Empatia

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) ;) :( :o :shock: :? 8-) :lol: :x :P :oops: :cry: :twisted: :roll: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :toothy10: :sad11: :toothy7: :angry5: :sarcasm: :stop: :hello1: :blackeye: :lurk: :blob6: :drunken: :hiding: :dark1: :notworthy: :sad4: :king: :queen: :protest: :sleepy2: :ugeek: :offtheair: :salute: :sex: :occasion5: :angel5: :love1: :love8: :violent3: :violent2: :evil4: :banghead: :brave: :occasion9: :smilebox: :alien: :faroah: :hippy2: :error: :blob7: :clock: :coffee: :coffee2: :director: :dontknow: :crybaby: :bs: :female: :male: :binky: :happy1: :headbang: :hello2: :read: :read2: :help:
Katso lisää hymiöitä

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[flash] on poissa käytöstä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Empatia

Re: Empatia

Viesti Kirjoittaja Dharmis42 » 18 Marras 2015 10:46

tommi kirjoitti:Katsotaan sitä aiempaa lausetta: "Ne asiat, jotka edustavat positiivisuutta tekoina kasvatuksessa, niihin on kiinnittynyt hyvin suuri määrä emotionaalista ainesta"

Mitä tuossa lauseessa tarkoittaa teot, jotka edustavat positiivisuutta? No, "periaatteessa ihan sellaiset asiat mitä on oppinut pitämään positiivisina tai negatiivisina". Katsotaan sitä aiempaa lausetta uudestaan, nyt kun tiedämme mitä se positiivisuus siinä lauseessa tarkoittaa: "Sellaisiin asioihin, joita on oppinut pitämään sellaisina asioina, on kiinnittynyt hyvin suuri määrä emotionaalista ainesta"
Takertuminen/pois työntäminen (emootiot) hämärtää sen kyvyn nähdä itse asia ilman jakoa positiiviseen tai negatiiviseen suhtautumiseen. Tämä aiheuttaa sen, että ei näe todellisia syitä tai seuraamuksia, saati sitten olisi mahdollisuutta estää uusien syntymistä tai tappaa vanhoja.

Jotenkin näin minä sen näen. Todennäköisesti en.
tommi kirjoitti:Kun ajaa tienristeykseen, niin jos siinä tien vierellä tolpassa palaa punainen valo, niin jäädään odottamaan, ja jos tolpassa palaa vihreä valo, niin mennään ylitse. Voi olla, että punaiseen ja vihreään valoon on kiinnittynyt suuri määrä emotionaalista ainesta ja takertumista, jopa ihan lapsuudesta saakka. Mutta jos kaikista ehdollistumisista täysin vapautunut henkilö ajaa risteykseen, niin miten hän toimii? Hän pysähtyy kun tolpassa palaa punainen valo, ja ylittää risteyksen kun tolpassa palaa vihreä valo. Kuka tahansa näkyviin asioihin ja logiikkaan luottava pystyy havaitsemaan, että tämä on se oikea tapa toimia.
Kysymys onkin siitä, että luottaako sokeasti siihen liikennevaloon. Liikenteessä saattaakin tulla vastaan humalainen kuski, jota ei luottamukseni liikennevaloon hirveästi liikuta. Joten tässä tapauksessa se oma havainnointi (joka ei luota pelkästään liikennevaloon) on se mihin luotetaan ja näin todetaan tilanteen todellinen tila.

Parhaimmillaan näin se menisi. Ny meen nukkuu :sleepy2:

Re: Empatia

Viesti Kirjoittaja tommi » 16 Marras 2015 20:02

miisa kirjoitti:sä et voi uskoo sitä tilannetta, kun sun oma psyyke aukoo sulle päätä ´3h.
niin sillee, empatia ensiks omaa itteäs kohtaan
okei=??

Tarkoitatko empatialla sitä, että tuntee mitä joku muu tuntee? Vai sitä, että tuntee jonkinlaisia myönteisiä tunteita jotain muuta kohtaan?

Kehotatko siis tuntemaan myönteisiä tunteita itteä kohtaan, vai ehkä olemaan tietoinen siitä, mitä itse tuntee?

Re: Empatia

Viesti Kirjoittaja tommi » 16 Marras 2015 19:58

Dharmis42 kirjoitti:
tommi kirjoitti:Myös käsitteet "positiivinen" ja "negatiivinen" ovat melko epämääräisiä.

Jotkut teot edustavat "positiivisuutta", mutta ovat loogiselle mielelle hyvinkin selkeästi "negatiivisia".

Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa, että nämä teot edustavat positiivisuutta?

Entä mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa, että nämä teot ovat loogiselle mielelle negatiivisia?
No periaatteessa ihan sellaiset asiat mitä on oppinut pitämään positiivisina tai negatiivisina. Loogiselle mielelle tietysti, koska eihän ne asiat itsessään omaa sitä näkökulmaa.

Katsotaan sitä aiempaa lausetta: "Ne asiat, jotka edustavat positiivisuutta tekoina kasvatuksessa, niihin on kiinnittynyt hyvin suuri määrä emotionaalista ainesta"

Mitä tuossa lauseessa tarkoittaa teot, jotka edustavat positiivisuutta? No, "periaatteessa ihan sellaiset asiat mitä on oppinut pitämään positiivisina tai negatiivisina". Katsotaan sitä aiempaa lausetta uudestaan, nyt kun tiedämme mitä se positiivisuus siinä lauseessa tarkoittaa: "Sellaisiin asioihin, joita on oppinut pitämään sellaisina asioina, on kiinnittynyt hyvin suuri määrä emotionaalista ainesta"

Ei kyllä vieläkään aukene...

Kun ajaa tienristeykseen, niin jos siinä tien vierellä tolpassa palaa punainen valo, niin jäädään odottamaan, ja jos tolpassa palaa vihreä valo, niin mennään ylitse. Voi olla, että punaiseen ja vihreään valoon on kiinnittynyt suuri määrä emotionaalista ainesta ja takertumista, jopa ihan lapsuudesta saakka. Mutta jos kaikista ehdollistumisista täysin vapautunut henkilö ajaa risteykseen, niin miten hän toimii? Hän pysähtyy kun tolpassa palaa punainen valo, ja ylittää risteyksen kun tolpassa palaa vihreä valo. Kuka tahansa näkyviin asioihin ja logiikkaan luottava pystyy havaitsemaan, että tämä on se oikea tapa toimia.

Re: Empatia

Viesti Kirjoittaja Dharmis42 » 16 Marras 2015 09:15

Tämä oli aika hyvä:
phpBB [media]


tommi kirjoitti:Myös käsitteet "positiivinen" ja "negatiivinen" ovat melko epämääräisiä.

Jotkut teot edustavat "positiivisuutta", mutta ovat loogiselle mielelle hyvinkin selkeästi "negatiivisia".

Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa, että nämä teot edustavat positiivisuutta?

Entä mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa, että nämä teot ovat loogiselle mielelle negatiivisia?
No periaatteessa ihan sellaiset asiat mitä on oppinut pitämään positiivisina tai negatiivisina. Loogiselle mielelle tietysti, koska eihän ne asiat itsessään omaa sitä näkökulmaa.

Re: Empatia

Viesti Kirjoittaja tommi » 15 Marras 2015 11:44

Dharmis42 kirjoitti:
tommi kirjoitti:Ensimmäinen ihminen perustaa näkemyksensä näkyviin asioihin ja tekoihin, jotka selkeästi viittaavat tiettyyn suuntaan. Jälkimmäinen ihminen ei perusta näkemystään mihinkään, vaan hän vain jostain syystä haluaa "ajatella" asioista tietyllä tavalla.

Vaikuttaa melko selvästi siltä, että se on nimenomaan tämä jälkimmäinen ihminen, joka on vieraantunut todellisuudesta. Ehkä hän pyrkii ylläpitämään jotain tunnetilaa, eikä siksi pysty hyväksymään näkyviä asioita?
Itseasiassa molemmat toimivat hyvin samankaltaisesti. Molemmat ovat takertuneita siihen samaan tunnetilaan. Molemmat assosioivat samaa asiaa samanlaisella tunnetilalla. Se toiminta jatkuu, tai sitten ymmärtäen tämän, voisi toivoa ettei enää näin tapahtuisikaan.

Ensimmäinen henkilö perustaa käsityksensä asioihin, jotka ovat näkyviä, ja jotka selkeästi viittaavat tiettyyn suuntaan. Toinen henkilö ei perusta käsityksiään mihinkään. Voisi siis olettaa, että koska tämän ensimmäisen henkilön käsitykset perustuvat joihinkin näkyviin asioihin, niin nämä käsitykset muuttuvat kun niiden perustana olevat näkyvät asiat ja teot muuttuvat. Sen sijaan toisen henkilön kohdalla on vaikea sanoa missä tilanteessa hän voisi muuttaa käsityksiään.

Täten voisi siis ajatella, että henkilöt toimivat hyvin eri tavoilla. Ensimmäinen henkilö ei ole takertunut mihinkään, vaan hän on vapaa liikkumaan, ja voi muuttaa käsityksiään sen mukaan miten ympärillä selkeästi näkyvät ja tuntuvat asiat muuttuvat. Jälkimmäinen henkilö sen sijaan on takertunut, eikä pysty muuttamaan käsityksiään.

Dharmis42 kirjoitti:Ehkä jos sen näkee omissa kokemuksissaan, niin se on selkeämpää? Ne asiat, jotka edustavat positiivisuutta tekoina kasvatuksessa, niihin on kiinnittynyt hyvin suuri määrä emotionaalista ainesta. Joskus ne teot on loogiselle mielelle hyvinkin selkeästi negatiivisia, mutta sen takertumisen näkemiseen ikäänkuin joutuisi luopumaan siitä jaosta siinä tunnetilassa.

Myös käsitteet "positiivinen" ja "negatiivinen" ovat melko epämääräisiä.

Jotkut teot edustavat "positiivisuutta", mutta ovat loogiselle mielelle hyvinkin selkeästi "negatiivisia".

Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa, että nämä teot edustavat positiivisuutta?

Entä mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa, että nämä teot ovat loogiselle mielelle negatiivisia?

Re: Empatia

Viesti Kirjoittaja Dharmis42 » 15 Marras 2015 03:30

tommi kirjoitti:Ensimmäinen ihminen perustaa näkemyksensä näkyviin asioihin ja tekoihin, jotka selkeästi viittaavat tiettyyn suuntaan. Jälkimmäinen ihminen ei perusta näkemystään mihinkään, vaan hän vain jostain syystä haluaa "ajatella" asioista tietyllä tavalla.

Vaikuttaa melko selvästi siltä, että se on nimenomaan tämä jälkimmäinen ihminen, joka on vieraantunut todellisuudesta. Ehkä hän pyrkii ylläpitämään jotain tunnetilaa, eikä siksi pysty hyväksymään näkyviä asioita?
Itseasiassa molemmat toimivat hyvin samankaltaisesti. Molemmat ovat takertuneita siihen samaan tunnetilaan. Molemmat assosioivat samaa asiaa samanlaisella tunnetilalla. Se toiminta jatkuu, tai sitten ymmärtäen tämän, voisi toivoa ettei enää näin tapahtuisikaan.
tommi kirjoitti:Mikä on "välittämisen muoto"?

Seuraa pieni mielikuvaharjoitus. Kuvittele tilanne mielessäsi:
Kävin torilla ostamassa kojulta 600 grammaa "välittämisen muotoa". Tulin kotiin paperikäärö kainalossa, ja kotona avasin käärön. Mitä sieltä käärön sisältä paljastui?

Jos käärön sisällön hahmottaminen on vaikeaa, niin se saattaa olla merkki siitä, että ajatukset lentävät hieman liian korkeissa sfääreissä. Voisiko näitä ajatuksia saada kiskottua vähän konkreettisemmalle tasolle? Jos ajattelee, että turpasauna on "välittämisen muoto", niin mitä silloin käytännössä ajattelee?
Hmmm, menee aika vaikeaksi tämä kuvailu. Ajatellaan, että itse näkee "turpasaunan" negatiivisena toimintana, tämä on aika selkeää. Vaikeus on siinä, että on hyvin hankala itse assosioida tällaista toimintaa jotenkin positiivisena. Se on jonkinlaista emotionaalista samaistumista vanhemmalta lapseen, miksei tietysti sama asia voisi olla myös parisuhteessa. "Turpasauna" voi edustaa turvallisuutta ja välittämistä sille lapsen mielelle. Alitajunnalle jne.

Ehkä jos sen näkee omissa kokemuksissaan, niin se on selkeämpää? Ne asiat, jotka edustavat positiivisuutta tekoina kasvatuksessa, niihin on kiinnittynyt hyvin suuri määrä emotionaalista ainesta. Joskus ne teot on loogiselle mielelle hyvinkin selkeästi negatiivisia, mutta sen takertumisen näkemiseen ikäänkuin joutuisi luopumaan siitä jaosta siinä tunnetilassa. Ne oudot hetket kun jokin negatiivinen tunnetila tuntuukin positiiviselta? Miten sen voisi hahmottaa? En saa nyt kiinni ajatuksesta, se vaikeus onkin, että näitä asoita on hyvin hankala konkretisoida, hyvin yksilöllisesti havaittavissa...

Esim. jos lapsi kuulee jatkuvasti arjessaan, että hänelle olisi parempi "kun et olisi olemassa", "kun et olisi syntynytkään" ja "parempi kuolleena". Eikö tällaisessa tapauksessa ole mahdollisuus, että lapsi alkaa itse uskomaan tähän? Että se kuolemantoive jyllää siellä alitajunnassa myös aikuisena, vaikka se ei olisi järkevää tai siihen ei olisi mitään näkyvää syytä? Itse ajattelen, että se positiivisesti dualisoitunut ajatus on, että tämän mieli käsittää totuutena, vanhempanihan ajattelivat vain parastani. Voiko tällaista mitenkään hahmottaa?

En tarkoituksellisesti yritä olla mitenkään korkealentoinen, enemmän sellaista arjen mielekkyyden tavoittelua jne.
Nyt tietysti :occasion5: Mutta huolimatta tästäkin...

Re: Empatia

Viesti Kirjoittaja tommi » 14 Marras 2015 21:33

Dharmis42 kirjoitti:
tommi kirjoitti:Jos kaikki asiat viittaavat että jokin asia on totta, niin miksi ajattelisimme, että tämä asia ei ole totta?
Jotta pystyisimme ylläpitämään sitä omaa tunnetilaa (vaikkapa jotain ihmistä kohtaan). Tunne, että minusta välitetään tuntuu hyvältä vaikka se ei olisi totta.

Oletetaan siis kaksi ihmistä, joista toinen kokee jatkuvasti että hänestä välitetään, kaikki näkyvät asiat ja teot selkeästi viittaavat ainakin tähän, ja toinen on sitä mieltä, että "ajatellaan että tämä ei ole mitenkään totta", ja että tämä ensimmäinen ihminen on "todellisuudesta vieraantuja".

Ensimmäinen ihminen perustaa näkemyksensä näkyviin asioihin ja tekoihin, jotka selkeästi viittaavat tiettyyn suuntaan. Jälkimmäinen ihminen ei perusta näkemystään mihinkään, vaan hän vain jostain syystä haluaa "ajatella" asioista tietyllä tavalla.

Vaikuttaa melko selvästi siltä, että se on nimenomaan tämä jälkimmäinen ihminen, joka on vieraantunut todellisuudesta. Ehkä hän pyrkii ylläpitämään jotain tunnetilaa, eikä siksi pysty hyväksymään näkyviä asioita?

Dharmis42 kirjoitti:
tommi kirjoitti:Ajatellaan, että se näyttää ankalta, se kävelee kuin ankka, se ääntelee kuin ankka. Ajatellaan myös, että se ei ole ankka. Miksi kukaan ajattelisi näin? Ehkä siksi, että on vieraantunut todellisuudesta, eikä pysty myöntämään itselleen, että kyseessä on ankka, koska on niin kiinni siinä omassa tunnetilassaan?
Esim. jos ajattelen, että turpasauna on välittämisen muoto, niin todennäköisesti en haluaisi luopua tästä kuvitelmasta. Tai vaikka palkitseminen asioiden suorittamisesta, tai kehuminen tottelevaisuudesta, tai vaikkapa materiaalinen hyvittäminen menetetystä ajasta. Tarkertuminen näyttäytyy asioina hyvin yksilökohtaisesti.

Mikä on "välittämisen muoto"?

Seuraa pieni mielikuvaharjoitus. Kuvittele tilanne mielessäsi:
Kävin torilla ostamassa kojulta 600 grammaa "välittämisen muotoa". Tulin kotiin paperikäärö kainalossa, ja kotona avasin käärön. Mitä sieltä käärön sisältä paljastui?

Jos käärön sisällön hahmottaminen on vaikeaa, niin se saattaa olla merkki siitä, että ajatukset lentävät hieman liian korkeissa sfääreissä. Voisiko näitä ajatuksia saada kiskottua vähän konkreettisemmalle tasolle? Jos ajattelee, että turpasauna on "välittämisen muoto", niin mitä silloin käytännössä ajattelee?

Re: Empatia

Viesti Kirjoittaja Dharmis42 » 11 Marras 2015 23:11

tommi kirjoitti:Jos kaikki asiat viittaavat että jokin asia on totta, niin miksi ajattelisimme, että tämä asia ei ole totta?
Jotta pystyisimme ylläpitämään sitä omaa tunnetilaa (vaikkapa jotain ihmistä kohtaan). Tunne, että minusta välitetään tuntuu hyvältä vaikka se ei olisi totta.
tommi kirjoitti:Ajatellaan, että se näyttää ankalta, se kävelee kuin ankka, se ääntelee kuin ankka. Ajatellaan myös, että se ei ole ankka. Miksi kukaan ajattelisi näin? Ehkä siksi, että on vieraantunut todellisuudesta, eikä pysty myöntämään itselleen, että kyseessä on ankka, koska on niin kiinni siinä omassa tunnetilassaan?
Esim. jos ajattelen, että turpasauna on välittämisen muoto, niin todennäköisesti en haluaisi luopua tästä kuvitelmasta. Tai vaikka palkitseminen asioiden suorittamisesta, tai kehuminen tottelevaisuudesta, tai vaikkapa materiaalinen hyvittäminen menetetystä ajasta. Tarkertuminen näyttäytyy asioina hyvin yksilökohtaisesti.
tommi kirjoitti:Jos kaikki asiat viittaavat johonkin, niin tuntuisi pikemminkin, että itsepintainen usko siihen, että tämä asia on vain kuvitelmaa, olisi nimenomaan sitä todellisuudesta vieraantumista. "Tämä ei voi olla totta, sen on pakko olla kuvitelmaa, vaikka kaikki asiat viittaavatkin siihen, että se on totta". Omasta tunnetilasta ei voida päästää irti, joten uskotellaan, että kaikki näkyvät asiat ovat vain kuvitelmaa.
Mutta miten käy jos jokin asia rikkoisi sitä itseluotua mielikuvaa? Todennäköisesti mieli alkaisi perustella näkyviä asioita vastaamaan sitä omaa takertumista tunnetilaan. Turpasaunassa se on ehkä joillekin näkyvämpää kuin materialistinen hyvitys menetetystä ajasta, mutta siltikin kysymys on pohjimmiltaan samanlaisesta takertumisesta. Asiat alkavat näyttämään sellaiselta, että ne tukevat tätä positiivista tunnetta välittämisestä.
tommi kirjoitti:"Tunteiden lukeminen perustuu siihen, että se tunnetila johon takerrutaan..."? Perustuuko tunteiden lukeminen tunteisiin takertumiseen? Vai olisiko pikemminkin niin, että tunteisiin takertuminen haittaa tunteiden lukemista?
Tunteisiin takertuminen saa asiat näyttämään positiivisilta. Mieli haluaa säilyttää syntyneen mielikuvan positiivisena huolimatta itse asioista. Tällä tavoin esim. turpasaunan voi assosioida positiivisena välittämisen muotona.

Re: Empatia

Viesti Kirjoittaja Google maps » 11 Marras 2015 21:35

Mitä sä tunnet ilman egoa. Niin vittu! Sanonta se! Niin vittu! Sanonta se

Re: Empatia

Viesti Kirjoittaja tommi » 11 Marras 2015 20:51

Dharmis42 kirjoitti:
tommi kirjoitti:Todellisuudesta vieraantuneet vaikuttavat olevan erittäin tiukasti kiinni niissä omissa tunnetiloissaan. Todellisuudesta vieraantuminen tuntuu jopa olevan sitä, että ei osata mennä niiden omien tunnetilojen ulkopuolelle. Eli tässä mielessä ei ainakaan vaikuttaisi olevan kyse omista tunnetiloista vieraantumisesta.
Ajatellaan, että todellisuudesta vieraantuja kokee jatkuvasti että hänestä välitetään, kaikki näkyvät asiat ja teot selkeästi viittaavat ainakin tähän. Ajatellaan myös, että välittäminen ei ole mitenkään totta.

Eli onko tällaisessa tapauksessa se todellisuudesta vieraantuminen takertumista niihin omiin tunnetiloihini? En haluaisi siis hyväksyä, että asiat eivät tunnu olevan todellisuudessa niin kuin ne näyttävät olevan? Tämän vuoksi myös luottamukseni näkyviin asioihin ja tekoihin (logiikka) kasvaa jatkuvasti, koska tämä suojelee ja ylläpitää kuvitelmaani välittämisestä.

Jos kaikki asiat viittaavat että jokin asia on totta, niin miksi ajattelisimme, että tämä asia ei ole totta?

Ajatellaan, että se näyttää ankalta, se kävelee kuin ankka, se ääntelee kuin ankka. Ajatellaan myös, että se ei ole ankka. Miksi kukaan ajattelisi näin? Ehkä siksi, että on vieraantunut todellisuudesta, eikä pysty myöntämään itselleen, että kyseessä on ankka, koska on niin kiinni siinä omassa tunnetilassaan?

Jos kaikki asiat viittaavat johonkin, niin tuntuisi pikemminkin, että itsepintainen usko siihen, että tämä asia on vain kuvitelmaa, olisi nimenomaan sitä todellisuudesta vieraantumista. "Tämä ei voi olla totta, sen on pakko olla kuvitelmaa, vaikka kaikki asiat viittaavatkin siihen, että se on totta". Omasta tunnetilasta ei voida päästää irti, joten uskotellaan, että kaikki näkyvät asiat ovat vain kuvitelmaa.

Dharmis42 kirjoitti:
tommi kirjoitti:Ajattelisin, että toisten tunnetilojen hahmotuksessa on eri tasoja. Kun näkee toisen henkilön kasvojen ilmeen läheltä, niin se tunnetila ikäänkuin hyppää sieltä automaattisesti ja refleksinomaisesti, ennen kuin edes ehtii ajatella mitään. Sitten kun sen tunnetilan on vastaanottanut, niin voi alkaa loogisesti päättelemään mitä seurauksia ja vaikutuksia sillä tunnetilalla on esim. toisten ihmisten käytökseen, ja tilannetta voi hyödyntää omien älyllisten kykyjen rajoissa. Jos tältä pohjalta lähtisi pohtimaan, niin voisi miettiä, että onko tällaisissa todellisuudestavieraantumistapauksissa kyse häiriöstä tuossa ensinmainitussa tunteidenlukemisrefleksissä, vai tässä jälkimmäisessä loogisen pohdinnan vaiheessa?
Todellisuudesta vieraantuja luottaa omiin päätelmiinsä, tunteiden lukeminen itseasiassa perustuu siihen, että se tunnetila johon takerrutaan alkaa muodostamaan todellisuutta sellaiseksi kuin se kuvitellaan. Hymyilevä psykopaatti jne.

"Tunteiden lukeminen perustuu siihen, että se tunnetila johon takerrutaan..."? Perustuuko tunteiden lukeminen tunteisiin takertumiseen? Vai olisiko pikemminkin niin, että tunteisiin takertuminen haittaa tunteiden lukemista?

Ylös