Entä jos sinä oletkin täydellinen?

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
Dharmis42
Viestit: 779
Liittynyt: 20 Helmi 2013 04:19
Viesti:

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Dharmis42 » 15 Syys 2014 09:27

Vieras kirjoitti:"He [Tathagata] directly knows Unbinding as Unbinding. Directly knowing Unbinding as Unbinding, he does not conceive things about Unbinding, does not conceive things in Unbinding, does not conceive things coming out of Unbinding, does not conceive Unbinding as 'mine,' does not delight in Unbinding. Why is that? Because he has known that delight is the root of suffering & stress, that from coming-into-being there is birth, and that for what has come into being there is aging & death. Therefore, with the total ending, fading away, cessation, letting go, relinquishment of craving, the Tathagata has totally awakened to the unexcelled right self-awakening, I tell you."

That is what the Blessed One said. Displeased, the monks did not delight in the Blessed One's words.

Kuva

...
Viestit: 1143
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja ... » 15 Syys 2014 22:36

jee kirjoitti:Mitä luulette että Buddha vastaisi tähän?


Nazihartta Buddha kirjoitti:What ze fuck did you just fucking say about me, you verdammter Jude? I'll have you know I graduated top of mein class in ze Hitlerjugend, and I've been involved in numerous secret Gestapo raids in Berlin, and I have over 300 confirmed executions. I am trained in gorilla gassing and I am ze top sniper in ze entire Wehrmacht. You are nothing to me but just another race traitor. I will wipe you ze fuck out with precision ze likes of which has never been seen before on this Reich, mark mein fucking words. You think you can get away with saying zat scheiße to me over ze Internet? Think again, arschloch. As vee speak I am contacting mein secret network of spies across Deutschland and your IP is being traced right now so you better prepare for ze storm, blödel. Ze storm zat wipes out ze pathetic little thing you call your life. You're fucking dead, kid. I can be anywhere, anytime, and I can kill you in over seven hundred ways, and zat's just with mein machinenpistole. Not only am I extensively trained in unarmed kampf, but I have access to ze entire arsenal of ze Wehrmacht forces and I will use it to its full extent to wipe your miserable arsch off ze face of ze Reich, you little shit. If only you could have known what unholy blitzkrieg your little "clever" kommentar was about to bring down upon you, maybe you would have held your fucking tongue. But you couldn't, you didn't, and now you're paying ze price, you verdammter dummkopf. I will shit Zyklon B all over you and you will drown in it. You're fucking dead, kiddo.

Dharmis42
Viestit: 779
Liittynyt: 20 Helmi 2013 04:19
Viesti:

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Dharmis42 » 17 Syys 2014 12:29

MarkoH kirjoitti:
Raitanator kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:8) tiedostan että sen kuitenkin piti mennä näin

Paskapuhetta. Aina on mahdollisuus valita toisin.

Vieras kirjoitti:Nyt tulee helposti vaikutelma teksteistäsi, että hyväksy haluamisesi, joka johtaa kärsimykseen eli krapulaan. Hyväksy sitten kärsimys eli krapula, joka haluamisen takia tuli niinkuin pitikin. Niille ei tarvitse tehdä mitään, koska ne ovat juuri niinkuin pitää olla. Eikö tämä ole täysin tyylipuhdasta alistumista olosuhteille ja omille motiiveille, glorifioitua fatalismia?

Tässä ennustettiinkin menneisyyttä, ei tulevaisuutta.

Jos ajattelet että oisit voinut menneisyydessä valita toisin, ajattele uudestaan. Toisaalta, kukaan ei tiedä mitä tänään keksit. Sen tietää huomenna.

Oletan, että kaikilla on tieto siitä, että ihminen kuolee. Sellainen älyllinen ymmärrys. Jos hyväksyn kuolemanpelon (en pyri siitä pois) ja päästän siitä irti (takertuminen), niin mitä tapahtuu?

Olen kuullut sanottavan, että terminaalivaiheessa olevat saattavat olla vihaisia ja toivovat vielä parantumista. Toiset sitten ovat kovinkin rauhallisia, liekkö todellista rauhaa vai puhdasta lamaantumista pelon edessä.

Siksi siis tätä mietin, että eikö tämä kannattaisi käsitellä jo nyt? Ei tarvitsisi sitten tilanteen koittaessa pinnistellä. Nyt tietysti mieli sanoo, että eipäs ajatella tuommoisia ja mietiskely epäonnistuu. Että eihän nykyhetki tuollaista vaadi. Siltikin tilanteen väistämättömyys on todellinen (ja kuten menneisyys, en voi sille mitään).

Menee ehkä hieman tuohon fatalismi ja vapaa tahto aiheeseen, mutta ei haittane...

Vieras

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Vieras » 17 Syys 2014 12:50

Dharmis42 kirjoitti:Oletan, että kaikilla on tieto siitä, että ihminen kuolee. Sellainen älyllinen ymmärrys. Jos hyväksyn kuolemanpelon (en pyri siitä pois) ja päästän siitä irti (takertuminen), niin mitä tapahtuu?


Entäpä jos kokeilet sen samantien?

Dharmis42 kirjoitti: Nyt tietysti mieli sanoo, että eipäs ajatella tuommoisia ja mietiskely epäonnistuu. Että eihän nykyhetki tuollaista vaadi. Siltikin tilanteen väistämättömyys on todellinen (ja kuten menneisyys, en voi sille mitään).


Jos taas lopputulos on tämä, niin silloin kannattaa mietiskellä sitä? Miksi mieli kieltäytyy ajattelemasta kuolemaa? Missä kohti se ajatus klikkaa kiinni? Mehän emme varsinaisesti tiedä, mikä se kuolema on? Ja jos emme tiedä mitä kuolema on, niin mitä me itseasiassa pelkäämme? Varsinaista kuolemaa, josta emme tiedä vai ajatusta kuolemasta? Onko kyseessä siis kuolemanpelko vai ajatuksenpelko?

Muuten, menneisyydelle emme voi mitään, se on totta. Mutta sille, että se menneisyys vaikuttaa edelleen, me voimme tehdä paljonkin. Ja kuten itse sanot, sille ei voi mitään. Miksi siis antaa sen edelleen vaikuttaa?

Dharmis42
Viestit: 779
Liittynyt: 20 Helmi 2013 04:19
Viesti:

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Dharmis42 » 17 Syys 2014 14:20

Vieras kirjoitti:
Dharmis42 kirjoitti: Nyt tietysti mieli sanoo, että eipäs ajatella tuommoisia ja mietiskely epäonnistuu. Että eihän nykyhetki tuollaista vaadi. Siltikin tilanteen väistämättömyys on todellinen (ja kuten menneisyys, en voi sille mitään).


Jos taas lopputulos on tämä, niin silloin kannattaa mietiskellä sitä? Miksi mieli kieltäytyy ajattelemasta kuolemaa? Missä kohti se ajatus klikkaa kiinni? Mehän emme varsinaisesti tiedä, mikä se kuolema on? Ja jos emme tiedä mitä kuolema on, niin mitä me itseasiassa pelkäämme? Varsinaista kuolemaa, josta emme tiedä vai ajatusta kuolemasta? Onko kyseessä siis kuolemanpelko vai ajatuksenpelko?

Muuten, menneisyydelle emme voi mitään, se on totta. Mutta sille, että se menneisyys vaikuttaa edelleen, me voimme tehdä paljonkin. Ja kuten itse sanot, sille ei voi mitään. Miksi siis antaa sen edelleen vaikuttaa?
Niin, menneisyydelle ei voi mitään muuta kuin hyväksyä ja päästää irti. Miksi tulevaisuus olisi erilainen? Tai nykyhetki?

Jos hyväksyn kuolemanpelon, tämä tarkoittaa, että kaikki tekemäni olettamukset siitä ovat itse luotuja. Jos päästän siitä irti, en enää kontrolloi kuolemanpelkoa, (sen takia) tekemäni valinnat ovat itse luotuja. Mitä jää jäljelle? Ikäänkuin mistä kohtaa löytyy se rajaviiva, mikä jakaa tämän kokemuksen omaan valintaan tai fatalismiin?

Menen miettimään :sleepy2:

MarkoH
Viestit: 902
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 17 Syys 2014 14:37

Chuck Norris ei pelkää kuolemaa. Kuolema pelkää Chuck Norrisia.

MarkoH
Viestit: 902
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 17 Syys 2014 14:47

Luulen että ihmiset pelkäävät kuolemassa ennenkaikkea nimenomaan kontrollin täydellistä menettämistä. Mutta jos onnistuu elämässään luopumaan tuosta (ajatuksen) kontrollista ja korvaamaan sen luottamuksella, ei kuolema liene kovin iso juttu, luonnollinen jatke ja päätepiste elämälle vaan joka kaikkia odottaa. Tai sitten se on iso juttu, mutta ei negatiivisessa mielessä.

Vieras

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Vieras » 17 Syys 2014 16:09

Dharmis42 kirjoitti:Jos hyväksyn kuolemanpelon, tämä tarkoittaa, että kaikki tekemäni olettamukset siitä ovat itse luotuja. Jos päästän siitä irti, en enää kontrolloi kuolemanpelkoa, (sen takia) tekemäni valinnat ovat itse luotuja. Mitä jää jäljelle? Ikäänkuin mistä kohtaa löytyy se rajaviiva, mikä jakaa tämän kokemuksen omaan valintaan tai fatalismiin?


Rajaviiva kulkee toisessa paikassa, todellisuuden ja olettamusten välillä. Fakta on, että me kaikki kuolemme. Kaikki muu on oletusta, josta nousee sarja enemmän tai vähemmän ei-todistettavia uskomuksia.

Kysymys on siitä, että kykenemmekö kohtaamaan ajatuksen kuolemasta ilman näitä olettamuksia? Ja ottamaan selvää miltä se itse ajatus tuntuu konkreettisesti ja ehkä sitä kautta löytämään jonkin uuden tavan lähestyä koko asiaa. Ilman uusia olettamuksia, siis.

Tomi
Viestit: 362
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Tomi » 17 Syys 2014 18:12

Dharmis42 kirjoitti:Oletan, että kaikilla on tieto siitä, että ihminen kuolee. Sellainen älyllinen ymmärrys. Jos hyväksyn kuolemanpelon (en pyri siitä pois) ja päästän siitä irti (takertuminen), niin mitä tapahtuu?

Olen kuullut sanottavan, että terminaalivaiheessa olevat saattavat olla vihaisia ja toivovat vielä parantumista. Toiset sitten ovat kovinkin rauhallisia, liekkö todellista rauhaa vai puhdasta lamaantumista pelon edessä.

Siksi siis tätä mietin, että eikö tämä kannattaisi käsitellä jo nyt? Ei tarvitsisi sitten tilanteen koittaessa pinnistellä. Nyt tietysti mieli sanoo, että eipäs ajatella tuommoisia ja mietiskely epäonnistuu. Että eihän nykyhetki tuollaista vaadi. Siltikin tilanteen väistämättömyys on todellinen (ja kuten menneisyys, en voi sille mitään).

Menee ehkä hieman tuohon fatalismi ja vapaa tahto aiheeseen, mutta ei haittane...


Monille oma kuolema voi tulla todella yllätyksenä, koska ovat koko elämän toimineet siten ettei asia varsinaisesti kosketa heitä. Tämä on eri asia kuin aiheen käsittely "no kaikkihan sitä kuolee ja tälle tulee loppu*" joka taitaa aika usein olla vain fasadi emotionaalisen merkityksen välttelemiseksi. En ole oikein varma siitäkään että kuolemanpelosta mielekästä hankkiutua eroon ja onnistuuko se mitenkään tolkullisesti suurimmassa osassa tapauksia. Ehkä kuolemanpelolla on meille tärkeä rooli kun mietimme miten aikaamme käytämme, aika on rajallista.

Buddha kehoitti seuraajiaan miettimään joka päivä sitä että vanhenee, sitä että on altis sairauksille, sitä että joutuu eroon rakkaista asioista ja sitä että lopulta kuolee. Näiden lisäksi sitä että lopulta voimma hallita vain omaa toimintaamme ja se on meidän ainoa omaisuutemme eli voimme valita mihin suuntaan itseämme kehitämme toimilla, puheella ja ajttelulla.

Käytännössä tuota voi harjoittaa vaikka siten että saattaa mielensä stabiiliin tilaan ja pitelee (kontemploi) vaikka oman kuoleman väistämätömyyttä mielessä tai jotani noista muista askelista. Jhana olisi hyvä lähtökohta, mutta arjessa siihen tuskin rahkeet riittävät. Sellainen perus älyllisellä tasolla tapahtuva miettiminen tuskin hyödyllistä jos se ei yhdisty emotionaaliseen tasoon.

Sama se sairauden ja rakkaiden asioiden menettämisen suhteen. Nekin voivat tulla monille yllätyksenä. Jos ihminen olisi rationaalinen olento niin minkään näistä ei pitäisi tulla yllätyksenä, koska muita ihmisiä tarkastellessa tulee aika nopeasti selväksi että ne ovat osa kaikkien elämää.

Tuo kuoleman kontemplointi on tärkeä myös monissa muissa traditioissa kuten esimerkiksi stoalaisuudessa.

Dharmis42
Viestit: 779
Liittynyt: 20 Helmi 2013 04:19
Viesti:

Re: Entä jos sinä oletkin täydellinen?

ViestiKirjoittaja Dharmis42 » 18 Syys 2014 09:50

Tomi kirjoitti:Monille oma kuolema voi tulla todella yllätyksenä, koska ovat koko elämän toimineet siten ettei asia varsinaisesti kosketa heitä. Tämä on eri asia kuin aiheen käsittely "no kaikkihan sitä kuolee ja tälle tulee loppu*" joka taitaa aika usein olla vain fasadi emotionaalisen merkityksen välttelemiseksi. En ole oikein varma siitäkään että kuolemanpelosta mielekästä hankkiutua eroon ja onnistuuko se mitenkään tolkullisesti suurimmassa osassa tapauksia. Ehkä kuolemanpelolla on meille tärkeä rooli kun mietimme miten aikaamme käytämme, aika on rajallista.

Toisaalta voisi ajatella, että miten kuolema voisi olla muuta kuin yllätys. Jos lääkäri sanoisi minulle, että tänään klo 14:20 tulee kuolema vierailulle, siltikin tämä yllätysmomentti säilyisi.

Emotionaalinen merkitys on tietysti se tärkeämpi osa, miksi välttelemme kuolemanpelkoa? Voiko esim. palata siihen kohtaan elämässä milloin tämä tunne ilmaantui? Miksi se ilmaantui juuri siinä hetkessä ja minkälaiset mielikuvat siinä tunnekokemuksessa nousivat?

Eikö mielellä ole kyky ikäänkuin siirtää huomio pois ikävistä asioista. Kuoleman faktuaalinen olemassaolo ei liikuta ennen realisoitumista, tietynlainen emotionaalinen dissosiaatio, mikä sumentaa tietoisuutta.

Ajan rajallisuuskin on hieno ajattelun aihe. Monesti kiirehtiminen ei anna aikaa, kuin juoksisi jatkuvasti ja kaikki asiat vain menevät ohi. Eli siis hiljennän ja koitan tietoistua, ainakin tämä mahdollisuus on nyt, näin luotan.


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa