Viesti Kirjoittaja MarkoH » 08 Tammi 2019 00:57
ELÄMÄSTÄ JOKA EI KOSKAAN VANHENE
mitä päivä
tuo tullessaan
se kuljettaa
minua mukanaan
ja mitä päivä
ei tuokaan tullessaan
se ei tarvitse minua
menköön menojaan
tuo koruton,
kallellaan oleva mänty
on pysynyt pystyssä
syksyt, talvet!
ja näin se minulle puhuu,
vertailun vuoksi
ei kannata kuolla
eikä elämätön elämä ole sitä
ettei sinua katsota
vertailemisen arvoiseksi
nurkan takana
odottaa rauha
näin petämme itseämme -
nurkan takana
siintää toinen nurkka
ja niin loputtomiin
sanovat sitä poluksi -
tai tieksi elämässämme
ja minä, pieni ympyrä
olen vaan pyörinyt
ympäriinsä
pyörin, pyörin, pyörin
kunnes pääsen lepoon
kuten niin monet
pienet ympyrät
ennen minua
vaan nyt olen
ymmällä
en tiedä
mihin suuntaan mennä
en kuitenkaan suostu
enää pyörimään, elämään
sitä ympäripyöreää elämää
pysähdys. sitten toinen.
useampi pysähdys.
ja vielä.
ja äkkiä,
kutsumaton vieras:
rauha,
hyväksyminen,
lepo kaiken
sellaisuudessa!
vieras joka sanoo:
mikä on makeaa, on makeaa,
mikä kitkerää, on kitkerää!
ja laulu voi jatkua
sillä tämä on nyt varmaa:
mitä päivä
taas tuo tullessaan
se kuljettaa
ja mitä päivä
ei toisikaan tullessaan,
en jää kaipaamaan...
menköön taas menojaan!
[i]ELÄMÄSTÄ JOKA EI KOSKAAN VANHENE[/i]
mitä päivä
tuo tullessaan
se kuljettaa
minua mukanaan
ja mitä päivä
ei tuokaan tullessaan
se ei tarvitse minua
menköön menojaan
tuo koruton,
kallellaan oleva mänty
on pysynyt pystyssä
syksyt, talvet!
ja näin se minulle puhuu,
vertailun vuoksi
ei kannata kuolla
eikä elämätön elämä ole sitä
ettei sinua katsota
vertailemisen arvoiseksi
nurkan takana
odottaa rauha
näin petämme itseämme -
nurkan takana
siintää toinen nurkka
ja niin loputtomiin
sanovat sitä poluksi -
tai tieksi elämässämme
ja minä, pieni ympyrä
olen vaan pyörinyt
ympäriinsä
pyörin, pyörin, pyörin
kunnes pääsen lepoon
kuten niin monet
pienet ympyrät
ennen minua
vaan nyt olen
ymmällä
en tiedä
mihin suuntaan mennä
en kuitenkaan suostu
enää pyörimään, elämään
sitä ympäripyöreää elämää
pysähdys. sitten toinen.
useampi pysähdys.
ja vielä.
ja äkkiä,
kutsumaton vieras:
rauha,
hyväksyminen,
lepo kaiken
sellaisuudessa!
vieras joka sanoo:
mikä on makeaa, on makeaa,
mikä kitkerää, on kitkerää!
ja laulu voi jatkua
sillä tämä on nyt varmaa:
mitä päivä
taas tuo tullessaan
se kuljettaa
ja mitä päivä
ei toisikaan tullessaan,
en jää kaipaamaan...
menköön taas menojaan!