Viesti Kirjoittaja vksyyt. » 21 Helmi 2013 20:10
Taqqiyah on tietääkseni oman uskontonsa kätkemistä vaaran uhatessa. Eli se on sallittua sellaisessa tilanteessa, missä oman hengen säilyttäminen on parempi, kuin henkensä menettäminen. Jos esimerkiksi tietäisi, että vastaan tuleva joukkio harrastaisi muslimien tappamista huvikseen, eikä ole hyödyllistä tuoda uskoaan julki, on sallittua kieltää sanallisesti oma uskonsa, ilman että luopuu siitä sydämen tasolla. Tämän voi tehdä joko uskon tason heikkouden vuoksi, tai uskon ollessa korkealla tasolla, mutta tilanteessa tapetuksi tuleminen olisi tyhmää ja verrattavissa itsemurhaan.
Muunlainen petkuttaminen on kiellettyä, valitettavasti sellaista monet ryhmittymät kuitenkin harrastavat. Esimerkiksi uskon ulkoisten merkkejen kätkeminen jonkin maallisen hyödyn vuoksi on kiellettyä.
Sharia`h:aan eli lakiin suhtaudun salafi metodologian mukaisesti. Salaf tarkoittaa edeltäjää, ja uskonnollisessa yhteydessä hurskasta edeltäjää, tässä tapauksessa Muhammedia (sallaallaahu aleihi wa sallam) ja hänen seuralaisiaan. Kun sanan perään tulee "i", se tarkoittaa heidän seuraajaansa. Tämä tarkoittaa sitä, että Koraania, ei saa tulkita ilman autenttista sunnaa (Profeetan perimätietoa), eikä näitä tutkimatta Muhammedin seuralaisten ymmärrystä, eikä näitä ilman kunnioitusta ja paino arvon antamista heitä seuranneiden oppineiden välittämälle viisaudelle. Kun seuraa sellaista metodologiaa, pystyy ymmärtämään, kuinka sharia`h tulee noudattaa erilaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa. Sharian perusta on monoteismi, mitä profeetat ovat aina painottaneet ensimmäisenä, ja joitain profeettoja ei kukaan edes seurannut. Vain harvoin sharia`h saavutti niin suuren kannattaja määrän, että siitä tuli valtiollinen laki. Sharia`h ei voi pakottaa missään olosuhteissa, vaan se kasvaa otollisessa maaperässä ja kulta-aikoinaan nousee valtiolliseksi laiksi. Shari`ah siis käsittää kaiken inhimilliseen elämään liittyvät uskonnolliset määräykset esim. puhtaudesta, palvonnasta, käytöstavoista jne. Länsimaissa yleensä sana tuo mieleen, jotkin sellaiset rangaistus toimenpiteet, joita voidaan soveltaa ainoastaan, kun Sharia`h on valtiollisella tasolla ja yhteiskunnissa on korkeasti lainoppineita tuomareita.
Saiko edellisistä mitään selkoa, tai herääkö lisäkysymyksiä?
Taqqiyah on tietääkseni oman uskontonsa kätkemistä vaaran uhatessa. Eli se on sallittua sellaisessa tilanteessa, missä oman hengen säilyttäminen on parempi, kuin henkensä menettäminen. Jos esimerkiksi tietäisi, että vastaan tuleva joukkio harrastaisi muslimien tappamista huvikseen, eikä ole hyödyllistä tuoda uskoaan julki, on sallittua kieltää sanallisesti oma uskonsa, ilman että luopuu siitä sydämen tasolla. Tämän voi tehdä joko uskon tason heikkouden vuoksi, tai uskon ollessa korkealla tasolla, mutta tilanteessa tapetuksi tuleminen olisi tyhmää ja verrattavissa itsemurhaan.
Muunlainen petkuttaminen on kiellettyä, valitettavasti sellaista monet ryhmittymät kuitenkin harrastavat. Esimerkiksi uskon ulkoisten merkkejen kätkeminen jonkin maallisen hyödyn vuoksi on kiellettyä.
Sharia`h:aan eli lakiin suhtaudun salafi metodologian mukaisesti. Salaf tarkoittaa edeltäjää, ja uskonnollisessa yhteydessä hurskasta edeltäjää, tässä tapauksessa Muhammedia (sallaallaahu aleihi wa sallam) ja hänen seuralaisiaan. Kun sanan perään tulee "i", se tarkoittaa heidän seuraajaansa. Tämä tarkoittaa sitä, että Koraania, ei saa tulkita ilman autenttista sunnaa (Profeetan perimätietoa), eikä näitä tutkimatta Muhammedin seuralaisten ymmärrystä, eikä näitä ilman kunnioitusta ja paino arvon antamista heitä seuranneiden oppineiden välittämälle viisaudelle. Kun seuraa sellaista metodologiaa, pystyy ymmärtämään, kuinka sharia`h tulee noudattaa erilaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa. Sharian perusta on monoteismi, mitä profeetat ovat aina painottaneet ensimmäisenä, ja joitain profeettoja ei kukaan edes seurannut. Vain harvoin sharia`h saavutti niin suuren kannattaja määrän, että siitä tuli valtiollinen laki. Sharia`h ei voi pakottaa missään olosuhteissa, vaan se kasvaa otollisessa maaperässä ja kulta-aikoinaan nousee valtiolliseksi laiksi. Shari`ah siis käsittää kaiken inhimilliseen elämään liittyvät uskonnolliset määräykset esim. puhtaudesta, palvonnasta, käytöstavoista jne. Länsimaissa yleensä sana tuo mieleen, jotkin sellaiset rangaistus toimenpiteet, joita voidaan soveltaa ainoastaan, kun Sharia`h on valtiollisella tasolla ja yhteiskunnissa on korkeasti lainoppineita tuomareita.
Saiko edellisistä mitään selkoa, tai herääkö lisäkysymyksiä?