Paskan anatomia

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
MarkoH
Viestit: 902
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Paskan anatomia

ViestiKirjoittaja MarkoH » 03 Elo 2014 18:05

Onko tämä paska siis ongelma? Mitä sille voisi tehdä? Tartteeko sille tehdä mitään? Lakkaa nimittämästä sitä paskaksi, ja se on mitä on ?

Dharmis42
Viestit: 779
Liittynyt: 20 Helmi 2013 04:19
Viesti:

Re: Paskan anatomia

ViestiKirjoittaja Dharmis42 » 05 Elo 2014 11:19

Ongelma on selkeästi tunnistaminen, tunteminen ja tunne. Jos en kutsu sitä paskaksi, niin mitä se on? Paskinta siinä on se, että se on täysin epäloogista. Se ei ole negatiivista paskaa, eikä positiivista paskaa. Yritän neutraalisti tarkkailla paskaa, ei onnistu.

Esim. on täysin epäloogista pelätä ihmistä, joka makaa sairaalapedillä. Siltikin se tunnetila on sama kuin neljävuotiaana. Vaikea myöntää se pelko itselleen ”En minä tuota pelkää, pelkkä elävä ruumis”. Tai sitten kun se pelko jatkuu vaikka ihminen on jo haudassa. Siinä ei ole logiikkaa, mutta tunnetila säilyy samanlaisena. Järkeily ei auta. Joten siihen paskaan on pakko sukeltaa ja tunnistaa se.

Kuolemanpelko, alkaa ajattelemaan että se on hyvä asia. Se on selviytymistä. Se on vaistoja. Se on loogista paskaa. Ei ole. Kuinka loogista on ajatella elämää kuoleman jälkeen? Siinä ei ole logiikkaa ja siksi se pelko onkin täydellisesti järkeilyn ulkopuolella. Tyhjiö tekee kaiken tyhjäksi, ihan kuin ennen alkuräjähdystä. Sehän on ajatuksena loistava, mitään paskaa ei ole. Ikuisuudella pelottelu sen sijaan on täydellisen kauhistuttava ajatus loputtomasti jatkuvasta paskasta.

Jos en kutsu sitä paskaksi, niin joudun tuntemaan sen täysin. Sen :lol:

MarkoH
Viestit: 902
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Paskan anatomia

ViestiKirjoittaja MarkoH » 05 Elo 2014 12:23

Dharmis42 kirjoitti:Kuolemanpelko, alkaa ajattelemaan että se on hyvä asia. Se on selviytymistä. Se on vaistoja. Se on loogista paskaa. Ei ole. Kuinka loogista on ajatella elämää kuoleman jälkeen? Siinä ei ole logiikkaa ja siksi se pelko onkin täydellisesti järkeilyn ulkopuolella. Tyhjiö tekee kaiken tyhjäksi, ihan kuin ennen alkuräjähdystä. Sehän on ajatuksena loistava, mitään paskaa ei ole. Ikuisuudella pelottelu sen sijaan on täydellisen kauhistuttava ajatus loputtomasti jatkuvasta paskasta.

Elämä saattaa olla paskaa, mutta elämä ei ole koko ikuisuus. Uskon optimistisesti että joku päivä pääsemme paskasta, ja huomaamme että tämä kaikki (paska) olikin merkityksellistä aikansa. Ei se ole turhaa. Mitään ei ole turhaan olemassa, ja voimme oppia paskalta paljon, jopa nauttia. Ottakaamme siitä kaikki irti kun aikaa vielä on. Paska on siis merkityksellistä, ja sillä on alku ja loppu.

Life?

one long pure beautiful road of shit

and the beauty of death and no shit

Avatar
tommi
Viestit: 640
Liittynyt: 09 Helmi 2013 22:10
titteli: über geek
Viesti:

Re: Paskan anatomia

ViestiKirjoittaja tommi » 05 Elo 2014 20:19

Robert Anton Wilson kirjoitti muistaakseni kirjassa "Prometheus Rising", että ulosteiden metaforinen käyttö on jäänne nisäkkäiden reviirikäyttäytymisestä. Eläimet merkkaavat reviiriään kuseksimalla ja paskantamalla, ja apinat häätävät vieraita reviiriltään heittelemällä näitä paskapökäleillä. Wilsonin mukaan myös apinoista kehittyneellä ihmisellä syntyy automaattisesti mielleyhtymiä ulosteeseen, kun tämä tuntee reviirinsä uhatuksi. Eli kun joku tulee reviirille, niin syntyy voimakas aggressiivinen reaktio jonka tarkoitus on ajaa tunkeilija pois, ja samalla mielessä alkaa pyöriä mielikuvia paskasta. Nämä paskamielikuvat siirtyvät myös kielenkäyttöön, tyyliin: "Painu helvettiin täältä, vitun paskapää!" tai "Hyi, mitä vitun paskaa!".

Eli olisiko taustalla se, että kun ihminen tuntee itsensä jotenkin uhatuksi, niin kaikesta tulee paska mieleen, koska uhattuna ihminen alkaa ajattelemaan paskaa? Eli paskan ajattelu voisi olla merkki siitä, että jonkinlainen primitiivinen reviirikäyttäytyminen on ottanut vallan?

phpBB [media]

...
Viestit: 1143
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Paskan anatomia

ViestiKirjoittaja ... » 05 Elo 2014 22:49

tommi kirjoitti:Wilsonin mukaan myös apinoista kehittyneellä ihmisellä syntyy automaattisesti mielleyhtymiä ulosteeseen, kun tämä tuntee reviirinsä uhatuksi. Eli kun joku tulee reviirille, niin syntyy voimakas aggressiivinen reaktio jonka tarkoitus on ajaa tunkeilija pois, ja samalla mielessä alkaa pyöriä mielikuvia paskasta.


Apinoita hieman nähneenä, uskaltaisin väittää ettei aina ole kyse reviiripuolustuksesta. Voisivat jopa heitellä paskaa pelkästä paskan heittämisen riemusta, tai kyse voisi olla myös jonkinlaisesta apinoiden välisestä sisäpiirivitsistä.

In your face!

phpBB [media]

Dharmis42
Viestit: 779
Liittynyt: 20 Helmi 2013 04:19
Viesti:

Re: Paskan anatomia

ViestiKirjoittaja Dharmis42 » 06 Elo 2014 01:17

Jep, ollaan asian ytimessä. Paska siis selkeästi liittyy tähän ”taistele tai pakene”-olotilaan, joka paremmin tunnetaan nykymaailmassa stressinä. Itse puhun pelosta ja sen ulkoistamisesta (vihalla).
tommi kirjoitti:Eli olisiko taustalla se, että kun ihminen tuntee itsensä jotenkin uhatuksi, niin kaikesta tulee paska mieleen, koska uhattuna ihminen alkaa ajattelemaan paskaa? Eli paskan ajattelu voisi olla merkki siitä, että jonkinlainen primitiivinen reviirikäyttäytyminen on ottanut vallan?
Aivan varmasti. Uhatuksi tulemisen olotila luo stressin, joka purkautuu aggressioina. Yleensä helpoimpia kohteita kohtaan. En varsinaisesti pidä aggressioiden purkua huonona asiana, koska se antaa näkökulmaa aggressioiden ulkopuolistamisen kanssa, esim. taiteessa. Tämän kautta on helpompi nähdä ja käsitellä omien aggressioiden syntymekaniikkaa turvallisesti, kohdata ja ymmärtää tunteita.

Raitanator kirjoitti:Apinoita hieman nähneenä, uskaltaisin väittää ettei aina ole kyse reviiripuolustuksesta. Voisivat jopa heitellä paskaa pelkästä paskan heittämisen riemusta, tai kyse voisi olla myös jonkinlaisesta apinoiden välisestä sisäpiirivitsistä.
Ainakin olisi hieno ajatella, että tuolla häkissä voisi olla humoristinen. Ehkä tässä onkin se kuva, jolla pehmitän todellisuutta. Huumoriapinat häkissä heittämässä paskaa toisilleen (ja muille).

Avatar
tommi
Viestit: 640
Liittynyt: 09 Helmi 2013 22:10
titteli: über geek
Viesti:

Re: Paskan anatomia

ViestiKirjoittaja tommi » 06 Elo 2014 17:47

Dharmis42 kirjoitti:Uhatuksi tulemisen olotila luo stressin, joka purkautuu aggressioina. Yleensä helpoimpia kohteita kohtaan. En varsinaisesti pidä aggressioiden purkua huonona asiana, koska se antaa näkökulmaa aggressioiden ulkopuolistamisen kanssa, esim. taiteessa. Tämän kautta on helpompi nähdä ja käsitellä omien aggressioiden syntymekaniikkaa turvallisesti, kohdata ja ymmärtää tunteita.

Olen viime aikoina miettinyt tätä tunteiden "purkamista" taikka "käsittelyä". Jostain Sigmund Freudin ajatuksista taitaa olla peräisin sellainen käsitys, että tunteet kerryttävät jonkinlaista sisäistä "painetta", joka pitää välillä päästää "purkautumaan" tai muuten se alkaa aiheuttamaan ongelmia.

Ajatus siis menee niin, että jos esimerkiksi olet vihainen, niin kannattaa alkaa käyttäytymään vihaisesti, huutamaan ja raivoamaan ym., jotta se viha purkautuu ja olo helpottuu. Tämä ei kuitenkaan taida pitää paikkaansa. Jos käyttäytyy vihaisesti, niin silloin itse asiassa harjoittelee vihaista käyttäytymistä, ja seuraavalla kerralla vihainen käyttäytyminen sujuu paljon helpommin, koska sitä on harjoitellut, aivan samoin kuin vaikka jos harjoittelee viulun soittamista, niin seuraavalla kerralla soittaminen sujuu helpommin.

Huutaminen ja raivoaminen (tai muu aggression purkaminen) voi siis olla hyödyllistä, jos tarvitsee lisää harjoittelua huutamisessa ja raivoamisessa. Voin kuvitella että voisi olla tilanteita joissa huutaminen ja raivoaminen on oikeasti hyödyllistä, ja että joidenkin henkilöiden voi olla hyödyllistä harjoitella tällaisia tilanteita varten, mutta jos huutaa ja raivoaa siksi, että kuvittelee sen "purkavan" jotain tunnetiloja, niin saattaakin mennä pahasti metsään ja tulla harjoitelleeksi toimintatapoja jotka eivät oikeasti ole hyödyllisiä.

Voisiko siis olla niin, että jos joutuu aggression valtaan, niin kannattaa joko välittömästi lyödä ärsytyksen aiheuttanutta osapuolta turpaan, jos se on objektiivisesti katsoen paras ratkaisu tilanteeseen, tai sitten kannattaa vain kääntää huomio välittömästi pois tästä aggressiosta, jättää se täysin huomiotta, eli missään nimessä ei kannata alkaa "purkamaan" aggressiota tai muuten tekemään siitä huomion keskipistettä?

Ongelma varmaankin on, että voimakkaita tunteita on vaikea jättää huomiotta, koska niillä on kyky vetää huomio puoleensa. Tämä sitten varmaankin vaatii joko jonkinlaista mielenhallinnan kehittämistä, tai jonkinlaisia kikkoja joilla vähäisemmilläkin mielenhallintakyvyillä voi "huijata" huomion jonnekin muualle.

Dharmis42
Viestit: 779
Liittynyt: 20 Helmi 2013 04:19
Viesti:

Re: Paskan anatomia

ViestiKirjoittaja Dharmis42 » 06 Elo 2014 22:00

Eikö kuitenkin ole järkevää ohjata vihainen olotila johonkin hyödylliseen toimintaan? Kuntoilu, musisointi (vaikka sitten huutamalla) ja väkivaltaviihde esimerkiksi. Siinä olet oikeassa, että tämä ei mitenkään poista sitä alkuperäistä syytä, että miksi se viha sieltä yleensäkin nousee.

Jos on mitenkään mahdollista, niin sanoisin, että kannattaa kokeilla vihaisessa mielentilassa mietiskelyä (vaikka vihaisen aktiviteetin jälkeen). Tyynenä ja rauhallisena on selkeää, että se mistä haluan eroon on erossa minusta, kaikki on hyvin. Mistä haluaa irti, pois, tätä en voi hyväksyä ja suutun, mikä se on?
Viimeksi muokannut Dharmis42, 06 Elo 2014 22:01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

jee
Viestit: 146
Liittynyt: 13 Maalis 2014 21:43
Viesti:

Re: Paskan anatomia

ViestiKirjoittaja jee » 06 Elo 2014 22:01

Tuntuu että on 5 kiloa paskaa 2 kilon säkissä. Huumori joskus keventää kuormaa.

Minulla oli silloin anemia ja lääkäri määräsi rautakuurille. Se ei ollut hyvä juttu, ei ainakaan mahalle. Olin parhaan kaverini luona, kun se tuli. Hirveä ripuli.

Säntäsin vessaan ja sain hädin tuskin housut kinttuihin ja pepun pöntölle, kun jo alkoi pöristä ja kakka lentää. Sitä kesti varmaan vartin. Peilailin itseäni vastapäisestä saunan tummennetusta lasiovesta samalla, kun änkesin naama punaisena paskaa. Ja piereskelin niin epänaisellisesti kuin vain voi.

Kun olin hommani hoitanut, vedin housut jalkaan, sammutin valot ja olin juuri sulkemassa ovea, kun saunasta kuului kaverini äidin ääni, joka pyysi laittamaan valot takaisin päälle. En jäänyt odottelemaan, että kaverini vanhemmat saivat saunomisensa päätökseen.

Nainen, 19, Järvenpää

Olin ottanut muutaman siiderin ja lähdössä ravintolaan. Ajattelin vielä polttaa yhden tupakan, ennen kuin menisin vessaan. Siinä sitten kurahti mahassa ja tuli lähtö juosten vessaan. Vedin housut matkalla jo alas varmuuden vuoksi. Epäonnekseni mieheni oli suihkussa, vessan lattia oli ovelle asti märkä. Minähän en sitä ehtinyt huomata, vaan kurvatessani vessaan liukastuin, liu’uin kyljelläni vessan lattiaa mieheni jalkoihin paskan lentäessä ympäri vessan lattiaa. Mieheni ehti vaan nostaa jalat ylös ja sanoa: "Mitä helvettiä?" Ei auttanut muu kuin suihkutella vessan lattia, vaihtaa vaatteet ja sitten vasta pääsin matkaan.

Nainen, 28, Helsinki

Tämä ujo ja hiljainen kaveri oli erään kostean ravintolaillan jälkeen saanut iskettyä itselleen naisen ja kutsunut itsensä naisen luo yökylään. Yö oli mennyt mukavasti ja seksiä oli harrastettu onnistuneesti ja kaikki oli ollut erinomaista. Molemmat olivat seksin jälkeen nukahtaneet sänkyyn onnellisesti.

Jossain vaiheessa aamuyöllä mies oli herännyt hirveään paskahätään, noussut ylös ja suunnannut kohti WC:tä. WC:n ovella hän oli huomannut sen varatuksi ja tajunnut, että nainen oli noussut ennen häntä ja varannut saniteettitilat itselleen. Naisen asiointi kesti ja kesti. Miehen paskahätä yltyi.

Herrasmiehenä ja yhden illan tuttavuutena hän ei yksinkertaisesti kehdannut alkaa rynkyttää ovea. Mies harkitsi jopa paskantamista vieressä olevaan kukkaruukkuun, mutta ei yksinkertaisesti kehdannut. Kovan odottelun ja alkoholin aiheuttamien laksatiivisten vaivojen johdosta miehen suoli alkoi kuitenkin kouristella kovan paineen alla holtittomasti.

Paska siis jo kurkkasi ja mies ei kerta kaikkiaan keksinyt muuta vaihtoehtoa pienessä laskuhumalassa kuin kyykistyä, laittaa molemmat kätensä takapuolensa alle ja paskantaa käsien muodostamalle kupille. Onneksi paska oli aika kiinteää.

Juuri kun mies oli saanut toimituksensa suoritettua, WC:n ovi avautui ja nainen astui ovenrakoon. Oven toisella puolella aivan kiinni WC:n ovessa seisoi mies kaksi kouraa ojennettuna eteenpäin, iso paskakasa käsissään. Mies hämmentyi niin paljon tilanteesta, ettei keksinyt mitään muuta sanottavaan kuin: "Tällainen tuli!"

Sanomattakin on selvää, että suhde ei siitä enempää tuulta allensa ottanut.

Nainen, 30, Helsinki


Olin lenkillä kotikyläni maastossa. Kesken juoksun yllätti kova paskahätä ja tajusin, että en ehdi vanhempieni luokse tarpeilleni. Olin juuri puolitutun naapurin kohdalla ja ajattelin, että hätä ei lue lakia, lainaan vessaa. Soitin ovikelloa paskaa pidätellen. Kukaan ei avannut, ovat kaiketi kaupassa. Maalla pidetään ovia auki ja kokeilinkin kahvaa, ovi aukesi.

Ryntäsin vessaan, istuin pöntölle ja helpotus oli suuri. Sitten piti pyyhkiä. Paperiteline oli monen metrin päässä. Ajattelin, että onpa huonosti suunniteltu vessa. Sitten näin paperitelineen vieressä reiän lattiassa. Pönttö, jolla istuin, oli siirretty remontin ajaksi sivuun. Täräytin siis paskat kaakeleille. Jätin ne siihen ja poistuin nopeasti asunnosta. Juoksin kotiin, missä pyyhin perseeni.

Mies, 32, Heinola
lainaukset Paskakirja (2007)

Avatar
tommi
Viestit: 640
Liittynyt: 09 Helmi 2013 22:10
titteli: über geek
Viesti:

Re: Paskan anatomia

ViestiKirjoittaja tommi » 07 Elo 2014 08:07

Dharmis42 kirjoitti:Eikö kuitenkin ole järkevää ohjata vihainen olotila johonkin hyödylliseen toimintaan? Kuntoilu, musisointi (vaikka sitten huutamalla) ja väkivaltaviihde esimerkiksi. Siinä olet oikeassa, että tämä ei mitenkään poista sitä alkuperäistä syytä, että miksi se viha sieltä yleensäkin nousee.

Ongelmana on nähdäkseni se, että tällainen tunteiden "ohjaaminen" johonkin toimintaan perustuu ajatukseen että esim. vihaisuus luo jotain "painetta", jonka tuottama "voima" täytyy "purkaa", ja tämä ajatus ilmeisesti on väärä. Eli ongelma on siinä, että vihaista olotilaa ei voi mitenkään ohjata mihinkään hyödylliseen toimintaan, vaikka naistenlehdissä ja vastaavissa tällaista urbaania legendaa usein toistellaan.


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa