Käsikirjoituksesta huom.

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja MarkoH » 13 Heinä 2016 21:57

Asiat tapahtuvat kuten tapahtuvat. Jos uskoo Jumalaan, on minusta järkevää uskoa että asiat tapahtuvat Jumalan tahdon mukaan. Mutta minulle usko Jumalaan näyttäyty jonakin ylimääräisenä, ei-toivottuna, sinänsä suorien asioiden mutkistajana.

Asiat tapahtuvat kuten tapahtuvat, ja se joka lisää jotain siihen väliin, johonkin kohtaan, monimutkaistaa asioita kenties turhaan. En kuitenkaan ole tavannut uskovaista joka hyväksyisi täydesti Jumalan tahdon, lisäämättä siihen mitään, jotain ylimääräistä, joka on vaikkapa Saatana tai syntiin langennut ihminen, joka pystyy laittamaan kapuloita Jumalan rattaisiin, tietenkin tilapäisesti, koska lopullinen voitto on kuitenkin varma. Joskus tekisi mieli kysyä näiltä uskovaisilta: "Onko se Jumala sitten olemassa, vai eikö ole? Etkö vaan osaa päättää?" En kuitenkaan kysy, koska aavistan että vastaus ei olisi sitä mitä lähdin hakemaan ja keskustelu asiasta lähes mahdotonta. Ei siinä ole mitään keskustelemista tylysti sanoen.

Mitä voimme sanoa elämän käsikirjoituksesta, minun elämäni, sinun elämäsi? Ehkä sen, ettei siitä ole pakoa. Et voi asettua käsikirjoituksen yläpuolelle sanoen että asioiden tulee mennä minun mieleni mukaan, ilman että tämä yläpuolelle asettumisesi kuuluu itse käsikirjoitukseen. Elämän pelot, ahdistus, ilo ja nautinto, joistain tykkäämme, joistain emme. Kaikella on paikkansa. Aina voi pyrkiä tätä kautta suurempaan hyväksyntään elämänsä tilanteiden kanssa. Aina saa myös valittaa.

Miksi valittaisin/olisin valittamatta?

Ei sillä niin väliä. Saa valittaa tai olla valittamatta. Saa seistä, saa istua, ja saa horjua jos joku tönäisee. Ja vaikkei tönäisisikään jos se tuntuu mielekkäältä. Ja vaikkei se tuntuisi mielekkäältä ja horjuisi silti, niin mikäpä minä olen arvostelemaan. Saa hyväksyä jos hyväksyttää. Ja vaikkei hyväksyttäisi... jne... jne...

Kaikki on hyvin silloin kun tuntuu että mikään ei ole nyt hyvin. Siinä sen haaste. Kuka uskoo tämän on pelastettu.


And if you think that you've found a gentle sound,
Where love breaks down; It's alright.
And if you can't overcome what get's you down,
Don't get uptight, It's alright.


New Order: Brutal

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja MarkoH » 14 Heinä 2016 20:18

Tämän päivän käsikirjoitukseen on kuulunut tylsyyttä ja sen hyväksymistä. On ollut pitkälle päivään nukkumista, jalkapallon ja elokuvien katselua, pientä jännitystä oloon on tuonut tupakanpoltto ja sen tuomat tuntemukset. On vähän yllättävää, että itse asiassa on helpompi antautua voimakkaille, negatiivisillekin tunnetiloille kuin varsinaiselle tylsyydelle, joka tuntuu ajan hukkaamiselta. Antautua, kuten vaikkapa pelolle. Pelkkä tylsyys, se vaan jatkuu ja jatkuu ja sitä odottaa jo seuraavaa tunnekuohua tai sen yritystä. Tylsyydellä on vielä minulle opetettavaa, miten olla vain siinä, ajattelematta miten kauan se on kestänyt ja tulee ehkä kestämään. Ajatus että hukkaan aikaani pelkästään olemalla on jonkinlainen peikko. En ole erityisen suorituskeskeinen ihminen, että koko ajan pitäisi olla väsäämässä jotain, mutta jokin siinä on, jokin uhka jostain nousee pintaan kun vaan on. Tämä ei ollut ongelma silloin kun vielä meditoin, vaan oli kivaa että ei tarvinnut tehdä mitään erityistä. Olisiko syytä aloittaa harjoitus uudelleen? Ei sentään. Se tie on näillä näkymin käyty. Mutta voishan sitä tutkia tuota, tutkia tilaa jossa vain olen, silloin kun mitään erityistä ei tapahdu, mistä siinä on kyse? Mitä nousee pintaan? Silloin kun vain on.

Olemisiin. En minä jaksa tutkia mitään. Tik-tak tik-tak.

käsikirj_virhe

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja käsikirj_virhe » 14 Heinä 2016 20:59

MarkoH kirjoitti:Asiat tapahtuvat kuten tapahtuvat.

muute helvetin hyvä virke, mut verbi puuttuu

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja MarkoH » 14 Heinä 2016 22:01

käsikirj_virhe kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:Asiat tapahtuvat kuten tapahtuvat.

muute helvetin hyvä virke, mut verbi puuttuu

No verbit nyt menee miten menee, siinä kun muutkin konsonantit. Mulla ainakin.

taas

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja taas » 14 Heinä 2016 22:47

MarkoH kirjoitti:
käsikirj_virhe kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:Asiat tapahtuvat kuten tapahtuvat.

muute helvetin hyvä virke, mut verbi puuttuu

No verbit nyt menee miten menee, siinä kun muutkin konsonantit. Mulla ainakin.

oma kommentti oli huomautus..
kun jotain tapahtuu eikä muu auta kuin tietosanakirjan lukeminen, voi olla että puhutaan satorista :D

Jay z

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja Jay z » 14 Heinä 2016 23:20

Verbit ja konsonantit on helppoja, eri asia on ratsastaa härällä kuin hortoilla.

Nyt se on mahdollista ja paitsi olon kirkuna on ehkä terve selviytymisvietti.

King of cups; yks tarot korteista, mutta myls tarina miehestä joka lähetettiin maailmaan ersimään helmi. Jujuna kuitenkin oli, että maailmaan päästyään tämä joi kupista ja unohti tarkoituksensa, tehrävän löytää helmi maailmasta.

Mies. Olet unohtanut. Ääni sisältä muistuttaa.

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja MarkoH » 15 Heinä 2016 09:12

Asioiden hyväksymisessä on se hyvä ja kannustava piirre, että mitä enemmän pystyt hyväksymään, sitä enemmän sinulla on voimia edelleen hyväksymiseen, koska sitä vähemmän vastustamista joka syö energiaa. Ja sitä vapaampi olo, askel askeleelta yhä uudestaan.

Nyt on siis kesä ja digiboksillakin vaan naisten jalkapalloa jäljellä... saatana.

Vieras

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja Vieras » 15 Heinä 2016 11:03

MarkoH kirjoitti:Asioiden hyväksymisessä on se hyvä ja kannustava piirre, että mitä enemmän pystyt hyväksymään, sitä enemmän sinulla on voimia edelleen hyväksymiseen, koska sitä vähemmän vastustamista joka syö energiaa. Ja sitä vapaampi olo, askel askeleelta yhä uudestaan.

Nyt on siis kesä ja digiboksillakin vaan naisten jalkapalloa jäljellä... saatana.


Tylsyydestä...

Mitä on tylsyys? Se on subjektiivinen kokemus, joka tapahtuu kun mieli ei ole kiinnostunut siitä mitä tapahtuu, tai mieli ei hyväksy sitä mitä nykyhetki on. Kun mieli haluaa jotain muuta kuin nykyisyyden, ihminen kokee tylsyyden.

Mieli ei halua tätä tilannetta, se haluaa jotain muuta, se haluaa olla jossain muualla, haluaa olla joku muu ja niin edelleen.

Tai mieli turvautuu liikkumattomuuteen paetakseen jotain. Se ei pysty käsittelemään jotain, se pelkää jotain itsessään -vihaa, surua, kärsimystä, muutosta. Se irrottaa itsensä ja turruttaa itsensä tunteista, joita se ei halua ja kutsuu sitä liikkumattomuutta "nykyhetkeksi". Mieli kokee jotain, joka synnyttää iloa ja rauhaa, mutta vain koska se on irrottanut itsensä tunteista. Se ilo ja rauha on suhteessa vain sitä edeltäneeseen kärsimykseen. Mieli ei ole vapautunut kuitenkaan mistään, vain rakentanut itselleen keinotekoisen turvapaikan, jossa mikään ei kosketa. Ja mieli hokee itselleen, että nyt on hyvä -tai että pohjimmiltaan kaikki on aina oikein ja kaikki on siksi hyvin.

Tilanne on sama kuin sokeutunut mies yrittää todistaa itselleen, että pohjimmiltaan hän näkee eikä ole oikeasti sokea, koska hän ei ole silmänsä vaan jotain muuta.

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja MarkoH » 15 Heinä 2016 12:45

Vieras kirjoitti:Mitä on tylsyys? Se on subjektiivinen kokemus, joka tapahtuu kun mieli ei ole kiinnostunut siitä mitä tapahtuu, tai mieli ei hyväksy sitä mitä nykyhetki on. Kun mieli haluaa jotain muuta kuin nykyisyyden, ihminen kokee tylsyyden.

Oletan että mieli=ajatukset. Saat sen kuulostamaan siltä, että tylsyydessä olisi jotain vikaa... Koirani näyttää pitkin päivää tylsistyneeltä, mutta se ei tunnu olevan ongelma hänelle/sille. Miksi se olisi ongelma ihmiselle?

Vieras kirjoitti:Mieli ei halua tätä tilannetta, se haluaa jotain muuta, se haluaa olla jossain muualla, haluaa olla joku muu ja niin edelleen.

Kyllä minusta joskus oikeesti on vaan tylsää ilman että siihen liittyisi mitään noita asioita mitä mainitsit. Nuo ovat ehkä paremminkin seurausta ja reagointia tilaan jossa ei tuntuisi tapahtuvan mitään merkittävää tai kiinnostavaa. Mutta ehkä tässä on monesti se koiran ja ihmisen ero? Ehkä asian voisi nähdä myös näin: Kun ihminen kokee tylsyyden, hän haluaa jotain muuta kuin nykyisyyden. Eli ei lähdettäis siitä, kuten tuossa ekassa lainauksessa sinulta, että ihmisessä on jotain vikaa kun hän ei halua kokea nykyisyyttä, vaan siitä, että koetaan se tylsyys. Todella koetaan se syyllistämättä itseämme siitä että meillä on tylsää.

Vieras kirjoitti:...Ja mieli hokee itselleen, että nyt on hyvä -tai että pohjimmiltaan kaikki on aina oikein ja kaikki on siksi hyvin.


On jokseenkin turhaa hokea noin, jos ei oikeasti tunnu siltä. Siihen väsyy, niinkuin mihin tahansa "hyvänkuuloiseen ideaan" väsyy kun sitä yrittää toistaa päässään pitkin päivää. Mutta silloin tällöin on minulle ainakin hyväksi muistuttaa itselleni että kaikki on ok, silloinkin tai varsinkin kun ei siltä tuntuisi. Ilman että se menee jankkaamiseksi. Jos se menee jankkaamiseksi, silloin ei ole todella vielä tuntenut sen voimaa, hyväksymisen voimaa. Ja jos tämä ei tunnu edes vähän hauskalta, on syytä ehkä keskittyä sitten johonkin muuun.

Vieras

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja Vieras » 15 Heinä 2016 14:21

MarkoH kirjoitti:Oletan että mieli=ajatukset. Saat sen kuulostamaan siltä, että tylsyydessä olisi jotain vikaa... Koirani näyttää pitkin päivää tylsistyneeltä, mutta se ei tunnu olevan ongelma hänelle/sille. Miksi se olisi ongelma ihmiselle?


Toisinpäin. Se mitä koemme on seurausta jostakin mielen liikkeestä. Se voi johtaa seuraavaan kokemukseen jne. Mutta tylsyys ei aiheuta halua pois, se on sen halun seuraus. Se on sama prosessi. Nyt sanot, että vain osa siitä prosessista pitää hyväksyä. Hyväksyt seurauksen, mutta et hyväksy itse syytä. Jos hyväksyt ja lopulta ymmärrät syyn, se koko prosessi hajoaa. Koko tylsyyden kokemus katoaa. Se ei nouse tietyssä tilanteessa enää.

Kun koemme vihaa, se on seuraus jostakin mielessä olevasta asiasta. Seuraavaksi me haluamme eroon vihasta, se on jo toinen reaktio -reaktio itse vihaan. Me emme halua tuntea vihaa, joten me teemme jotain päästäksemme vihasta eroon. Me voimme oppia hallitsemaan vihaa ja estää sitä kumuloitumasta em. väkivallaksi. Se on hyvä juttu jo sinällään. Mutta se ei ole sama asia kuin sen vihan syyn alkuperän ymmärtäminen. Se viha nousee edelleen. Me olemme vain oppineet sietämään ja kontrolloimaan sitä. Tylsyyden kanssa on sama homma. Tylsyys ei ole ongelma. Se ongelma on se syy, mistä tylsyys nousee. Jokin mielessä ei silloin hyväksy nykyisyyttä, se pyrkii siitä eroon.

Jos se jää auki, ei puhuta vielä hyväksymisestä mitään. Puhutaan alistumisesta, kontrollista, jossa mieli toimii itseään vastaan.


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: venatos ja 1 vierailija