Entä jos maailma onkin täydellinen?

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
MarkoH
Viestit: 902
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 20 Elo 2014 14:00

Vieras kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:Jos palataan tuohon, miksi mitään ei tapahtunut vaikka mielestäni ymmärsin että Minää ei ole? Mitään ei tarvinnut tapahtua. Mitään ei tarvitse tapahtua. Miksi jotain pitäisi tapahtua?


Miksi? Kysytään toisinpäin. Oletko vapaa kärsimyksestä vai onko kärsimys pohjimmiltaan vain illuusio? Tarkkana, ei vaadi nopeaa vastausta....

"Not seeking truth, not avoiding fantasy."

MarkoH kirjoitti:Toisin sanoen jotta havaitsisimme liikkeen, tarvitsemme liikkumattoman taustan. Kuin valkokankaan johon elokuva heijastetaan. Mutta tämäkään ajatus ei ole tyydyttävä.

Se on hyvin tyydyttävä -itse olin tätä mieltä pitkään, mutta onko se totta?

Se on päättelyä, se on ajatus. Ja ajatuksiin kyllästyy aina lopulta kun niitä toistaa päässään kunnes ei enää jaksa. Mitä jää jäljelle?

Kysymys hellittää kun siihen ei enää haeta vastausta.

MarkoH
Viestit: 902
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 20 Elo 2014 14:18

Vieras kirjoitti:Pidä vain kiinni, mutta tässä on sama diskriminaatio edelleen. Jos päätän, että en todella pidä tuosta tyypistä jostain syystä tai kuulen hänestä jonkin paljastuksen, niin seuraavalla kerralla kun hän tulee vastaan nousee epämiellyttävä tunne. Onko tunne siis oikein? Tai kun muistan miten teki minulle väärin vuosia sitten niin herää viha sitä ihmistä kohtaan?

Niin, ja tässäkö siis on jotain vikaa? On ihan oikein tuntea erilaisia tunteita. Kaikki tunteeni ovat oikeita minulle, ja niillä on aikansa ja paikkansa.

Vieras

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Vieras » 20 Elo 2014 16:01

MarkoH kirjoitti:Niin, ja tässäkö siis on jotain vikaa? On ihan oikein tuntea erilaisia tunteita. Kaikki tunteeni ovat oikeita minulle, ja niillä on aikansa ja paikkansa.


Jos siinä ei ole sinun kannaltasi mitään vikaa, niin sehän on loistava tilanne. Voit vapaasti olla vihainen, masentunut, onnellinen ja iloinen. Kaikki vain tapahtuu.

Olen kokenut saman ja törmännyt moneen, jotka ajattelevat samoin. Usein ne on ihmisiä (kuten minä), jotka juuttuvat tiettyyn tilaan. Se voi olla, että juuttuu siihen ettei Minää ole. Se voi olla kokemus kuten Puhdas Oleminen tai Kaikki on Tietoisuutta, tai jopa itse Tyhjyyteen voi juuttua.

Kun aiempi ego-keskeinen motivaatio elämästä katoaa, niin tunteet ja ajatukset muuttuvat yhdentekeviksi. Niitä ei tarvitse ottaa vakavissaan, ne ovat illuusioita. Vain pilviä taivaalla. Koko oleminen on pohjimmiltaan illuusiota, joten miksi tehdä mitään tai pyrkiä mihinkään. Asiat ovat hyvin näin. Jostain syystä zenissä oli paljon näitä?

Minä kutsun nyt jälkeenpäin sitä vaihetta pakenemiseksi. Tarrauduin siihen erillisyyteen ja Tarkkailijan rooliin. Olin omasta mielestäni oivaltanut jotain perimmäistä ja kerroin siitä kaikille. Anna vain kaiken mennä -älä tarraudu ohimenevään, sanoin kaikille.

Se oli minulle hyvin hienovarainen egotrippi, jossa tarrauduin johonkin “jumalalliseen” yhdentekevyyteen. Kaikki on lopulta samaa ja kaikki on juuri niinkuin pitääkin olla. Kunnes tajusin, että se oli minulle vain puhdasta itsesuojelua. Sitä ei halunnut päästää irti, koska nyt oli hyvä olla.

Ja siitä oli käytännössäkin todella hiton vaikea päästä irti, koska mitään motivaatiota ei ollut irtipäästämiseen.

"Not seeking truth, not avoiding fantasy."

Tuo tulee Genkakulta, samasta kokoelmasta:

“The mind-mirror is clear, so there are no obstacles.“

ja tässä on meidän näkemysten/kokemusten ero, minä sanoisin:

“There is no mind-mirror, so there are no obstacles”

Mutta vain siis minun kokemukseni, ja sekin saattaa olla vielä väärä.

MarkoH
Viestit: 902
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 20 Elo 2014 21:52

En tiedä petänkö sitten itseäni, mutta en ainakaan tunne että olisin pakenemassa mitään. Ei ole tarvetta ottaa etäisyyttä mihinkään, enkä tunne että olisin juuttunut tai jumittanut mihinkään, Tyhjyyteen tai tietoisuuteen. Maailmassa on erilaisuutta, ei erillisyyttä.

Koko oleminen on pohjimmiltaan illuusiota, joten miksi tehdä mitään tai pyrkiä mihinkään.

Toisaalta voi ajatella että parhaimmillaan tämä vapauttaa toimimaan, koska asia ei ole enää niin "henkilökohtainen".

Se oli minulle hyvin hienovarainen egotrippi, jossa tarrauduin johonkin “jumalalliseen” yhdentekevyyteen. Kaikki on lopulta samaa ja kaikki on juuri niinkuin pitääkin olla. Kunnes tajusin, että se oli minulle vain puhdasta itsesuojelua.

Etäisyyden ottaminen, tarkkailijan roolin valitseminen?

Minä en tee etäisyyttä itseni ja maailman välillä. Lopulta ei ole hirveesti eroa uskooko itsenäiseen Minään vai itsenäiseen tarkkailijaan. Siltä osin että molemmat ovat irrallaan tästä maailmasta, jotain muuta kuin mitä se on, ja siitä vedetyt johtopäätökset ovat aina puutteellisia.

Vieras

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Vieras » 21 Elo 2014 08:01

MarkoH kirjoitti:En tiedä petänkö sitten itseäni, mutta en ainakaan tunne että olisin pakenemassa mitään.


Sitä ei kukaan muu osaa sanoa kuin sinä itse. Sinä kenties ajattelet, että tunteet ovat jotain johon ei kannata puuttua, koska ne eivät ole pohjimmiltaan todellisia? Itse olen kokenut tunteet äärettömän hyvänä meditaation kohteena.

Miksi? Ehdotin tuossa, että ne ovat reaktioita. Ne ovat itsessään ilmentymiä syvemmistä mielen toiminnoista. Tunteet ovat minulle olleet se keino, jolla on päässyt näihin tiedostumattomiin oletuksiin ja "patterneihin" käsiksi. Sellaisiin asioihin, joita pitää itsestäänselvinä. Ei siksi, että ne olisivat totta vaan, että en ole koskaan tajunnut omaavani niitä ja siksi en ole koskaan todella kyseenalaistanut niitä.

En muuten koe tunteiden olevan illuusio, tai minkään ylipäätään olevan pelkkä illuusio. Ainoastaan kuin illuusio.


MarkoH kirjoitti:Etäisyyden ottaminen, tarkkailijan roolin valitseminen?


Ehkä tämä liittyy samaan asiaan. Oli vaihe, jossa oli hyvin helppoa huomata tietyn tunteen tai ajatuksen nouseminen. Huomasi ikäänkuin reaktion johonkin tiettyyn asiaan, mutta saattoi päästää sen itsestään katoamaan. Joko käyttämällä hyväkseen intellektuaalista ajatusta: Tämäkin on manifestaatio, illuusio. Tai sitten käyttämällä kokemusta, että se tapahtuu Tarkkailijalle. Intellektuaalinen versio minulla oli tietysti: Kokemus ja kokija ovat yhtä. Mutta käytännössä toimin kuin ne eivät sitä olisi.

Tuossa tapahtui 3 asiaa. Käytin intellektuaalista versiota erottamaan itseni siitä ajatuksesta kieltämällä sen tunteen tai ajatuksen todellisuuden. Pidin Tarkkailijaa automaattisesti erillisenä, todellisempana ja "puhtaampana" kuin manifestaatiota (puhdasta duaalisuutta siis). Kolmanneksi käytin sitä pakokeinona nimenomaan negatiivisten kokemusten kohdalla.

Ja lopulta tuosta tuli harjoittelemalla tiedostumatonta. En tajunnut että, että teen tuota automaattisesti. Ja toisaalta kärsimys oli poissa, joten miksi ylipäätään motivoitua pääsemään siitä tavasta eroon vaikka sen tiedostaisikin. Tästä ajatus egotripistä.

Tämä vain siis minun kokemuksena taas...

Xahom

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Xahom » 21 Elo 2014 09:50

MarkoH kirjoitti:Ajatellaan autoa autotehtaalla. Kenties siihen on laitettu vasta kori ja jotain olennaisia osia, mutta onko oikein sanoa että se ei ole suunnitelman mukainen, tai että se on epätäydellinen? Se on täydellinen siinä vaiheessa missä se on. Samoin maailmakin on "kesken", ei suinkaan valmis tunnetun sanonnan mukaan. Mutta se on tasan niin hyvä kun se pystyy siinä vaiheessa olemaan. Tämä sisältää kaikki sodat ja mellakat ja sairaudet jne. Meillä on paljon sairauksia, mutta lääketiede edistyy koko ajan: maailma tekee parhaansa, vaikkei siltä äkkisilmäyksellä ehkä näytä.


Tuossa autoesimerkissä on olemassa se suunnitelma millainen auton halutaan lopulta olevan. Ja suunnitelman taustalla Suunnittelija(t). Maailman kohdalla taas minusta kyse on enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesta laji- ja kulttuurievoluutiosta. Nuo lääketieteenkin saavutukset on lähteneet yksittäisten ihmisten tyytymättömyydestä vallitsevaan tilanteeseen, halusta vähentää kärsimystä, tiedonjanosta jne. Ja lukemattomien yksittäisten ihmisten toiminnassa on sitten mukana jotain joukkoälyä, joka on vienyt kehitystä tiettyyn suuntaan. Ei siinä tarvita olettamusta taustalla olevasta Suunnitelmasta, Suunnittelijasta, Kaikkeudesta, tai maailmasta joka tekee parhaansa. Se "maailma" on ne yksittäiset ihmiset, joilla on kaikilla niin hyviä kuin huonojakin ominaisuuksia, ja ihmisistä lähtevä kehitys voi mennä joidenkin arvojen kautta katsottuna aivan järjettömäänkin suuntaan, Hitler, Stalin, Pol Pot, Kiinan kulttuurivallankumoukset jne. Ei ole mitään taetta siitä, että kehitys menee "hyvään" suuntaan, kohti jotain valmista/täydellistä maailmaa. (Turhan ihmiskeskeisesti kirjoitettu, sorry kaikki muut otukset.)

MarkoH
Viestit: 902
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 21 Elo 2014 09:54

Vieras kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:En tiedä petänkö sitten itseäni, mutta en ainakaan tunne että olisin pakenemassa mitään.

Sitä ei kukaan muu osaa sanoa kuin sinä itse. Sinä kenties ajattelet, että tunteet ovat jotain johon ei kannata puuttua, koska ne eivät ole pohjimmiltaan todellisia? Itse olen kokenut tunteet äärettömän hyvänä meditaation kohteena.

Puuttua?

"When the movement in the direction of becoming something other than what you are isn't there any more, you are not in conflict with yourself." --U.G. Krishnamurti

Tunteeni ovat oikeita minulle, koska ne kertovat missä mennään. Tässä tuletkin siihen:
Miksi? Ehdotin tuossa, että ne ovat reaktioita. Ne ovat itsessään ilmentymiä syvemmistä mielen toiminnoista. Tunteet ovat minulle olleet se keino, jolla on päässyt näihin tiedostumattomiin oletuksiin ja "patterneihin" käsiksi. Sellaisiin asioihin, joita pitää itsestäänselvinä. Ei siksi, että ne olisivat totta vaan, että en ole koskaan tajunnut omaavani niitä ja siksi en ole koskaan todella kyseenalaistanut niitä.

En muuten koe tunteiden olevan illuusio, tai minkään ylipäätään olevan pelkkä illuusio.

Niin. Illuusio verrattuna tai suhteessa mihin, vomme kysyä?
Ainoastaan kuin illuusio.

Intellektuaalinen versio minulla oli tietysti: Kokemus ja kokija ovat yhtä. Mutta käytännössä toimin kuin ne eivät sitä olisi.

Ajatus ei johda kokemukseen, mutta kokemus, kun sen tavoittaa, johtaa ajatukseen: kokemus ja kokija ovat yhtä. Sitten tuota ajatuksesta pidetään kiinni ja hyvin nopeasti sen voima vaimenee, kunnes kokemuksesta on jäljellä pelkkä muisto, tai ajatus. Kokemus tulee tavoittaa aina uudelleen, aina uutena. Jonain mikä tapahtuu nyt.

Xahom

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Xahom » 21 Elo 2014 09:56

MarkoH kirjoitti:En tiedä voisinko sietää maailmaa jossa kaikki olisi "täydellistä" kuten sinä sen ymmärrät. Pitää olla myös draamaa ja komiikkaa ja jännitystä, jopa kauhua. Se on ongelma vain sille joka kuvittelee olevansa joku itsenäinen erillinen "minä" joka on heitetty tänne maan päälle kärsimään tuskaa.


Kaipaako aina maailmaan "sellaisena kuin se on" tyytyväinen Minätön tyyppi Itselleen viihdettä ja jännitystä? Senhän luulisi olevan tyytyväinen vaikka yksinään äänieristetyssä pimeässä kopissa. Maailmani on tällainen ja tämä on hyvä!

Ja vaikkei se maailmassa oleva kärsimys sitä Minätöntä tyyppiä Itseään millään tavalla hetkauttaisikaan, niin eikö se tyyppi voisi arvioida vähemmän vihaa ja ahneutta sisältävän maailman olevan parempi niille Toisille, yhä "minä"-harhaisille otuksille? Ihan vaikka niinkuin myötätunnosta? Vai katoaako se myötätunto "minän" katoamisen mukana? Tai ne toiset otukset tyhjyys/illuusio-mentaalimasturbaatioilla?

MarkoH
Viestit: 902
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 21 Elo 2014 10:14

Xahom kirjoitti:Maailman kohdalla taas minusta kyse on enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesta laji- ja kulttuurievoluutiosta.

"Sattuma" on typerä sana, jonka käyttö tulisi kriminalisoida. Ei mikään ole sattumaa, "sattuma" kertoo vaan ettemme ymmärrä (tai halua ymmärtää) prosesseja jotka tässä maailmassa vaikuttavat.
Nuo lääketieteenkin saavutukset on lähteneet yksittäisten ihmisten tyytymättömyydestä vallitsevaan tilanteeseen, halusta vähentää kärsimystä, tiedonjanosta jne. Ja lukemattomien yksittäisten ihmisten toiminnassa on sitten mukana jotain joukkoälyä, joka on vienyt kehitystä tiettyyn suuntaan.

Raha on myös hyvä motivoija. Voisi sanoa että maailmankaikkeus käyttää itsekkyyttämme hyväkseen omiin tarkoitusperiinsä.
Ei ole mitään taetta siitä, että kehitys menee "hyvään" suuntaan, kohti jotain valmista/täydellistä maailmaa. (Turhan ihmiskeskeisesti kirjoitettu, sorry kaikki muut otukset.)

Ei ole taetta, mutta minusta näyttää siltä. Sinä voit nähdä toisin.

MarkoH
Viestit: 902
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos maailma onkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 21 Elo 2014 10:19

Xahom kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:En tiedä voisinko sietää maailmaa jossa kaikki olisi "täydellistä" kuten sinä sen ymmärrät. Pitää olla myös draamaa ja komiikkaa ja jännitystä, jopa kauhua. Se on ongelma vain sille joka kuvittelee olevansa joku itsenäinen erillinen "minä" joka on heitetty tänne maan päälle kärsimään tuskaa.


Kaipaako aina maailmaan "sellaisena kuin se on" tyytyväinen Minätön tyyppi Itselleen viihdettä ja jännitystä? Senhän luulisi olevan tyytyväinen vaikka yksinään äänieristetyssä pimeässä kopissa. Maailmani on tällainen ja tämä on hyvä!

Käytkö koskaan elokuvissa?

Se että on tyytyväinen maailmaan sellaisena kuin se on, ei tarkoita että istuisi ikänsä naama virneessä huoneen nurkassa. Vaihtelu tekee hyvää myös itsensä oivaltaneelle.
Ja vaikkei se maailmassa oleva kärsimys sitä Minätöntä tyyppiä Itseään millään tavalla hetkauttaisikaan, niin eikö se tyyppi voisi arvioida vähemmän vihaa ja ahneutta sisältävän maailman olevan parempi niille Toisille, yhä "minä"-harhaisille otuksille? Ihan vaikka niinkuin myötätunnosta? Vai katoaako se myötätunto "minän" katoamisen mukana? Tai ne toiset otukset tyhjyys/illuusio-mentaalimasturbaatioilla?

Kyllä. Kyllä. Ei. Tavallaan.


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 2 vierailijaa