Viesti Kirjoittaja MarkoH » 18 Tammi 2019 19:35
Totuus josta mieli ei tykkää.
Mieli haluaisi totuuden mihin se voisi tykästyä. Jotain ilotulitusta tai sen tapaista. Mutta kun mieli on hiljaa, kohdataan se mitä mieli ei halua kohdata. Se mitä on ylenkatsottu koko ajan, koska siinä ei tuntuisi olevan mitään kiinnostavaa. Ja totta on, mieli ei koe sitä pätkääkään kiinnostavana. Siksi se etsii. Eikä löydä, ja tavallaan ei haluaisikaan löytää, sillä silloin sen illuusio "aina vaan jostakin paremmasta kuin tämä" katoaisi. Mutta kun mieli hijenee, se löytää sen mitä pakeni. Se on se mikä on. Hetken vastusteltuaan mieli ymmärtää että sen täytyy lakata etsimästä, sen täytyy antautua tälle hetkelle. Ei menneisyyttä, eikä tulevaisuutta. Se näkee etsimisen turhuuden, ja sen kuinka loputonta pakeneminen on, kun voisi vain olla ponnistelematta. Vain se mikä jää nähtäväksi, jää.
Totuus josta mieli ei tykkää.
Mieli haluaisi totuuden mihin se voisi tykästyä. Jotain ilotulitusta tai sen tapaista. Mutta kun mieli on hiljaa, kohdataan se mitä mieli ei halua kohdata. Se mitä on ylenkatsottu koko ajan, koska siinä ei tuntuisi olevan mitään kiinnostavaa. Ja totta on, mieli ei koe sitä pätkääkään kiinnostavana. Siksi se etsii. Eikä löydä, ja tavallaan ei haluaisikaan löytää, sillä silloin sen illuusio "aina vaan jostakin paremmasta kuin tämä" katoaisi. Mutta kun mieli hijenee, se löytää sen mitä pakeni. Se on se mikä on. Hetken vastusteltuaan mieli ymmärtää että sen täytyy lakata etsimästä, sen täytyy antautua tälle hetkelle. Ei menneisyyttä, eikä tulevaisuutta. Se näkee etsimisen turhuuden, ja sen kuinka loputonta pakeneminen on, kun voisi vain olla ponnistelematta. Vain se mikä jää nähtäväksi, jää.