Entä jos sinä oletkin täydellinen?

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 25 Elo 2014 15:00

Kuka sinä olet?

En tiedä oletteko samanlaisia kun minä tämän suhteen, mutta minä olen aina ihmetellyt mitä tuo kysymys ensinnäkään tarkoittaa. Siis on joku "sinä" ja sitten kysytään kuka se on? Sinä olet sinä, sinulla on käsitys itsestäsi, joten miksi "kuka"? Eikö se ole selvää?

Ei se taida olla selvää. Kun kysymme tuossa "kuka?", kysymme oikeastaan mihin viittaamme sanalla "sinä". Voisimme kysyä: Mihin "sinä" viittaa? Tässä kysymyksessä tuntuisi olevan enemmän järkeä heti alusta lähtien. Se on ehkä parempi kuin kysymys "kuka sinä olet" joka herättää helposti hämmennystä yllämainitusta syystä. Kuitenkin kyse on samasta asiasta: Sinä, siis kuka?

Sinä olet se joka olet. Tämä piti paikkansa eilen, se pitää paikkansa tänään, ja se pitää paikkansa myös huomenna. Tämän verran voimme sanoa, että pääsemme jotenkin alkuun. Joku voi sanoa että minua ei kenties ole huomenna, mutta heittäisin tähän väliin kysymyksen, voiko joku joka on todella olemassa olla välillä olematta (esim. ennen tämän kehon syntymää) ja toisaalta lakata olemasta joku päivän (kehon kuolema). Oletko sinä kehosi? Vai oletko enemmän, vai vähemmän?

Jos jotain on olemassa, tuo jotain on olemassa aina. Tämä on minun mielipiteeni, ja se tuntuu minulle intuitiivisesti todelta. Kaikki muu paitsi tuo "jotain" on vain tilapäisesti näkyvää, sillä on aikansa, alku ja loppu, eikä se ansaitse tulla kutsutuksi todelliseksi olemassaoloksi. Onko sinulla alku tai loppu?

Jos olemme sovinnaisia, ja teemme kuten "kaikki muutkin" tekevät, samaistamme itsemme tähän kehoon, näihin ajatuksiin ja tuntemuksiin. Samalla uskomme olevamme tästä kaikesta erillinen otus jossain päämme sisällä. Mielestämme tässä ei ole ristiriitaa, mikä on ehkä vähän kummallista kun sitä ajattelee.

Samaistuminen on oikeasti näyttelemistä: "Olen tuo". Kuitenkin juuri "tuo" saa aikaan erillisyyden tunteen juttuihin, jotka tunnemme tästä maailmasta. Se päivä kun lakkaat näyttelemästä voit sanoa itsestäsi vain: "Minä olen". Ilman sitä "tuota". "Olen sitä ja tätä":ssä on "sitä ja tätä" jo liikaa.

Mutta juuri kun ajattelet että tässä on kenties pieni hivenen järkeä, niin käännän takkini ja sanon että ongelma ei ole samaistumisessa, vaan siinä että tehdessämme niin olemme turhan vaatimattomia. Oikeasti olet kaikki. Missään muussa ei olisi järkeä (ai ei vai?). Olet täydellinen sisältäen kaiken epätäydellisyyden ja rosoisuuden mitä elämässä ympärilläsi on. Vain olet. Vain kaikki on, tuo kaikki on se, ja se olet sinä.

Siis: Älä muuta itseäsi (paremmaksi ihmiseksi tms.), muuta vain kuvaa itsestäsi, siitä kuka olet, ja katso mitä tapahtuu: kaikki on hyvin. Kaikki voi olla päin persettä, ja samanaikaisesti silti hyvin!

perttu

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja perttu » 26 Elo 2014 15:08

MIelenkiintoista pohdiskelua. Itse olen meditoinut parisen vuotta, n. 30min kerrallaan kerran tai pari päivässä. Kun kaikki on ollut ns. hyvin, on se oma minäkuvakin tyydyttänyt suuresti.

Nyt olen vasta eronnut tyttöystävästäni, sortunut (tämän johdosta, jos näin voi sanoa) tupakoimaan, ja ollut henkisesti niin rikki että olen tarttunut myös kaljapulloon muutamia kertoja viikonloppuisin. Tämä on mielestäni kaukana siitä täydellisyyden ilmentämisestä johon olen aikaisemmin pystynyt.

Muutin vasta omaan asuntoon, ja tylsyys, yksinäisyys ym. ilmiöt ovat iskeneet täysillä vasten kasvoja. Olen ehkä jopa vähäsen stressaantunut vaikka opiskelu ja työ pitävät ajatukset suurimmaksi osaksi kasassa. Minulla on paljon ystäviä, mutta vetäydyn tällaisissa tilanteissa yleensä omiin oloihini ja käsittelen asiat omin nokkineni.

Tiedän minkälaisia päätöksiä minun tulisi tehdä että olisin jälleen tyytyväinen itseeni, ja pystyisin samaistumaan siihen ns. vanhaan perttuun, josta pystyisin olemaan ylpeä. Yksin ei jaksa aina olla vahva. Olen istuskellut viimeiaikoina tavallista enemmän, mutta jokin sekoittaa mieltäni yhä, enkä usein saa kunnolla edes nukuttua.

Vai olenko vain yksinkertaisesti täydellinen tässäkin tilanteessa, ja miten tämän voisi vain hyväksyä ja tästäkin pystyä nauttimaan, koska muutahan en voi?

Tulipa sekavaa tekstiä :)

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 27 Elo 2014 00:32

perttu kirjoitti:Nyt olen vasta eronnut tyttöystävästäni, sortunut (tämän johdosta, jos näin voi sanoa) tupakoimaan, ja ollut henkisesti niin rikki että olen tarttunut myös kaljapulloon muutamia kertoja viikonloppuisin. Tämä on mielestäni kaukana siitä täydellisyyden ilmentämisestä johon olen aikaisemmin pystynyt.

Minusta tämä kuulostaa täydeltä ihmisen elämältä... se vaan ei aina näytä kiiltokuvalta, eikä sen tarvitsekaan.

Tiedän minkälaisia päätöksiä minun tulisi tehdä että olisin jälleen tyytyväinen itseeni, ja pystyisin samaistumaan siihen ns. vanhaan perttuun, josta pystyisin olemaan ylpeä. Yksin ei jaksa aina olla vahva. Olen istuskellut viimeiaikoina tavallista enemmän, mutta jokin sekoittaa mieltäni yhä, enkä usein saa kunnolla edes nukuttua.

Vai olenko vain yksinkertaisesti täydellinen tässäkin tilanteessa, ja miten tämän voisi vain hyväksyä ja tästäkin pystyä nauttimaan, koska muutahan en voi?

Kenties keskityt liikaa "itseesi"? Sen sijaan että tuntisit (kuten yleensä) olevasi erillinen toimija muusta maailmasta irrallaan mutta kuitenkin sinne heitettynä, on myös mahdollista samaistaa itsesi kaikkeen. Jos sen teet, huomaat että entiset omat asiasi ovat aika pieniä. Ei ole tarvetta muuttaa mitään (paitsi jos tulee äkillinen paskahätä, kuten Xahom on ansiokkaasti huomauttanut tuossa toisessa ketjussa), eikä tarvetta pyrkiä mihinkään, eikä oivaltaa mitään. Elät vaan tavallista ihmisen elämää iloineen ja ikävine mutta väistämättömine suruineen, eikä se ole enää ongelma, sillä sinusta on nyt tullut tosi pieni olemalla kaikki. Jos katsomme tähtitaivasta, näemme suunnattomasti tähtiä joka puolella, emme vaan yhtä, ei tämä asia sen vaikeampi ole. Entiset ongelmat jotka läheltä katsoen näyttivät niin vakavilta, ovat pieniä nyt kanssa kun näet suuremman kuvan, joka on kiehtova elämän ikuinen liike universumissa. Silloin et enää haaskaa aikaa etkä turhaudu yrittäessäsi selättää itsesi, vaan pystyt paremmin jättämään asiat silleen, hyväksymään sen mikä tapahtuu. Meditaatio voi auttaa tässä kaikessa.

Minäkin juon olutta kun sille päälle satun, poltan tupakkaa ja popsin pillereitä unettomuuteen. En sano että muitten pitäisi, mutta mulla tämä toimii näin.

jee
Viestit: 146
Liittynyt: 13 Maalis 2014 21:43
Viesti:

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja jee » 29 Elo 2014 20:13

perttu kirjoitti:Nyt olen vasta eronnut tyttöystävästäni, sortunut (tämän johdosta, jos näin voi sanoa) tupakoimaan, ja ollut henkisesti niin rikki että olen tarttunut myös kaljapulloon muutamia kertoja viikonloppuisin. Tämä on mielestäni kaukana siitä täydellisyyden ilmentämisestä johon olen aikaisemmin pystynyt.
Mikset ole polttanut pilveä? Sen päälle alkoholi tekee gutaa. Toi oli tahallinen provosointialoitus. :) Sanoisin yhden sanan: perspektiivi. Jos on sinkku ja surumielinen, niin ei sen hetkistä tilannetta kannata verrata ihannekuvaan unelmavaimosta ja suurperheestä jouluaattona, jossa joululahjat ei lopu kesken. Jos perspektiivi on sinkkuelämässä, jossa vähän poltat tupakkaa ja juot olutta silloin tällöin, niin sinkkumiehen perspektiivissä sinulla menee todella hyvin; saat käydä ulkona jos huvittaa, tupakalla tapaat ihmisiä ja olut tekee mielen iloiseksi.

(en ole mikään buddhalaismunkki tai sen ylin edustaja, kunhan laitoin oman näkemyksen tilanteestasi, mikä ei mielestäni ole ollenkaan huono)

Xahom

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Xahom » 30 Elo 2014 10:01

Luin nyt aamupäivällä yhden buddhalaismunkin puhetta ja siinä oli tämmöinen pätkä, joka ehkä sopivasti täydentää tässä ketjussa esitettyjä kommentteja, oli se tavoite mikä tahansa, jos sitä siis edes on:
Within a short time-span, it is impossible to change all our concepts or the entire attitude of our mind. It needs constant application. Speaking from my own small experience, from the age of about sixteen or seventeen, I began to make some serious effort to change and improve my outlook. Now at fifty-five, some thirty-nine years have gone by, several decades have passed, yet still the result is not satisfactory! We do have to struggle, and to work hard — and that is the reality.

Besides, as Buddhist practitioners, we are not counting in hours or weeks or months. We count in aeons — billions and billions of years, billions and billions of lives. Sometimes you might find this quite daunting. But if we do take a very long-term view of the future, what it gives us is real determination; it gives us some kind of inner strength, because from that vantage point, time counts for nothing. What is important is that we must change, and we must improve, no matter how long it takes. So a firm determination is vital, isn't it?

-Dalai Lama (vuonna 1989)

Xahom

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Xahom » 30 Elo 2014 10:23

PS Mites jos se tämän hetken täydellisyys sisältää itsessään pyrkimyksen olla jollain tavalla parempi tulevaisuudessa?

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 30 Elo 2014 19:14

Xahom kirjoitti:PS Mites jos se tämän hetken täydellisyys sisältää itsessään pyrkimyksen olla jollain tavalla parempi tulevaisuudessa?

Se on minusta ihan ok. Mutta jos on totaalisen tyytymätön nykyhetkeen, muutoksen hakemisesta voi tulla se tärkein asia, "pakko", ja tämä lisää omakohtaista kärsimystä. Mitä enemmän pystyt hyväksymään itsesi nyt, sitä helpommalla pääset. Vastustus tätä kohtaan voi johtua siitä, että joskus meistä tuntuu että hyväksymällä vallitseva tilanne joudumme kohtaamaan tosiasiat, ja tämä voi tuntua enemmältä mitä kestää. Kuitenkin se järkevintä mitä voimme tehdä jos haluamme todellista muutosta. Ei se jämähtämistä tuohon tilaan tarkoita, tilanne on vaan otettava haltuun hyväksymällä se hetkeksi sellaisena kuin se on.

jee
Viestit: 146
Liittynyt: 13 Maalis 2014 21:43
Viesti:

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja jee » 01 Syys 2014 23:01

Xahom kirjoitti:PS Mites jos se tämän hetken täydellisyys sisältää itsessään pyrkimyksen olla jollain tavalla parempi tulevaisuudessa?
MarkoH kirjoittaa todella hyvin, sanoisin vain että moni elää koko ajan täydellisesti kaikkine vikoine. Keneltäkään voi odottaa enempää ja toteuttavat täydellisyyttä sinä hetkenä kun elävät ja parhaiten osaavat. Jos joku jollain hetkellä polttaa tupakkaa niin ei ehkä parasta terveyden kannalta, mutta mieli lepää ja tekee parempia(isoja) valintoja tulevaisuuden kannalta, niin näin mielestäni toteuttaa hetkeä täydellisesti juuri kuten parhaiten osaavat.

Näin tänään kaupassa pariskunnan jotka ostivat koiranruokaa ja 50 tölkkiä kaljaa. Molemmat selvästi humalassa. Katselin ympärille miten monet paheksuivat katseillaan ja arvostelivat miten itse olivat jollain tavalla parempia ihmisiä. Mutta ite näin miten toteuttivat itseään parhaalla tavalla juuri siinä hetkessä, ja molemmat jotenkin näyttivät onnellisilta tahoillaan. Varmasti molemmat kokeneet kovia elämässään ja yrittävät sopeutua tilanteeseen miten parhaiten osaavat. Olin tietyllä tavalla onnellinen heidän puolesta koska asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 02 Syys 2014 15:11

jee kirjoitti:... sanoisin vain että moni elää koko ajan täydellisesti kaikkine vikoine. Keneltäkään voi odottaa enempää ja toteuttavat täydellisyyttä sinä hetkenä kun elävät ja parhaiten osaavat

Sanoit sen paljon paremmin kuin minä :) Kaikki on noissa kahdessa lauseessa.

jee
Viestit: 146
Liittynyt: 13 Maalis 2014 21:43
Viesti:

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja jee » 04 Syys 2014 22:25

Xahom kirjoitti:PS Mites jos se tämän hetken täydellisyys sisältää itsessään pyrkimyksen olla jollain tavalla parempi tulevaisuudessa?
Tämä oli hyvä kysymys ja MarkoH ansiokkaasti vastasi. Voiko olla niin että jossain alitajunnassa kuitenkin pyörii että ehkä ei olisi paras tupakoida tai olla kännissä, koska haittaa tulevaisuutta, mutta toisaalta mielen demonit vaatii niiden hiljentämistä juuri tällä hetkellä. Jos ei olisi kännissä tupakka huulessa niin makaisi sängyssä uskaltamatta nousta ollenkaan. En tiedä, tuli vain mieleen ja kuulisin mielelläni muiden ajatuksia ja näkemyksiä asiasta.

* bring me the horizon - can you feel my heart, jossa viitataan alkoholiin että "I can't drown my demons, they know how to swim"


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija