Avoin Sangha

[i]TALVEN TULLESSA VARMUUS HUKATAAN[/i]

en tiedä
enkä ole
varma siitäkään
kun en tiedä
kuka olen
ja sekin on siis
epävarmaa

[i]TIE JOKA SANOI 'HEI!' JA KATOSI[/i]

ajattelin
lopettaa
ajattelemisen
mutta
se oli
vain ajatus

[i]KYMMENEN ORAVAA YHDELLÄ OKSALLA[/i]

jos ymmärrät
se ei mene pois
jos et ymmärrä
se ei mene pois
etsiminen
on liikettä
poispäin [i]tästä[/i]
miten se voisi
johtaa oikeaan
ymmärrykseen
[i]tästä[/i]?

Olin laulanut mantroja maanalaisen käytävässä, saanut kasan kolikoita. Oli kolea, harmaa syyskuun päivä, menin Pompidou keskuksen lähellä olevaan King's Burgeriin ostamaan pahvimukillisen kahvia, aioin päästä istumaan sisälle lämpimään 20 minuutiksi. Nuori mies möi minulle kahvin ja sanoi: "You cannot sit here", "You have to go out" korostaakseen vielä asiaa uudelleen. "Okey, I understand", sanoin ja lähdin ulos kävelemään pahvimukini kanssa.

[i]METSÄSSÄ[/i]

polku toi minut
siihen missä olen
tänään kuljen
metsässä vapaana
tyylikäs
kuu

[i]I AM NO THING[/i]

nähdä minä
sinä
mitä ei voi
nähdä
kello löi jo viisi
lapset herätkää

[i]ELÄMÄSTÄ JOKA EI KOSKAAN VANHENE[/i]


mitä päivä
tuo tullessaan
se kuljettaa
minua mukanaan

ja mitä päivä
ei tuokaan tullessaan
se ei tarvitse minua
menköön menojaan

tuo koruton,
kallellaan oleva mänty
on pysynyt pystyssä
syksyt, talvet!

ja näin se minulle puhuu,

vertailun vuoksi
ei kannata kuolla
eikä elämätön elämä ole sitä
ettei sinua katsota
vertailemisen arvoiseksi

nurkan takana
odottaa rauha
näin petämme itseämme -
nurkan takana
siintää toinen nurkka
ja niin loputtomiin
sanovat sitä poluksi -
tai tieksi elämässämme

ja minä, pieni ympyrä
olen vaan pyörinyt
ympäriinsä
pyörin, pyörin, pyörin
kunnes pääsen lepoon
kuten niin monet
pienet ympyrät
ennen minua

vaan nyt olen
ymmällä
en tiedä
mihin suuntaan mennä
en kuitenkaan suostu
enää pyörimään, elämään
sitä ympäripyöreää elämää

pysähdys. sitten toinen.
useampi pysähdys.
ja vielä.

ja äkkiä,
kutsumaton vieras:
rauha,
hyväksyminen,
lepo kaiken
sellaisuudessa!

vieras joka sanoo:
mikä on makeaa, on makeaa,
mikä kitkerää, on kitkerää!

ja laulu voi jatkua
sillä tämä on nyt varmaa:

mitä päivä
taas tuo tullessaan
se kuljettaa

ja mitä päivä
ei toisikaan tullessaan,
en jää kaipaamaan...
menköön taas menojaan!

jätä menneisyys
jätä tulevaisuus
älä odota
älä epäröi
jos tämä olisi
luonnollinen tilasi
kuka voisi
väittää vastaan
on ammuttava
kun ruuti
on kuivaa

Pakko vaa kehua sinut maasta taivaisiin. Ja muutenkin.
[b]The problem with this state is not only that I don't like it, but also that my central nervoussystem is getting conditioned by it.
IMELÄÄ TYYPPIÄ
Näittekö, että Martin oli jättänyt typerän tänne?
-Ge, kyllä nähtiin
[/b]
https://psychedelicsalon.com/podcast-049-pharmacology-and-the-posthuman-phuture/
Sory baut re-post
Itse asiassa oon miettint modataanko tätä . Toisekseen oon miettiny annetaanko mun puhua läpiä piähän vain koska oon Suomen Poliisin seuranassa (ja kuvitteletko vitun uukuna-muna etten ois tajunnu sitö intuitiolla)?

Intellectual priviledge compared to some1 who's practicing tyaga-bhoga just for states of "undisturbed states of sense gratification" /
That mean they sell out the living in this moment for an irresponsible state that doesn't aim towards yoga, but it is constructed from angst derived from the necessity of tyaga but not from understanding of Culture as a product
When the sense gratification reaches a state where addiction settles in - then there is no effort from the individual to achieve another form of pleasure. That's why yoga is to be introduced to society in pre-teen phase of development. Otherwise angst wilm set in and will create a unreasonable / falsely motivated deive towards bhoga
And that will last until the grave if psychedelics aren't a cultural tool in the individual toolkit for navigating the World


Se et se vairagya - siitä ei saavuta mitään tilaa
Muy miteen sä myyt joogaa kun ihmidtä kiinnostaa tilat ba tavoote on ettei oo mitään tilaa mitä saavuttaisit
Miten voo edes sanoe ettei koogadsa ole kyae mistään tilojen tavoittelusta

halu tietää
on merkillinen halu
sitkeäkin halu
taipumus ymmärtää

mutta
vaikka minulla olisi
kaikki tieto
ei se vapauttaisi
minua tiedosta
itsestään

aavistus
vapaudesta ja
hiljaisuudesta

tietoisuus
ilman tiedon
keräämistä
ja tulkitsemista

tilanteen
haltuunottoa
sanomatta sitä
sanoiksi

läpikäyntiä
kokemista
kokonaisena
olemista

lopettamatta
mitään
aloittamatta
mitään
jokin on

kiusaus
tehdä siitä
tietämisen kohde
palaa takaisin
runon alkuun