Päivän ajatus, jos semmoista on

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) ;) :( :o :shock: :? 8-) :lol: :x :P :oops: :cry: :twisted: :roll: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :toothy10: :sad11: :toothy7: :angry5: :sarcasm: :stop: :hello1: :blackeye: :lurk: :blob6: :drunken: :hiding: :dark1: :notworthy: :sad4: :king: :queen: :protest: :sleepy2: :ugeek: :offtheair: :salute: :sex: :occasion5: :angel5: :love1: :love8: :violent3: :violent2: :evil4: :banghead: :brave: :occasion9: :smilebox: :alien: :faroah: :hippy2: :error: :blob7: :clock: :coffee: :coffee2: :director: :dontknow: :crybaby: :bs: :female: :male: :binky: :happy1: :headbang: :hello2: :read: :read2: :help:
Katso lisää hymiöitä

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[flash] on poissa käytöstä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Päivän ajatus, jos semmoista on

Re: Päivän ajatus, jos semmoista on

Viesti Kirjoittaja MarkoH » 24 Loka 2018 01:56

Jonkinmoinen dokumentti Ramana Maharshista, Papajista ja Nisargadattasta:

phpBB [media]


Alta parikymppisenä olin lähdössä Intiaan ilman sen selkeämpää suunnitelmaa. Kirjastosta olin löytänyt Ramana Maharshin opetuksia ja Paul Bruntonin Salaista Intiaa etsimässä sekä Krishnamurtia muutama kirjan, ja Nisargadattan Valvetilasi on unta. Sitten zen-jumalat puuttuivat peliin, ja vaihdoin jo ostetut lentoliput Intiasta Italiaan, tapaamaan jotakuta joka osaisi kertoa zenistä. Olin tavallaan hyvin huojentunut asioiden saamasta käänteestä, sillä Intia tuntui ehkä sittenkin liian Suurelta ja Tuntemattomalta. Mitenkähän olisi käynyt, jos olisin sinne lähtenyt? Olisinko edes tullut takaisin? Vielä? Enää?

Onneksi nykyisin ei tartte matkustella minnekään, vaikka matkustelu voikin olla kivaa. Mutta ei välttämätöntä. YouTube riittää, ainakin minulle. Ainakin vielä. Tekosyyni on laiskuus.

Mutta Intiassa on aina kiva käydä vaikka vaan mielessään.

Re: Päivän ajatus, jos semmoista on

Viesti Kirjoittaja MarkoH » 22 Loka 2018 13:56

"What you are looking for is where you are looking from".

- St. Francis of Assisi

So, etsiäkö vai löytääkö?

Re: Päivän ajatus, jos semmoista on

Viesti Kirjoittaja MarkoH » 23 Syys 2018 01:55

Jään pitemmäksi aikaa tauolle kirjoittamisesta...

phpBB [media]

Re: Päivän ajatus, jos semmoista on

Viesti Kirjoittaja MarkoH » 22 Syys 2018 23:58

"Don't give yourself time for spiritual awakening. Time cannot deliver spiritual awakening."

-Tolle

"Nyt" ei ole ajanhetki, se ei liiku ajan mukana. Se on ajattomuus, itse tila jossa kaikki liikkuu. Sillä ei ole rajoja, ei muotoa...

Re: Päivän ajatus, jos semmoista on

Viesti Kirjoittaja MarkoH » 19 Syys 2018 00:34

Thank you very much. I have no complaints whatsoever.

Täytyy sanoa että on tullut valittua ihan sopiva vaikeusaste tähän elämään tällä kertaa. Ei todellakaan liian helppoa että olisi tylsää, mutta ei toisaalta vaadita mitenkään mahdottomiakaan. Riippuu tietysti ihan siitä mitä hakee, ja siinä sen hienous.

Eikös tämä ollut se Kill'em all -taso? :twisted:

Kunhan pitää varansa ettei eksy peliin... No kaikki eksyvät, mutta jotkut sanovat että on täysin mahdollista nähdä tämä pelinä, tai näytelmänä, ilman että samaistuu täysin hahmoihin. Ilman että samaistuu egoon, kehoon, tunteisiin, ajatuksiin, "minun minun", ikäänkuin minä en olisi mitään muuta. Heitä kuuntelen, koska sydän sanoo: "Kuuntele nyt. Älä tee mitään, älä tee ei-mitään, kuuntele kokonaisena, ponnistelematta." Ja sitten sydänkin hiljenee, ja on vain kuunteleminen. Ja kuuntelemisesta tulee kuulemista. Kuulemisesta tulee nykyhetki, ja nykyhetki on kaikki. Ja sitten... ja sitten... katsellaan... Jäädään tähän. Vain ne jotka kiirehtivät, eivät ehdi perille...

Re: Päivän ajatus, jos semmoista on

Viesti Kirjoittaja Vieras » 17 Syys 2018 22:20

MarkoH kirjoitti: Mitä tutkittavaa on tunteissa?

"vaan uhraan sen jonkin ihanteen, ihanne-olotilan eteen, jonka toivon saavuttavani. Yritän nähdä tämän hetken yli tai läpi, toivoen tämän näkemisen auttavan minua parempaan tulevaisuuteen. Mikä ei lopultakaan toimi, ja tämä aiheutti hankalan olon tänään, "ei vaan toimi"...

Ei lisättävää.

Re: Päivän ajatus, jos semmoista on

Viesti Kirjoittaja MarkoH » 17 Syys 2018 18:27

Vieras kirjoitti:Don't Try to Change Your True Feelings. Your Feelings are Now. Study Them. (edesmennyt zen-opettajani).

"True Feeling" on varmaan jotain erilaista kuin "Ordinary Feeling"? Tunteet tulevat ja menevät, ei ole tunnetta joka ei tulisi ja menisi. Mitä tutkittavaa on tunteissa? Entä "tositunteissa"?

Jos tunne ei tule eikä mene, minusta sille voisi ehkä keksiä jonkin paremman sanan.

Yleensä voisi sanoa että luotamme aika vankasti tunteisiimme, vaikka ne ovat aina menossa ja tulossa. Ja jos jokin ei tunnu juuri miltään, emme tavallisesti ole niin kiinnostuneita. Tätä voi olla kuitenkin kiva seurata, mihin tunteeseen mielemme kiintyy ja mihin ei. Ja onko se välttämätöntä, ja onko sillä väliä.

Re: Päivän ajatus, jos semmoista on

Viesti Kirjoittaja MarkoH » 17 Syys 2018 16:52

Se, joka osaa lukea tämän epäröimättä, on varmaan jo viisas:

Ashtavakra Gita

Re: Päivän ajatus, jos semmoista on

Viesti Kirjoittaja Vieras » 17 Syys 2018 15:36

MarkoH kirjoitti: Että ylenkatsomme sitä mikä on lopultakin ilmeistä, etsiessämme mielestämme jotain tähdellisempää nähtävää ja koettavaa, ja tämä ylenkatsominen on käytännössä automaattista.


Don't Try to Change Your True Feelings. Your Feelings are Now. Study Them. (edesmennyt zen-opettajani).

Re: Päivän ajatus, jos semmoista on

Viesti Kirjoittaja MarkoH » 16 Syys 2018 22:20

Viime päivät sujuneet aika mukavasti, moni turha ajatuskin on varmaan jäänyt ajattelematta. Kuitenkin tänään huomasin että alan lipua takaisin vanhaan tapaan ajatella. Jouduin ponnistelemaan, vaikka yleensä en ponnistele, eikä tämä ponnistelu ollut tälläkään kertaa hyväksi. Tai siltä aluksi näytti. Illalla sitten Moojia kuunnellessani tajusin mikä ongelmani on, miksei tämä nyt sujukaan niin kuin edelliset päivät. Ongelma on se, että edelleen huomaamattani usein ylenkatson nykyhetkeä, pidän sitä kuin ponnahduslautana johonkin parempaan tilaan, ja samalla tallaan "tämän" jalkoihini. Ylenkatsominen. Sen ylenkatsominen mikä on ihan edessäni istuessani kuistilla ulkona, tai vetäessäni vessan, tai tiskatessa. En arvosta sitä tarpeeksi, vaan uhraan sen jonkin ihanteen, ihanne-olotilan eteen, jonka toivon saavuttavani. Yritän nähdä tämän hetken yli tai läpi, toivoen tämän näkemisen auttavan minua parempaan tulevaisuuteen. Mikä ei lopultakaan toimi, ja tämä aiheutti hankalan olon tänään, "ei vaan toimi". Ja monena muunakin päivänä aikaisemmin tällä polulla. Ongelma ei ole vain minun, vaan se on selvästikin yleinen. Että ylenkatsomme sitä mikä on lopultakin ilmeistä, etsiessämme mielestämme jotain tähdellisempää nähtävää ja koettavaa, ja tämä ylenkatsominen on käytännössä automaattista. Voisi sanoa että se on liian lähellä meitä jotta osaisimme tarkentaa katseemme siihen, ja katsomme sen sijaan aina vaan kauemmas. Automaattisesti.

Jos tämä näkemiseni on todellista, se ei mene pois, ja minnekäs nykyhetki lähtisi? Joku voi kysyä, miksi siitä nykyhetkestä sitten pitäisi olla niin pakkomielteisen kiinnostunut? Varsinkaan jos sillä ei tuntuisi olevan mitään kivaa meneillään?

Ylös