Itse, ei-itse, ego, jne.

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
Vieras

Elokuva ja Zen

ViestiKirjoittaja Vieras » 05 Elo 2014 15:09

MarkoH kirjoitti:Alan empiä voiko nykyhetkestä sanoa ylipäänsä mitään järkevää... Tulee mieleen yksi koan, nimittäin:


Ehkä ei ole kuitenkaan tarvetta jättää ihan kaikkea sanomatta, “Nyt” on vaikea mutta sitä voidaan ainakin yrittää lähestyä.

Menen elokuviin. Tarina hyvästä ja pahasta miehestä. Kunnon action-leffa, kaikki tapahtuu todella nopeasti ja kaikki liikkuu hirvittävällä vauhdilla.

Mutta filmi on vain sarja sille talletettuja yksittäisiä kuvia. Jokaisessa sekunnissa on 25 kuvaa. Jokainen kuva on erillinen jakso actionia. Mutta siinä yhdessä kuvassa mikään ei liiku. Siinä yhdessä kuvassa ei mikään synny eikä mikään katoa. Jokainen yksittäinen kuva on siinä suhteessa täydellinen, siinä on kaikki.

Mieli on aistien puolesta kuin kamera, jonka aukko on asetettu suhteeseen 1/Ikuisuus. Mutta se tallentaa vain yksittäisiä kuvia, Nyt-hetkiä, nopeasti peräkkäin. Niistä kuvista aivot koostavat elokuvan muistiin, joka saa kuvat näyttämään jatkumolta. Kuitenkin vain se mikä juuri Nyt tallentuu on todellinen, kaikki muut ovat vain muistoja. Niitä hetkiä ei todellisuudessa enää ole.

Elämä tapahtuu aina Nyt. Meillä ei ole mitään muuta kokemusta kuin se, mitä juuri nyt koemme. Jos muistelemme jotain menneisyydestä, me muistelemme sitä nyt. Jos ajattelemme tulevaisuutta, me ajattelemme sitä nyt. Mitä muuta me voisimme kokea?

Ehkä tämä on eri tavalla kuin vaikka Theravadan puolella? Jos käytän tuota esimerkkiä, niin...

Zenissä ajatellaan, että tietoisuus on kuin kangas, jolla yksittäiset kuvat heijastetaan. Ne tulevat yksi kerrallaan, ovat siinä hetken ja katoavat.

Ja nyt analogia saattaa mennä vaikeaksi...

Me ajattelemme, että elokuva tapahtuu ajassa ja on yksi, yhtenäinen kokemus tai kokonaisuus ajassa. Tietoisuus ja kokemus maailmasta -niiden interaktio suhteessa muistiin- on kuitenkin se, mikä synnyttää psykologisen ajan kokemuksen.

Todellisuudessa ei ole mitään elokuvaa, joka ilmestyy kankaalle kerralla tai on kankaalla. Kankaalla (tietoisuudessa) on vain peräkkäisiä kuvia. Jokainen kuva korvaa edellisen ja puolestaan katoaa kun seuraava kuva tulee. Vain mieli itse rakentaa niistä jatkumon.

Siis kun kangas on tietoisuutesi... Sinä et koe joka ikistä heijastettua kuvaa kerralla, koska niitä ei enää ole. On vain se yksi, juuri nyt oleva kuva. Mutta koet kuitenkin, että tämä kangas on se sama kangas, jolle ensimmäinen, kaikki siinä välillä olleet ja tämä kuva juuri nyt heijastuivat. Se kangas pysyy.

Kangas eli tietoisuus on tässä mielessä ajan ulkopuolella. Ei siis persoonallisella tavalla, vaan että tietoisuus on kaikki tai kaikessa. Se on ikuinen, aina läsnä, ilman alkua ja loppua. Ja muuttumaton. Tietoisuus on Nyt-hetki, jossa edellinen, nykyinen ja tuleva kokemus tapahtuvat.

Ja myöhemmin, jos murtautuu lävitse vielä siitäkin kokemuksesta, niin saattaa tapahtua että heijastetut kuvat ja kangas ovat ei-kaksi. Ne eivät ole siis erilliset toisistaan, mutta eivät myöskään sama. Mutta silti on vain yksi kuva kerrallaan. Silti on vain Nyt.

Tai jos otetaan toinen esimerkki, laitan käden nyrkkiin ja avaan sen. Jos meillä ei olisi käsitettä “käsi”, muistia tai olettamusta siitä, että käsi on jokin pysyvä juttu (kaikki siis mielen toimintoja), niin miten me kuvaisimme sitä? Ajattelisimmeko, että jokainen käden vaihe olisi uusi ja erillinen? Jokainen vaihe olisi yksi kuva kankaalla, joka korvaantui toisella?

Ja jos Buddhan mukaan ei ole mitään pysyvää missään, niin mikä itseasiassa muuttui nyrkiksi ja siitä pois? Ja milloin?

MarkoH
Viestit: 892
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Elokuva ja Zen

ViestiKirjoittaja MarkoH » 05 Elo 2014 19:30

Vieras kirjoitti:Ja jos Buddhan mukaan ei ole mitään pysyvää missään, niin mikä itseasiassa muuttui nyrkiksi ja siitä pois? Ja milloin?

Klassinen "mihin nyrkkini katoaa kun avaan käteni?". Nyrkki olikin toimintaa, vain verhoutuneena "pysyvään muotoon".

Vieras

Re: Elokuva ja Zen

ViestiKirjoittaja Vieras » 05 Elo 2014 20:59

MarkoH kirjoitti:Klassinen "mihin nyrkkini katoaa kun avaan käteni?". Nyrkki olikin toimintaa, vain verhoutuneena "pysyvään muotoon".


Oikeastaan koitin lähestyä käsitteitä Nyrkin avulla. Viittasit tuossa ei-käsitteelliseen tai ei-ajatukselliseen tilaan, mutta siinä on oma vaaransa, johon saattaa helposti jämähtää kiinni pitkäksi aikaa (kävi itselle).

Tuossa tilassa oivaltaa, että ajatukset ja käsitteet ovat lähde paljolle kärsimykselle ja hämmennykselle. Lisäksi tuohon tilaan liittyy tunne puhtaasta, ajattomasta tietoisuudesta kuten tuossa yllä yritin esittää esimerkein. Ja se tuntuu hienolta, ei ole mitään tarvetta pyrkiä mihinkään, ei tarvitse mitään ja kaikki vain “on” ja "on oikein". Kaikki on Tietoisuutta, asiat tulevat ja menevät itsestään, niihin ei tarvitse puuttua tai jäädä kiinni.

Ja siitä seuraa ihan looginen ajatus, että harjoituksen tarkoitus on päästä käsitteistä kokonaan eroon tai pyrkiä pysymään mahdollisimman kauan tuossa ei-käsitteellisessä tilassa.

Tämä voi mennä niin syvälle, että herää eräänlainen pelko konsepteja kohtaan. Usein yrittää tietoisesti tai tiedostamatta estää käsityksiä tai näkemyksiä muodostumasta lainkaan.

Mutta, tämä kaikki on loogista vain niin kauan kun mielessä on edelleen jako subjekteihin ja objekteihin.

Ei-käsitteellisyydestä on nyt tullut itsestään takertumisen kohde. Siitä on tullut objekti, jota täytyy pitää yllä, harjoittaa tai johon pitää pyrkiä. Tietoisuudesta (tai I AMness) on tullut objekti, joka on olemassa itsestään, erillisenä ja riippumatta muista. Siitä on tullut Nyrkki.

En ymmärtänyt itse tätä ennenkuin pitkän ajan kuluttua. Vapautuminen ei ole sitä, että yrittää pitää ei-käsitteellisyyttä yllä tai lepää puhtaassa tietoisuudessa tai pelkässä kokemisessa. Tuo varsinainen kokemus ei tietysti ole se ongelma, vaan tarrautuminen siihen ja ajatus siitä, että “nyt kaikki on hyvin -siis olen perillä”.

MarkoH
Viestit: 892
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Elokuva ja Zen

ViestiKirjoittaja MarkoH » 05 Elo 2014 21:48

Vieras kirjoitti:Tuossa tilassa oivaltaa, että ajatukset ja käsitteet ovat lähde paljolle kärsimykselle ja hämmennykselle. Lisäksi tuohon tilaan liittyy tunne puhtaasta, ajattomasta tietoisuudesta kuten tuossa yllä yritin esittää esimerkein. Ja se tuntuu hienolta, ei ole mitään tarvetta pyrkiä mihinkään, ei tarvitse mitään ja kaikki vain “on” ja "on oikein". Kaikki on Tietoisuutta, asiat tulevat ja menevät itsestään, niihin ei tarvitse puuttua tai jäädä kiinni.

Kaverillani on tapana hokea että "kaikki tulee hyväksyä". Minulla on tapana lähestyä tilannetta vähän toisin, niin että "en muuttaisi tässä hetkessä mitään." Silloin kun olemme onnellisia, emme halua muuttaa tässä hetkessä mitään.

I don't want the world to change
I like the way it is
Just give me one more wish
I can't get enough of this
When it gets to be alive
And not just still survive
To hit and not to miss
I can't get enough of this


New Order: Slow Jam

Ja siitä seuraa ihan looginen ajatus, että harjoituksen tarkoitus on päästä käsitteistä kokonaan eroon tai pyrkiä pysymään mahdollisimman kauan tuossa ei-käsitteellisessä tilassa.

Ja kun siinä pysyy tarpeeksi kauan, huomaa ettei se olekaan niin kiinnostavaa kuin höperyyttään ajatteli.

MarkoH
Viestit: 892
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Elokuva ja Zen

ViestiKirjoittaja MarkoH » 05 Elo 2014 22:23

Vieras kirjoitti:Ei-käsitteellisyydestä on nyt tullut itsestään takertumisen kohde. Siitä on tullut objekti, jota täytyy pitää yllä, harjoittaa tai johon pitää pyrkiä. Tietoisuudesta (tai I AMness) on tullut objekti, joka on olemassa itsestään, erillisenä ja riippumatta muista. Siitä on tullut Nyrkki.

En ymmärtänyt itse tätä ennenkuin pitkän ajan kuluttua. Vapautuminen ei ole sitä, että yrittää pitää ei-käsitteellisyyttä yllä tai lepää puhtaassa tietoisuudessa tai pelkässä kokemisessa. Tuo varsinainen kokemus ei tietysti ole se ongelma, vaan tarrautuminen siihen ja ajatus siitä, että “nyt kaikki on hyvin -siis olen perillä”.

Olen perillä, sillä missään muualla en voi olla! Olisiko tuo ajatuksesi parempi, jos sen kääntäisi toisin päin: "Olen perillä, siis kaikki on hyvin"? Tai kenties vain "olen perillä" riittäisi?

Huinengilla oli oma mielipiteensä puhtaasta tietoisuudesta ja ei-käsitteellisyydestä, kuten seuraava tarina osoittaa:


Muuan munkki lausui kerran seuraavia, zenmestari Woluninin sepittämiä säkeitä:

"Wolun on oivallinen tien kulkija, hän osaa tyrehdyttää ajatusvirran. Muotojen keskellä hän hallitsee mielensä, jatkuvasti viisauden puu kasvaa."

Kuullessaan tämä patriarkka Huineng totesi: "Runosta näkyy ettei sen laatija ole käsittänyt ydinolemustaan. Tuon opetuksen soveltaminen sitoo vain yhä tiukemmin harhoihin."

Sitten hän lausui munkille oman runonsa:

Huineng on täysi tomppeli,
hän ei tyrehdytä ajatuksen ajatusta.
Muodot vaikuttavat hänen mieleensä,
miten viisauden puu voisi kasvaa?



Aika rauhoittavaa.


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa