Entä jos maailma onkin täydellinen?

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 17 Elo 2014 22:35

Miksi muuttaa mitään itsessään, elämässään, maailmassa, suhteessa ihmisiin ja eläimiin, luontoon? Tarkoitan väkisin, enemmän kuin tulee luonnostaan? Tietysti nälkäiselle saa antaa ruokaa, mutta ei ole järkeä antaa enemmän kuin tämä jaksaa syödä. Miksi todella vaivautua puuttumaan asioiden luonnolliseen kulkuun? Onko minulla jotain parempaa tietoa miten asioiden tulisi mennä, mistä Kaikkeus ei ole vielä kuullutkaan? Ylimielisyyttä. Löysin tänään pihalta kuolleen jäniksen. Miten se tähän liittyy?

Minne me olemme menossa?

Jos maailma on täydellinen, ja minä uskon että se on täydellinen, se oli täydellinen myös ennenkuin iskin joskus likaiset, joskus puhtaat näppini siihen. Ja se on täydellinen myös sen jälkeen.

Maailmankaikkeus toteuttaa itse itseään tässä hetkessä. Mutta jos kuvittelen että minulla on parempaa tietoa miten maailmaa tai elämää tulisi "hallita", on ehkä hyvä pysähtyä. Silti minä olen osa tuota Kaikkeuden itselleen laatimaa suunnitelmaa ja kohtaloa, enkä voi muuttaa tilannetta muuksi muuten kuin hyppäämällä itseni ulkopuolelle hetkeksi, mikä on mahdotonta. Tilanne on kohdaltani toivoton.

Eli kaikki on hyvin. Mikään muu ei tule kysymykseenkään. Jos asiat ovat todella huonosti, ne ovat silti aika hyvin.

Nirvana on samsara, ja samsara on nirvana. Jos nirvana on kissan etupää, niin samsara on sen takapää ja häntä. Jos sanot että vain samsara on todellisuutta sinulle, on se sama kuin sanoisit ettet saa silmiäsi irti kissan perseestä. Todellakin on vain yksi "nirvanasamsara" joka kieppuu villisti ympäriinsä. Jotain joka tuhoutuu aikansa riehuttuaan, noustakseen taas tuhkasta esiin. Ja peli jatkuu... ja jatkuu... ja jatkuu. Kuulostaako vähän tylsältä? Sitä se ei ole. Ikuisuus ihmisenä maan päällä olisi tylsää, elämän katoavaisuus tekee siitä elämisen arvoisen... Asiat eivät ole ollenkaan hullummin. Edes silloin kun ei siltä tunnu,on luottamus siihen että ne ovat hyvin. Tuon luottamuksen saaminen on jotain mitä voisi sanoa armoksi; se otetaan vastaan, sitä ei tienata.

...
Viestit: 1141
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja ... » 17 Elo 2014 23:56

Naropa kirjoitti:Samsara on nähdä vikaa muissa.

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 18 Elo 2014 01:17

Raitanator kirjoitti:
Naropa kirjoitti:Samsara on nähdä vikaa muissa.

Minusta samsara on nähdä vikaa ylipäätään. Minussa, muissa, kaikessa.

Jos näkee vikaa jossain, mutta ei osaa toimia, toivoo muutosta. Samalla menettää nykyhetken, sillä tulevaisuudesta "sitten kun" tulee liian tärkeää. Syntyy välimatka "sen joka on" ja "sen jonka tulisi olla" väliin, ja tämä on samsara. Koska toisaalta tulevaisuudessa en voi elää, ja toisaalta yritän irrottautua epämukavasta nykyhetkestä, mikä on yhtä mahdotonta, niin kärsin.

Siksi nirvana ei odota tulevaisuudessa, vaan nirvana ja samsara ovat molemmat löydettävissä tästä hetkestä.

Vieras

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Vieras » 18 Elo 2014 11:54

MarkoH kirjoitti:
Raitanator kirjoitti:
Naropa kirjoitti:Samsara on nähdä vikaa muissa.

Minusta samsara on nähdä vikaa ylipäätään. Minussa, muissa, kaikessa.

Jos näkee vikaa jossain, mutta ei osaa toimia, toivoo muutosta. Samalla menettää nykyhetken, sillä tulevaisuudesta "sitten kun" tulee liian tärkeää.


Entä sitten jos menetän nykyhetken? Kuka siitä välittää, paitsi minä itse?

Vai pakenenko sitä vikaa seuraavaan nykyhetkeen? Jos näen, että jossain on vikaa enkä osaa toimia, niin eikö se ole ongelma?

Se, että ylipäätään näen jonkin olevan vialla on myös nykyhetki?

Jos toivon muutosta, niin se on myös nykyhetki? Olisiko parempi selvittää miksi toivon muutosta, mikä motivoi sen toiveen?

Miksi kaikki on pohjimmiltaan hyvin? Mikä motivoi senkin ajatuksen -jos kuitenkin näen, että jokin on vialla? Ei minun mielestäni vaan ihan faktana. Kärsimystä on.

Jos mitään itseä ei ole, niin eikö toisen kärsimys ole minun kärsimykseni myös? Me emme tiedä mikä on "kaikkeuden suunnitelma". Jos sellainen olisi, mistä voisi olla varma, että se ei edellytä minun puuttumistani juuri tällä nykyhetkellä?

Right view=Right action?

Dalai Lama:
""According to Buddhism, compassion is an aspiration, a state of mind, wanting others to be free from suffering. It's not passive -- it's not empathy alone -- but rather an empathetic altruism that actively strives to free others from suffering. Genuine compassion must have both wisdom and lovingkindness. That is to say, one must understand the nature of the suffering from which we wish to free others (this is wisdom), and one must experience deep intimacy and empathy with other sentient beings (this is lovingkindness).""

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 18 Elo 2014 14:03

Vieras kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:Minusta samsara on nähdä vikaa ylipäätään. Minussa, muissa, kaikessa.

Jos näkee vikaa jossain, mutta ei osaa toimia, toivoo muutosta. Samalla menettää nykyhetken, sillä tulevaisuudesta "sitten kun" tulee liian tärkeää.


Entä sitten jos menetän nykyhetken? Kuka siitä välittää, paitsi minä itse?

Niinpä. Teet siinä ennenkaikkea hallaa itsellesi. Sitten heijastat hyvää/pahaa oloa ympäristöösi.

Vai pakenenko sitä vikaa seuraavaan nykyhetkeen? Jos näen, että jossain on vikaa enkä osaa toimia, niin eikö se ole ongelma?

Kun ongelma ymmärretään, se voi ratketa. Jos ymmärrän ongelman, osaan toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Muussa tapauksessa päädyn esim. pyörittelemään sitä filosofisesti, mikä taas ei useinkaan johda mihinkään. Paitsi turhautumiseen, mikä puolestaan on lopultakin vain ulospääsy pyörittelystä. Joten ei hätää.

Se, että ylipäätään näen jonkin olevan vialla on myös nykyhetki?

Antaa olla vaan.

Jos toivon muutosta, niin se on myös nykyhetki? Olisiko parempi selvittää miksi toivon muutosta, mikä motivoi sen toiveen?

Miksi olemme niin innokkaita muuttamaan lähes kaikkea mihin koskemme? Paitsi kun olemme onnellisia, sanomme: "en halua muuttaa tässä mitään". Miksi emme sano samoin kun olemme onnettomia? Miksi taistelemme olosuhteita vastaan ikäänkuin meidän tulisi ylittää ne jotenkin, ikäänkuin ne olisi meille riesaksi annettu, jotain mistä pitää päästä eroon?

Miksi kaikki on pohjimmiltaan hyvin? Mikä motivoi senkin ajatuksen -jos kuitenkin näen, että jokin on vialla? Ei minun mielestäni vaan ihan faktana. Kärsimystä on.

No jos vaihtoehdot on, että kaikki on pohjimmiltaan hyvin tai huonosti, niin uskon mieluummin ensimmäiseen. Siinä on enemmän järkeä.

Kärsimystä on, samoin iloa. Jos olisi pelkkää iloa, tarvitsisimme koko ajan enemmän ja enemmän sitä että se tuntuisi joltain, ja sitäpaitsi, missä olisi silloin keskitie? Tarvitsemme sekä kärsimystä että iloa, ja molempia löytyy.

Jos mitään itseä ei ole, niin eikö toisen kärsimys ole minun kärsimykseni myös? Me emme tiedä mikä on "kaikkeuden suunnitelma". Jos sellainen olisi, mistä voisi olla varma, että se ei edellytä minun puuttumistani juuri tällä nykyhetkellä?

Kaikkeuden suunnitelma tähän hetkeen on tämä hetki sellaisena kuin se ilmenee. Sitä ei voi lukea kirjoista, ei edes kirjasta "Kaikkeuden suunnitelma", jos joku sellaisen kirjoittaisi, sillä tuon kirjan kirjoittamisprosessi olisi osa kaikkeuden suunnitelmaa, eikä ole mitään takeita että kaikkeus haluaisi kirjoitettavan itsestään totuudenmukaisesti.

Se käsittää sen että joko puutut tai et puutu. En tiedä. Miksi ajattelet että kaikkeuden suunnitelma olisi jotain muuta kuin mitä sinä päätät? Juuri tuollaisesta erillisyyden tunteesta ja ajattelusta samsara paisuu. Olen osa maailmaa, en ole erillinen siitä.

Right view=Right action?

Aivan!

Vieras

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Vieras » 18 Elo 2014 15:09

MarkoH kirjoitti:Miksi olemme niin innokkaita muuttamaan lähes kaikkea mihin koskemme? ...
No jos vaihtoehdot on, että kaikki on pohjimmiltaan hyvin tai huonosti, niin uskon mieluummin ensimmäiseen. Siinä on enemmän järkeä.


Minusta tämä on väärin.

Anatta (ei-itse) ei ole minulle ajattelemisen tai toiminnan kieltämistä. On ero anattan kokemuksen ja sen konseptuaalisen ymmärtämisen välillä. Tuossa on ajatus, että toiminta ja motiivi vaativat väkisin toimijan. Josta on helppo johtaa ajatus, että jos toimija lakkaa niin motivaatio ja toiminta lakkaa. Tai pitää päästä minimiin, olla puuttumatta. Kaikki on pohjimmiltaan juuri nyt niinkuin sen pitää olla. Mikä on outo ajatus. Jos kaikki olisi hyvin ja niinkuin pitää olla, niin me emme olisi koskaan lähteneet polulle?

Oikeammin tuo tulee edelleen dualistisesta ajatuksesta, että toiminta vaatii jonkin tietyn toimijan. Meillä ei ole kokemusta muusta.

Toiminta ei kuitenkaan koskaan ole vaatinut toimijaa, se on yksi meidän harhoista. Toiminta ei koskaan sisältänyt mitään itseä. Toiminta ei ole riippuvainen toimijasta tai sen puutteesta. Toiminta ei ole myöskään riippuvainen motiivista.

Toiminta, joka on dualistisen ajattelun vallassa, olettaa että jossain on "Minä" joka yrittää vaikuttaa ja saavuttaa jotain. Siksi on parempi olla toimimatta ja hyväksyä se mitä on. Mutta on toimintaa, joka ei tule dualismista tai Minästä. Dalai Lama viittaa samaan, ikäänkuin ei-toimintaa toimijan puuttuessa.

Ei-toiminnassa ei ole mitään passiivista tai tarvetta olla puuttumatta. Se on vain ei-toimintaa, jossa Itse ei ole motivaatio. Ei-toiminta on siis toimintaa ilman itseä. Se on puhdas tapahtuma, reaktio, siihen mitä nykyhetkessä tapahtuu.

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 18 Elo 2014 17:55

Vieras kirjoitti:Kaikki on pohjimmiltaan juuri nyt niinkuin sen pitää olla. Mikä on outo ajatus. Jos kaikki olisi hyvin ja niinkuin pitää olla, niin me emme olisi koskaan lähteneet polulle?

Eikö voi ajatella, että koska kaikki on hyvin ja niinkuin pitää olla, niin me lähdimme polulle? Toisin sanoen se että lähdimme polulle oli seurausta siitä että asiat menivät kuten pitikin, siinä tilanteessa mikä käsillä oli meidän tuli lähteä polulle, jotta kaikki olisi hyvin ja niinkuin pitää olla.

Vieras

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Vieras » 18 Elo 2014 18:45

MarkoH kirjoitti: Eikö voi ajatella, että koska kaikki on hyvin ja niinkuin pitää olla, niin me lähdimme polulle? Toisin sanoen se että lähdimme polulle oli seurausta siitä että asiat menivät kuten pitikin, siinä tilanteessa mikä käsillä oli meidän tuli lähteä polulle, jotta kaikki olisi hyvin ja niinkuin pitää olla.


Voi ajatella. Mutta voi ajatella myös, että se on hyvin hienovarainen nihilismin muoto. Jos itse kokemus anattasta ei ole täysin oivallettu, niin on tyypillistä mennä kohta toista ääripäätä. Itsen puuttuminen ei tarkoita, että ei olisi mitään mitä tarvitsisi tehdä (kaikki on oikein) tai mitään ei voi tehdä. Tässä on kysymys siitä, että kun itse subjektina katoaa on jostain syystä helppo tehdä siitä "objekti". Asiat tapahtuvat minulle. Kaikki mikä tapahtuu on juuri niinkuin sen pitää olla.

Se, että jotain tapahtuu eli tapahtuma, on myös tärkeä ymmärtää. Vaikuttaa siltä, että tapahtuma tapahtuu itsestään juuri niinkuin se tapahtuu. Sille ei tarvitse tehdä mitään. Syntyy passiivisuus. Tässä on ero. Asiat tapahtuvat, koska toiminta ja olosuhteet ovat siinä nykyhetkessä läsnä. Toiminta ja olosuhteet ovat syy, tapahtuma on seuraus niistä. Jos irrotan itseni siitä ketjusta, minusta tulee tarkkailija tai objekti.

Jos taas oivallan, että olen koko ajan sen ketjun palanen, minusta tulee aktiivinen osa sitä. Silloin voin jokaisessa nykyhetkessä toimia siten, että jokainen olento voi vapautua. Mitä se ikinä sitten siinä hetkessä käytännössä tarkoittaakin. Jokainen toiminta luo siis seuraavan hetken ja sen olosuhteet ja syyt, tai ainakin osan niistä.

Me emme ehkä voi muuttaa maailmaa, mutta voimme luoda olosuhteet, joissa se muutos voi tapahtua. Ei tietyksi meidän haluamaksemme maailmaksi, vaan maailmaksi jossa on mahdollista lähteä polulle tai vapautua kärsimyksestä.

Me emme lähteneet siis polulle siksi, että siinä tilanteessa meidän piti lähteä polulle. Me lähdimme polulle siksi, että me teimme päätöksen (toiminta) lähteä sille polulle.

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 18 Elo 2014 19:01

Erittäin hyvin kirjoitettu :)

Tässä on kysymys siitä, että kun itse subjektina katoaa on jostain syystä helppo tehdä siitä "objekti". Asiat tapahtuvat minulle. Kaikki mikä tapahtuu on juuri niinkuin sen pitää olla.

Ja samalla, kun asiat näyttävät vain tapahtuvan "minulle", on erittäin helppoa alkaa ajattelemaan että olen todellakin erillinen siitä mitä täällä tapahtuu. "Minä" on juuri erillisyyttä, ikäänkuin se olisi perustavanlaatuisesti jotain muuta mitä kaikki maailmankaikkeudessamme on. Ajatukseni, tunteeni, kaikki tämä kuuluu samaan soppaan. Huomaan nyt että olen itse syyllistynyt tähän erillisyyden harhaan aikaisemmassa ajattelussani. Tunne että olen ajatusteni ajattelija, tunteitteni tuntija ja kokemusteni kokija on niin vahva että emme kenties osaa edes epäillä sitä oikein, vaikka asia on hyvin yksinkertainen. Minä olen mitä olen, ja thanks to God, olen nyt vapaa sen suhteen.

...
Viestit: 1141
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja ... » 18 Elo 2014 19:28

Vieras kirjoitti: Mutta on toimintaa, joka ei tule dualismista tai Minästä. Dalai Lama viittaa samaan, ikäänkuin ei-toimintaa toimijan puuttuessa.


Kuvittelin, että yksi ei-dualismin pointeista oli karman loppuminen. Sitä ei enään tuoteta, eikä karman seurauksia enään koeta.


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ahrefs [Bot], SemrushBot, venatos ja 1 vierailija