Nietzsche

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
Vieras

Re: Nietzsche

ViestiKirjoittaja Vieras » 10 Joulu 2014 00:29

Kaipa jokainen ihmisen toiminta ihan puhtaita reaktioita lukuunottamatta lähtee useimmiten jostain halusta. Mikä minulle kuitenkin muodostui tärkeäksi opiskellessa b:tta oli motiivi sen toiminnan taustalla. Eli kuinka olla tietoinen kunkin toiminnan syistä ja tietty myös seurauksista.

Itsekkyyden koin ainakin itselleni sillä tavoin ongelmaksi, että käytännössä havaitsin sen jatkuvan hulabaloon ajatus- ja tunnetasolla, kun en saanut mitä halusin tai en halunnut mitä sain. Josta tietysti seurasi kärsimystä, vatutusta, selittelyä itselle jne. Pitkään seurasi ajatus vapautua itsekkäästi kärsimyksestä, mikä on vähän paradoksaalista jälkeenpäin ajatellen...Vaikea tosin nähdä, miten muuten se olisi voinut toimia...

Tuohon liittyi tietysti ajatus hyvästä ja pahasta, mutta senkaltainen moraaliajattelu ei oikein toiminut jonkin ajan kuluttua. Tai lakkasi olemasta mitenkään merkittävää pohtia asioita sen kautta. Tilalle tuli jonkinlainen tilannesidonnainen "luova" moraali, joka ei noudattanut mitään selkeää eettistä koodistoa.

En tiedä tietysti, miten ihmiset muissa yhteisöissä tuohon asiaan suhtautuvat. Ne, missä minä pyörin, eivät pitäneet hyvä/paha-akselia niinkään huonona juttuna jos sellaista kokee tarvitsevansa, mutta sen ajateltiin ehkä olevan epäoleellista varsinaiselle etenemiselle asiassa.

Tomi
Viestit: 362
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Nietzsche

ViestiKirjoittaja Tomi » 10 Joulu 2014 20:49

tommi kirjoitti:Tässä aletaan taas kaartaa lähelle sitä ajatusta joka minulla oli aiemmin, eli että tietyt asiat hahmotetaan hyvinä ja pahoina, vaikka niistä käytettäisiin eri sanoja.

Miksi jotain asiaa on vaikea sulattaa, jos kyseinen asia tuo mieleen itsekkyyden? Mikä siinä itsekkyydessä aiheuttaa sellaisen hysteerisen paniikin, että täytyy keksiä tällaisia "ei ole mitään itsekkyyttä"-runoteoksia mieltä rauhoittamaan?

Kun tekee jotain, ihan mitä tahansa, niin siihen tekemiseen tai toimintaan on jokin syy, ihan syyn ja seurauksen lain mukaan. Jos syö palan suklaalevyä, niin se johtuu siitä että haluaa syödä suklaata. Voitaisiin sanoa, että tässä tapauksessa syy on itsekäs, eli yksinkertaisesti haluaa tehdä jotain ja tekee sen. Sitten voidaan sanoa, että on joitain asioita joita tehdään epä-itsekkäästi, esim. kun antaa kadulla rahaa kerjäläiselle. Mutta toisaalta voidaan todeta, että silloinkin kun ojentaa rahaa kerjäläiselle, niin se kerjäläinen tai kukaan muukaan ei voi ojentaa sinun kättäsi, vaan jokaisen täytyy itse ojentaa oma kätensä. Eli jollain tasolla se olet sinä itse, joka itsekkäästi päätät antaa rahan kerjäläiselle, koska kukaan muu ei sitä rahan antamista edes pysty puolestasi tekemään.


Lännessä on protestanttisuudessa kehittynyt melko kyyninen käsitys ihmisestä perisynnin turmelemana olentona joka ei kykene omin keinoin tavoittelemaan kohti hyvettä. Tämä on tärkeää, koska jos ihminen kykenisi kristillisen perustusopin opettaman perisynnin ylittämään niin tällöin olisi Jeesuksen uhrikuolema turha. Näin ihminen nähdään itsekkäänä ja alhaisena olentona jonka ainoa keino on tavoitella Jeesuksen armoa. Satanismi kääntää tilanteen päälaelleen ja julistaa että tämä "luonnontila" on ihan hyvä ja oikeutettu, mutta tekee ne samat oletukset ihmisen olemuksesta. Niinpä aika moni halutessaan osaa pyöritellä minkä tahansa teon itsekkyyden motivoimaksi ja jatkamaan tuota läntistä perinnettä.

Jossain jokaisen ihmisen sisällä (ja miksei eläimenkin) on jonkinlainen itsekäs kipinä joka on kaiken toiminnan perusta. Jos kysytään, että miksi kannattaisi seurata Buddhan (tai Jeesuksen tai kenen vaan) opetuksia, ja kysytään edelleen että "miksi?", niin lopulta päädytään jonkinlaiseen pohjatasoon, jossa kysymyksenä on vain että haluatko jotain vai etkö halua. Siinä pisteessä ei ole enää mitään muita perusteluita kuin se itsekäs kipinä joka mahdollisesti haluaa lähteä seuraamaan kyseistä polkua, tai sitten ei halua.

Esimerkki:
Buddha sanoo: "Sinun tulee meditoida"
Oppilas kysyy: "Miksi?"
B: "Jotta voisit valaistua"
O: "Miksi minun tulisi valaistua?"
B: "Jotta voisit vapauttaa kaikki tietoiset olennot"
O: "Miksi minun tulisi vapauttaa kaikki tietoiset olennot?"
...keskustelu jatkuu kunnes jossain vaiheessa ketju päättyy kohtaan, jossa Buddha sanoo:
"Kaikki opettamani johtaa lopulta tällaiseen päämäärään, ja sinun täytyy vain päättää onko tämä sitä mitä haluat vai ei, ja tehdä ratkaisu sen mukaan. Ei ole mitään muuta perustelua mitä voisin enää esittää."


Varhaisessa traditiossa Buddha ei kehoitatnut ketään pelastamaan eläviä olentoja vaan ylittämään oman henkilökohtaisen kärsimyksensä, jos sen mahdollistavaan elämäntapaan ole mahdollisuutta niin kehoitetaan elämään muuten siten että aiheuttaa mahdollisimman vähän kärsimystä itselle ja muille. Eikai mahayanassakaan oleteta että se olisi jonkinlainen imperatiivi vaan jotenkin tosi suositeltu tavoite.

Buddhalla oli oletuksena että jokainen olento pyrkii välttämään dukkhaa ja etsimään sukkhaa eli jotenkin väljästi kääntäen voimaan hyvin ja olemaan onnellinen. En itsekään koe että siinä perus halussa olisi jotain vikaa teorian tasolla. Monilla on kuitenkin jonkinlaisia estoja tuon suhteen ja se tuntuu nimenomaan jollakin tasolla tuomittavalta tietoisena toiveena. Itsensä uhraaminen jonkin suuremman puolesta tuntuu helpommin tietoisesti käsiteltävältä.

Vieras

Re: Nietzsche

ViestiKirjoittaja Vieras » 11 Joulu 2014 13:17

Siis sehän on paljon helpompi tehdä epäitsekkäitä tekoja. Mutta mä esimerkiksi uskon siihen että tää juttu jyrätään mielessä läpi 8-)

Tomi
Viestit: 362
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Nietzsche

ViestiKirjoittaja Tomi » 12 Joulu 2014 15:44

Vieras kirjoitti:Siis sehän on paljon helpompi tehdä epäitsekkäitä tekoja. Mutta mä esimerkiksi uskon siihen että tää juttu jyrätään mielessä läpi 8-)


Mitä se epäitsekkyys on? Millaisia ovat epäitsekkäät teot?

Tässä muuten mainio Thanissaron kirjoitus aiheesta:

http://nirodha.fi/egottomuuden-ongelma/

Avatar
tommi
Viestit: 640
Liittynyt: 09 Helmi 2013 22:10
titteli: über geek
Viesti:

Re: Nietzsche

ViestiKirjoittaja tommi » 13 Joulu 2014 11:49

Vieras kirjoitti:Kaipa jokainen ihmisen toiminta ihan puhtaita reaktioita lukuunottamatta lähtee useimmiten jostain halusta. Mikä minulle kuitenkin muodostui tärkeäksi opiskellessa b:tta oli motiivi sen toiminnan taustalla. Eli kuinka olla tietoinen kunkin toiminnan syistä ja tietty myös seurauksista.
...
Tuohon liittyi tietysti ajatus hyvästä ja pahasta, mutta senkaltainen moraaliajattelu ei oikein toiminut jonkin ajan kuluttua. Tai lakkasi olemasta mitenkään merkittävää pohtia asioita sen kautta. ...

Minulla on mielikuva, että tällaisessa hyvä/paha jaottelussa on taustalla sellainen käsitys, että kun tekee hyviä asioita, niin jossain on joku "omistaja" joka tulee taputtamaan päähän ja sanomaan: "Hyvä koira! Hyyyyyvä koira!". Se "omistaja" voi olla jokin jumala tai vastaava näkymätön taho, tai sitten jokin yhteisö tai yleinen käsitys.

Jos sattuu viettämään paljon aikaa yhteisössä jossa on tällainen käsitys hyvästä ja pahasta, niin siellä on mahdollisuus saada säännöllisesti päänsilittelyä kun tuo esiin näitä hyviä asioita ja julkisesti tuomitsee pahoja asioita. Sitten jos harrastaa hyviä asioita tällaisen yhteisön ulkopuolella, niin jossain vaiheessa sitä tajuaa että kukaan ei tulekaan silittämään päätä, ja silloin on tilaisuus huomata onko näistä hyvistä asioista sen päänsilittelyn lisäksi mitään muuta hyötyä.

Avatar
tommi
Viestit: 640
Liittynyt: 09 Helmi 2013 22:10
titteli: über geek
Viesti:

Re: Nietzsche

ViestiKirjoittaja tommi » 13 Joulu 2014 13:24

Tomi kirjoitti:Lännessä on protestanttisuudessa kehittynyt melko kyyninen käsitys ihmisestä perisynnin turmelemana olentona joka ei kykene omin keinoin tavoittelemaan kohti hyvettä. Tämä on tärkeää, koska jos ihminen kykenisi kristillisen perustusopin opettaman perisynnin ylittämään niin tällöin olisi Jeesuksen uhrikuolema turha. ...

Kuitenkin mielenkiintoisesti myös idässä on kehittynyt ajatus kosmisista aikakausista, johon kuuluu että ennen elettiin paratiisimaisissa olosuhteissa, mutta nykyään eletään pimeyden aikakautta, jolloin kukaan ei voi omin voimin pelastua. Buddhalaisuudessakaan ei ymmärtääkseni esiinny käsitystä, että "nyt kun meillä viimeinkin on hallussa Buddhan ainutlaatuiset opetukset, niin tästä eteenpäin on ikuinen nousukausi, kun kaikki maailman ihmiset yksi kerrallaan saavuttavat Nirvanan". Pikemminkin käsitys on ollut jonkinlainen perisyntinen ihminen, vaikkakaan selitys ei välttämättä olekaan ollut ihmisen huonous, vaan "kali juga". Asiaa on selitelty eri tavoilla, mutta ilmiö sinällään vaikutta aivan samalta.

Ja toinen mielenkiintoinen asia on, että usko ikuiseen nousukauteen ja ihmisen omiin kykyihin syntyi lännessä, ja nimenomaan protestanttisessa lännessä, josta se omaksuttiin itään, jolloin theravada-maissakin alettiin kiinnostua meditaatiosta ja muista omin keinoin tavoiteltavista hyveistä.

Tomi kirjoitti:Varhaisessa traditiossa Buddha ei kehoitatnut ketään pelastamaan eläviä olentoja vaan ylittämään oman henkilökohtaisen kärsimyksensä, jos sen mahdollistavaan elämäntapaan ole mahdollisuutta niin kehoitetaan elämään muuten siten että aiheuttaa mahdollisimman vähän kärsimystä itselle ja muille. ...

Eikö varhaisessa traditiossa kuitenkin kehoteta välttämään jälleensyntymistä helvetteihin ja muihin ikäviin paikkoihin? Tuo "ei kärsimystä itselle ja muille" on kai jonkinlainen jälkeenpäin tehty painotus. Ylipäätään tämä "älä tuota vahinkoa" vaikuttaa jonkinlaiselta räätälöidyltä meemiltä jonka avulla saa sitä päänsilittelyä "punavihreän kuplan" sisäpuolella.

Tomi
Viestit: 362
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Nietzsche

ViestiKirjoittaja Tomi » 14 Joulu 2014 15:34

tommi kirjoitti:Kuitenkin mielenkiintoisesti myös idässä on kehittynyt ajatus kosmisista aikakausista, johon kuuluu että ennen elettiin paratiisimaisissa olosuhteissa, mutta nykyään eletään pimeyden aikakautta, jolloin kukaan ei voi omin voimin pelastua. Buddhalaisuudessakaan ei ymmärtääkseni esiinny käsitystä, että "nyt kun meillä viimeinkin on hallussa Buddhan ainutlaatuiset opetukset, niin tästä eteenpäin on ikuinen nousukausi, kun kaikki maailman ihmiset yksi kerrallaan saavuttavat Nirvanan". Pikemminkin käsitys on ollut jonkinlainen perisyntinen ihminen, vaikkakaan selitys ei välttämättä olekaan ollut ihmisen huonous, vaan "kali juga". Asiaa on selitelty eri tavoilla, mutta ilmiö sinällään vaikutta aivan samalta.

Ja toinen mielenkiintoinen asia on, että usko ikuiseen nousukauteen ja ihmisen omiin kykyihin syntyi lännessä, ja nimenomaan protestanttisessa lännessä, josta se omaksuttiin itään, jolloin theravada-maissakin alettiin kiinnostua meditaatiosta ja muista omin keinoin tavoiteltavista hyveistä.


Aasiassa on tuollainen syklinen aikakäsitys. Osassa buddhalaisuutta se omaksuttiin ympäröivästä perinteestä, en sitä kauheasti tunne niin en osaa oikein kommentoidakaan. Se on totta että isossa osassa Aasiaa omaksuttiin käsitys että nykyisellä rappeutuneella aikakaudella ei ole mahdollisuutta meditoida, vaan parempi tehdä hyviä tekoja paremman jälleensyntymisen takaamiseksi kunnes seuraava Buddha jälleen ilmestyy.

Kyllä ne Lutherin ja Calvinin käsitykset olivat aika synkkiä ihan millä mittapuulla vain.

If you rank the opinions that famous Christians held of human nature from high to low, Luther's opinion would be at the very bottom of the scale (along with Augustine's and John Calvin's).For Luther, human nature was created good by God, but has been totally corrupted by sin.It is not merely that we lack the will power to do what we know is right, although that is certainly true.But our senses and our reason are also corrupted, and so our judgment of right and wrong is also unreliable.There are Christians who have held that God would not give laws in the Bible (the Ten Commandments, for example), and publish us for violating them, if it were not possible for us to fulfill them successfully. Pelagius was one such Christian, and in a different sense Roman Catholics and Methodists have made a similar case. (They would at least make human ability dependent on the gift of forgiveness and additional outpourings of divine grace.)Luther would have none of it.The first role of the law in the Bible was to convict us, to make us realize we were incapable of fulfilling it, to break down our trust in our own abilities.(Luther did not associate the law with the Old Testament and the promise with the New Testament.He had a more dynamic view of law and gospel.Depending on your context, any biblical text, either Old Testament or New Testament, could count as law if it convicted you of your own inabilities, or as gospel, if it reassured you of God's forgiveness.)


Taisivat protestanttien sijaan enemmän olla innoissaan buddhalaisuudesta melko antikristillisesti suuntautuneet esoteerikot ja toisaalta valistukseen kallellaan olevat humanistit.


Tomi kirjoitti:Varhaisessa traditiossa Buddha ei kehoitatnut ketään pelastamaan eläviä olentoja vaan ylittämään oman henkilökohtaisen kärsimyksensä, jos sen mahdollistavaan elämäntapaan ole mahdollisuutta niin kehoitetaan elämään muuten siten että aiheuttaa mahdollisimman vähän kärsimystä itselle ja muille. ...

Eikö varhaisessa traditiossa kuitenkin kehoteta välttämään jälleensyntymistä helvetteihin ja muihin ikäviin paikkoihin? Tuo "ei kärsimystä itselle ja muille" on kai jonkinlainen jälkeenpäin tehty painotus. Ylipäätään tämä "älä tuota vahinkoa" vaikuttaa jonkinlaiselta räätälöidyltä meemiltä jonka avulla saa sitä päänsilittelyä "punavihreän kuplan" sisäpuolella.


Ei kyllä se on ihan keskeinen juonne koko intialaisessa ajattelussa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Ahimsa

Avatar
tommi
Viestit: 640
Liittynyt: 09 Helmi 2013 22:10
titteli: über geek
Viesti:

Re: Nietzsche

ViestiKirjoittaja tommi » 14 Joulu 2014 19:18

Tomi kirjoitti:... Se on totta että isossa osassa Aasiaa omaksuttiin käsitys että nykyisellä rappeutuneella aikakaudella ei ole mahdollisuutta meditoida, vaan parempi tehdä hyviä tekoja paremman jälleensyntymisen takaamiseksi kunnes seuraava Buddha jälleen ilmestyy.

Kyllä ne Lutherin ja Calvinin käsitykset olivat aika synkkiä ihan millä mittapuulla vain.

Itse en ehkä kuitenkaan panisi kovin paljon painoa erinäisille "opillisille" käsityksille, vaan lähtisin siitä mitä oikeasti tapahtuu. En esimerkiksi usko että astrologin julistama kukoistuksen aikakausi olisi Aasiassa saanut aikaan mitään laajaa optimismia jos kuitenkin jokainen voi omin silmin nähdä kuinka ympärillä yhteiskunnalliset rakenteet luhistuvat. Pikemminkin vaikuttaa siltä että rappio on ollut todellisuutta, ja rappion aikakausi on vallitsevasta mytologiasta jälkikäteen löydetty selitys.

Samoin Lutherin tai Calvinin käsitykset ovat sinällään toissijaisia, kun kuitenkin tosiasiassa protestanttisessa lännessä on poikkeuksellisen vahvana ollut käsitys ihmisen mahdollisuuksista saavuttaa asioita omien tekojensa kautta. Tämä sama "protestanttinen" aate on Aasiassakin muutamassa vuosikymmenessä muuttanut käsitystä esim. meditaation mahdollisuuksista, vaikka tietääkseni perinteisen kosmologian mukainen rappion aikakausi edelleen jatkuu.

Tomi kirjoitti:Taisivat protestanttien sijaan enemmän olla innoissaan buddhalaisuudesta melko antikristillisesti suuntautuneet esoteerikot ja toisaalta valistukseen kallellaan olevat humanistit.

Jään edelleen pohtimaan, että miksi joillekin ihmisille (tai joissain ihmisryhmissä) on vaikeaa hyväksyä jonkin asian itsekkäät lähtökohdat? Protestantti voi ehkä pelätä, että pienikin itsekkyyteen viittaava asia on vaarallinen, koska siinä annetaan ikäänkuin pirulle pikkusormi, mistä seuraa katastrofi, mutta miksi antikristillisellä esoteerikolla tai valistuksen humanistilla olisi tällaisia pelkoja? Vai onko niin, että tällainen hermostunut suhtautuminen itsekkyyteen onkin merkki siitä, että länsimainen buddhalaisuus onkin suurelta osin protestanttista kristinuskoa eri kaapuun puettuna? Muistelisin että esim. Brad Warner joskus kirjoitti että hänen opettajansa Nishijima valitteli, että länsimaissa buddhalaisuus on usein vain jonkinlainen muunnelma kristinuskosta.

Vieras

Re: Nietzsche

ViestiKirjoittaja Vieras » 15 Joulu 2014 17:16

Tomi kirjoitti:
Vieras kirjoitti:Siis sehän on paljon helpompi tehdä epäitsekkäitä tekoja. Mutta mä esimerkiksi uskon siihen että tää juttu jyrätään mielessä läpi 8-)


Mitä se epäitsekkyys on? Millaisia ovat epäitsekkäät teot?

Tässä muuten mainio Thanissaron kirjoitus aiheesta:

http://nirodha.fi/egottomuuden-ongelma/

On siinäkin ongelma

Tomi
Viestit: 362
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Nietzsche

ViestiKirjoittaja Tomi » 28 Joulu 2014 14:47

tommi kirjoitti:Itse en ehkä kuitenkaan panisi kovin paljon painoa erinäisille "opillisille" käsityksille, vaan lähtisin siitä mitä oikeasti tapahtuu. En esimerkiksi usko että astrologin julistama kukoistuksen aikakausi olisi Aasiassa saanut aikaan mitään laajaa optimismia jos kuitenkin jokainen voi omin silmin nähdä kuinka ympärillä yhteiskunnalliset rakenteet luhistuvat. Pikemminkin vaikuttaa siltä että rappio on ollut todellisuutta, ja rappion aikakausi on vallitsevasta mytologiasta jälkikäteen löydetty selitys.

Samoin Lutherin tai Calvinin käsitykset ovat sinällään toissijaisia, kun kuitenkin tosiasiassa protestanttisessa lännessä on poikkeuksellisen vahvana ollut käsitys ihmisen mahdollisuuksista saavuttaa asioita omien tekojensa kautta. Tämä sama "protestanttinen" aate on Aasiassakin muutamassa vuosikymmenessä muuttanut käsitystä esim. meditaation mahdollisuuksista, vaikka tietääkseni perinteisen kosmologian mukainen rappion aikakausi edelleen jatkuu.


Alkuperäinen pointti oli että länsimaalaisen ihmisen ihmiskuvassa on paljon sellaista kyynisyyttä, jonka avulla perus hyveellisyys voidaan kääntää omanedun tavoitteluksi. Yleensäkin koko sana hyve on kadonnut kielenkäytöstä. En tarkoittanut että länkkärin ihmiskuva olisi jotenkin kokonaisuudessaan pessimistinen, vaan että tämä juonne on merkittävä. Jäin miettimään sitä että varmaan samantyyppistä kyynisyyttä esiintyy aina kaikkina aikoina ja kyse on enemmänkin henkiökohtaisest dipspositiosta joita jotkut tunnekokemukset tuottavat.

Ehkä nuo muotoilut olivat vähän epäselviä siinä mielessä että ne voi tulkita jotenkin kattaviksi eli että kaikki jotenkin ajattelisivat noin.

Mutta jos palataan aiheeseen niin etiikka pyrkimyksenä ihmisen täydellistymiseen ja onnelllisuuteen on aika vieras ajatus nykyisessä eettisessä kontekstissa. Antiikissa se oli keskeistä vielä. Itse tunnistan tuollaista ajatusta ehkä jossain Erich Frommin kirjoituksissa, joissa se peruslähtökohta on kuitenkin juutalaishumanistinen ja myöhemmin saa kai jonkin verran vaikutteita buddhalaisuudestakin.

Tomi kirjoitti:Taisivat protestanttien sijaan enemmän olla innoissaan buddhalaisuudesta melko antikristillisesti suuntautuneet esoteerikot ja toisaalta valistukseen kallellaan olevat humanistit.

Jään edelleen pohtimaan, että miksi joillekin ihmisille (tai joissain ihmisryhmissä) on vaikeaa hyväksyä jonkin asian itsekkäät lähtökohdat? Protestantti voi ehkä pelätä, että pienikin itsekkyyteen viittaava asia on vaarallinen, koska siinä annetaan ikäänkuin pirulle pikkusormi, mistä seuraa katastrofi, mutta miksi antikristillisellä esoteerikolla tai valistuksen humanistilla olisi tällaisia pelkoja? Vai onko niin, että tällainen hermostunut suhtautuminen itsekkyyteen onkin merkki siitä, että länsimainen buddhalaisuus onkin suurelta osin protestanttista kristinuskoa eri kaapuun puettuna? Muistelisin että esim. Brad Warner joskus kirjoitti että hänen opettajansa Nishijima valitteli, että länsimaissa buddhalaisuus on usein vain jonkinlainen muunnelma kristinuskosta.


Nyt puhutaan musta eri aiheesta. Vastaan kuitenkin. En missään vaiheessa ollut väittänyt että läntinen ihmiskuva olisi jokin monoliitti.

Ajattelen että koska läntiset muotoilut "epäitsekkyydestä" ovat helposti niin tiukkoja että niiden soveltaminen aitoon inhimilliseen toimintaan on hankalaa. Lähinnä kai sitä että epäitsekkyyden pitäisi olla jotain uhraavaa, jotain jossa toisen etu asetetaan oman edelle. Buddhalaisuudessa pyritään ratkaisuun jossa nämä kohtaavat.

Varmasti se millaisessa ympäristössä kasvaa vaikuttaa vahvasti siihen miten ihminen jäsentää jonkin niin huonosti verbalisoitavissa olevan ilmiön kuin henkisen harjoituksen.


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija