun olen asian äärellä puhua jotain omista runoistani tai luomistekniikasta. Joskus 2013 keväällä aloin kuulemaan unen ja hereilläolon välivaiheessa aivan uskomattomia juttuja. Joissa ei ollut mitään järkeä.

Yritin kuitenkin muuttaa huonon tilanteen edukseni ja etsiä niistä rationaalisia merkityksiä. Tulos oli epätyydyttävä mutta prosessi jatkui ja kykyni kuulla syvemmältä alitajunnasta tulevia viestejä parani. Ehostui. Kyky muistaa parani. Ja kiitos älypuhelinteni pystyin myös melkein katkaisematta flow:ta äkkiä kirjoittaa ylös ja mennä takaisin mieleni kummallisiin syvyyksiin.

Oli yksi erityisen tärkeälle tuntuva tapaus jossa pystyin ikään kuin muuntamaan oman mieleni vastaanottamaan. Häiritsee jo nyt mitä sanoin aiemmin tappamisesta koska kämpän ulkopuolelta kuuluu huutoja ja yhdistän ne siihen kuinka pahasti rikoin moraalisäännöksiä. Se tuntuu aika kreisiltä.
Kyky repiä unen rajamailta sanoja on heikentynyt. Joskus nähty uniaki missä oon yrittäny tuoda jotain takaisin. Anteeksi reagoin vaan niin voimaakkaasti ja luonteeltani berserk. Enkä luopio jos joku miettii

Joulukuussa Marokossa

Viesti Kirjoittaja sininendraakki » 16 Loka 2018 13:53

1970-luvun alussa halusin kokea millainen on joulukuun 24. ilman kaikkea jouluhälinää. Matkustin interrail-lipulla Sveitsin, Etelä-Ranskan ja Espanjan halki Marokkoon. Siellä paistoi aurinko, mitään erikoista juhlaa ei näkynyt eikä tuntunut missään. Asuin hotellissa, en ostanut pilveä jota kaupattiin. Minua kuitenkin yritettiin kiristää sillä että pidettiin varmana että minulla on kiellettyä ainetta. Sanoin että olen valmis menemään poliisiasemalle, jos niin halutaan, koska minulla ei ole mitään. He eivät uskoneet ja jatkoivat kiristämistä. Asia on niin että ihmisiä ei saa loukata liian räikeästi, enkä selvinnyt tilanteesta enään millään keinolla, lopulta lahjoitin kaikki rahani marokkolaisille nuortyöttömille/-rikollisille/-liiketoiminnan harjoittajille. Minulla oli jäljellä laivalippu jolla pääsisin meren ylitse Espanjaan.
Sitten kohtalo määräsi myrskyn merelle, jolloin laiva ei voinut lähteä Espanjaan. Edessä oli vielä yksi yö Marokon satamakaupungissa, ilman rahaa tällä kertaa. Kävelin Tangierin katuja bazaarien ja kahviloiden ohitse muutaman tunnin, sitten siististi pukeutunut marokkolainen nuorimies pysäytti minut, hän tiesi keiden kanssa olin ollut tekemisissä, ja halusi tietää kuinka paljon rahaa he olivat saaneet minulta. Kerroin summan, joka oli aika paljon suomenrahassa. Hän osti minulle maitokahvin ja käski istua kahvilassa kunnes hän palaisi. En pystynyt olemaan siinä yli tuntia yhden cafe-aulait:in kanssa, ja lähdin taas kävelemään. Tapasin vielä muitakin "liiketoiminnan harjoittajia", kun olin katsomassa myrskyaaltoja meren rannalla. He olivat ystävällisiä, annoin heille ukulele-kokoisen kitarani. Hekin tarvisivat rahaa, ja uskoivat voivansa myydä sen jollakin hinnalla.
Lopulta olin yötä marokkolaisen suurperheen vieraana, heitä oli noin tusinan verran lapsia, he istuivat ikä- ja sukupuolijärjestyksessä sohvilla, katsoimme marokkolaista tv-ohjelmaa. Seuraavana aamuna minut herätettiin aikaisin, jotta ehdin ajoissa laivaan.

Ylös