Avoin Sangha

harmaa sunnuntai
kahvilla Neste-huoltamolla Lapissa
turisteja kaukaa; Tanskasta, Englannista, Japanista,
maa on valkea
hiljaista lumisadetta

nuorena harrastin sukeltamista
minulla oli märkäpuku, ei painepulloja
enimmäkseen sukelsin Suomenlahdella
harjoittelin hengityksenpidättämistä Uimastadionin hyppyaltaassa, pohjan tuntumassa
kerran kävin sukeltamssa Ateenassa
se oli hurja kokemus
vesi on niin kirkasta
siellä näkyy monia erilaisia kaloja
vedenalainen rinne katoaa pelottavaan syvyyteen
veden alla on hiljaista
liikkeet ovat hitaita ja rauhallisia

[i]TALVEN TULLESSA VARMUUS HUKATAAN[/i]

en tiedä
enkä ole
varma siitäkään
kun en tiedä
kuka olen
ja sekin on siis
epävarmaa

[i]TIE JOKA SANOI 'HEI!' JA KATOSI[/i]

ajattelin
lopettaa
ajattelemisen
mutta
se oli
vain ajatus

[i]KYMMENEN ORAVAA YHDELLÄ OKSALLA[/i]

jos ymmärrät
se ei mene pois
jos et ymmärrä
se ei mene pois
etsiminen
on liikettä
poispäin [i]tästä[/i]
miten se voisi
johtaa oikeaan
ymmärrykseen
[i]tästä[/i]?

Olin laulanut mantroja maanalaisen käytävässä, saanut kasan kolikoita. Oli kolea, harmaa syyskuun päivä, menin Pompidou keskuksen lähellä olevaan King's Burgeriin ostamaan pahvimukillisen kahvia, aioin päästä istumaan sisälle lämpimään 20 minuutiksi. Nuori mies möi minulle kahvin ja sanoi: "You cannot sit here", "You have to go out" korostaakseen vielä asiaa uudelleen. "Okey, I understand", sanoin ja lähdin ulos kävelemään pahvimukini kanssa.

[i]METSÄSSÄ[/i]

polku toi minut
siihen missä olen
tänään kuljen
metsässä vapaana
tyylikäs
kuu

[i]I AM NO THING[/i]

nähdä minä
sinä
mitä ei voi
nähdä
kello löi jo viisi
lapset herätkää

[i]ELÄMÄSTÄ JOKA EI KOSKAAN VANHENE[/i]


mitä päivä
tuo tullessaan
se kuljettaa
minua mukanaan

ja mitä päivä
ei tuokaan tullessaan
se ei tarvitse minua
menköön menojaan

tuo koruton,
kallellaan oleva mänty
on pysynyt pystyssä
syksyt, talvet!

ja näin se minulle puhuu,

vertailun vuoksi
ei kannata kuolla
eikä elämätön elämä ole sitä
ettei sinua katsota
vertailemisen arvoiseksi

nurkan takana
odottaa rauha
näin petämme itseämme -
nurkan takana
siintää toinen nurkka
ja niin loputtomiin
sanovat sitä poluksi -
tai tieksi elämässämme

ja minä, pieni ympyrä
olen vaan pyörinyt
ympäriinsä
pyörin, pyörin, pyörin
kunnes pääsen lepoon
kuten niin monet
pienet ympyrät
ennen minua

vaan nyt olen
ymmällä
en tiedä
mihin suuntaan mennä
en kuitenkaan suostu
enää pyörimään, elämään
sitä ympäripyöreää elämää

pysähdys. sitten toinen.
useampi pysähdys.
ja vielä.

ja äkkiä,
kutsumaton vieras:
rauha,
hyväksyminen,
lepo kaiken
sellaisuudessa!

vieras joka sanoo:
mikä on makeaa, on makeaa,
mikä kitkerää, on kitkerää!

ja laulu voi jatkua
sillä tämä on nyt varmaa:

mitä päivä
taas tuo tullessaan
se kuljettaa

ja mitä päivä
ei toisikaan tullessaan,
en jää kaipaamaan...
menköön taas menojaan!

jätä menneisyys
jätä tulevaisuus
älä odota
älä epäröi
jos tämä olisi
luonnollinen tilasi
kuka voisi
väittää vastaan
on ammuttava
kun ruuti
on kuivaa