Käsikirjoituksesta huom.

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja MarkoH » 14 Heinä 2016 20:18

Tämän päivän käsikirjoitukseen on kuulunut tylsyyttä ja sen hyväksymistä. On ollut pitkälle päivään nukkumista, jalkapallon ja elokuvien katselua, pientä jännitystä oloon on tuonut tupakanpoltto ja sen tuomat tuntemukset. On vähän yllättävää, että itse asiassa on helpompi antautua voimakkaille, negatiivisillekin tunnetiloille kuin varsinaiselle tylsyydelle, joka tuntuu ajan hukkaamiselta. Antautua, kuten vaikkapa pelolle. Pelkkä tylsyys, se vaan jatkuu ja jatkuu ja sitä odottaa jo seuraavaa tunnekuohua tai sen yritystä. Tylsyydellä on vielä minulle opetettavaa, miten olla vain siinä, ajattelematta miten kauan se on kestänyt ja tulee ehkä kestämään. Ajatus että hukkaan aikaani pelkästään olemalla on jonkinlainen peikko. En ole erityisen suorituskeskeinen ihminen, että koko ajan pitäisi olla väsäämässä jotain, mutta jokin siinä on, jokin uhka jostain nousee pintaan kun vaan on. Tämä ei ollut ongelma silloin kun vielä meditoin, vaan oli kivaa että ei tarvinnut tehdä mitään erityistä. Olisiko syytä aloittaa harjoitus uudelleen? Ei sentään. Se tie on näillä näkymin käyty. Mutta voishan sitä tutkia tuota, tutkia tilaa jossa vain olen, silloin kun mitään erityistä ei tapahdu, mistä siinä on kyse? Mitä nousee pintaan? Silloin kun vain on.

Olemisiin. En minä jaksa tutkia mitään. Tik-tak tik-tak.

käsikirj_virhe

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja käsikirj_virhe » 14 Heinä 2016 20:59

MarkoH kirjoitti:Asiat tapahtuvat kuten tapahtuvat.

muute helvetin hyvä virke, mut verbi puuttuu

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja MarkoH » 14 Heinä 2016 22:01

käsikirj_virhe kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:Asiat tapahtuvat kuten tapahtuvat.

muute helvetin hyvä virke, mut verbi puuttuu

No verbit nyt menee miten menee, siinä kun muutkin konsonantit. Mulla ainakin.

taas

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja taas » 14 Heinä 2016 22:47

MarkoH kirjoitti:
käsikirj_virhe kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:Asiat tapahtuvat kuten tapahtuvat.

muute helvetin hyvä virke, mut verbi puuttuu

No verbit nyt menee miten menee, siinä kun muutkin konsonantit. Mulla ainakin.

oma kommentti oli huomautus..
kun jotain tapahtuu eikä muu auta kuin tietosanakirjan lukeminen, voi olla että puhutaan satorista :D

Jay z

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja Jay z » 14 Heinä 2016 23:20

Verbit ja konsonantit on helppoja, eri asia on ratsastaa härällä kuin hortoilla.

Nyt se on mahdollista ja paitsi olon kirkuna on ehkä terve selviytymisvietti.

King of cups; yks tarot korteista, mutta myls tarina miehestä joka lähetettiin maailmaan ersimään helmi. Jujuna kuitenkin oli, että maailmaan päästyään tämä joi kupista ja unohti tarkoituksensa, tehrävän löytää helmi maailmasta.

Mies. Olet unohtanut. Ääni sisältä muistuttaa.

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja MarkoH » 15 Heinä 2016 09:12

Asioiden hyväksymisessä on se hyvä ja kannustava piirre, että mitä enemmän pystyt hyväksymään, sitä enemmän sinulla on voimia edelleen hyväksymiseen, koska sitä vähemmän vastustamista joka syö energiaa. Ja sitä vapaampi olo, askel askeleelta yhä uudestaan.

Nyt on siis kesä ja digiboksillakin vaan naisten jalkapalloa jäljellä... saatana.

Vieras

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja Vieras » 15 Heinä 2016 11:03

MarkoH kirjoitti:Asioiden hyväksymisessä on se hyvä ja kannustava piirre, että mitä enemmän pystyt hyväksymään, sitä enemmän sinulla on voimia edelleen hyväksymiseen, koska sitä vähemmän vastustamista joka syö energiaa. Ja sitä vapaampi olo, askel askeleelta yhä uudestaan.

Nyt on siis kesä ja digiboksillakin vaan naisten jalkapalloa jäljellä... saatana.


Tylsyydestä...

Mitä on tylsyys? Se on subjektiivinen kokemus, joka tapahtuu kun mieli ei ole kiinnostunut siitä mitä tapahtuu, tai mieli ei hyväksy sitä mitä nykyhetki on. Kun mieli haluaa jotain muuta kuin nykyisyyden, ihminen kokee tylsyyden.

Mieli ei halua tätä tilannetta, se haluaa jotain muuta, se haluaa olla jossain muualla, haluaa olla joku muu ja niin edelleen.

Tai mieli turvautuu liikkumattomuuteen paetakseen jotain. Se ei pysty käsittelemään jotain, se pelkää jotain itsessään -vihaa, surua, kärsimystä, muutosta. Se irrottaa itsensä ja turruttaa itsensä tunteista, joita se ei halua ja kutsuu sitä liikkumattomuutta "nykyhetkeksi". Mieli kokee jotain, joka synnyttää iloa ja rauhaa, mutta vain koska se on irrottanut itsensä tunteista. Se ilo ja rauha on suhteessa vain sitä edeltäneeseen kärsimykseen. Mieli ei ole vapautunut kuitenkaan mistään, vain rakentanut itselleen keinotekoisen turvapaikan, jossa mikään ei kosketa. Ja mieli hokee itselleen, että nyt on hyvä -tai että pohjimmiltaan kaikki on aina oikein ja kaikki on siksi hyvin.

Tilanne on sama kuin sokeutunut mies yrittää todistaa itselleen, että pohjimmiltaan hän näkee eikä ole oikeasti sokea, koska hän ei ole silmänsä vaan jotain muuta.

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja MarkoH » 15 Heinä 2016 12:45

Vieras kirjoitti:Mitä on tylsyys? Se on subjektiivinen kokemus, joka tapahtuu kun mieli ei ole kiinnostunut siitä mitä tapahtuu, tai mieli ei hyväksy sitä mitä nykyhetki on. Kun mieli haluaa jotain muuta kuin nykyisyyden, ihminen kokee tylsyyden.

Oletan että mieli=ajatukset. Saat sen kuulostamaan siltä, että tylsyydessä olisi jotain vikaa... Koirani näyttää pitkin päivää tylsistyneeltä, mutta se ei tunnu olevan ongelma hänelle/sille. Miksi se olisi ongelma ihmiselle?

Vieras kirjoitti:Mieli ei halua tätä tilannetta, se haluaa jotain muuta, se haluaa olla jossain muualla, haluaa olla joku muu ja niin edelleen.

Kyllä minusta joskus oikeesti on vaan tylsää ilman että siihen liittyisi mitään noita asioita mitä mainitsit. Nuo ovat ehkä paremminkin seurausta ja reagointia tilaan jossa ei tuntuisi tapahtuvan mitään merkittävää tai kiinnostavaa. Mutta ehkä tässä on monesti se koiran ja ihmisen ero? Ehkä asian voisi nähdä myös näin: Kun ihminen kokee tylsyyden, hän haluaa jotain muuta kuin nykyisyyden. Eli ei lähdettäis siitä, kuten tuossa ekassa lainauksessa sinulta, että ihmisessä on jotain vikaa kun hän ei halua kokea nykyisyyttä, vaan siitä, että koetaan se tylsyys. Todella koetaan se syyllistämättä itseämme siitä että meillä on tylsää.

Vieras kirjoitti:...Ja mieli hokee itselleen, että nyt on hyvä -tai että pohjimmiltaan kaikki on aina oikein ja kaikki on siksi hyvin.


On jokseenkin turhaa hokea noin, jos ei oikeasti tunnu siltä. Siihen väsyy, niinkuin mihin tahansa "hyvänkuuloiseen ideaan" väsyy kun sitä yrittää toistaa päässään pitkin päivää. Mutta silloin tällöin on minulle ainakin hyväksi muistuttaa itselleni että kaikki on ok, silloinkin tai varsinkin kun ei siltä tuntuisi. Ilman että se menee jankkaamiseksi. Jos se menee jankkaamiseksi, silloin ei ole todella vielä tuntenut sen voimaa, hyväksymisen voimaa. Ja jos tämä ei tunnu edes vähän hauskalta, on syytä ehkä keskittyä sitten johonkin muuun.

Vieras

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja Vieras » 15 Heinä 2016 14:21

MarkoH kirjoitti:Oletan että mieli=ajatukset. Saat sen kuulostamaan siltä, että tylsyydessä olisi jotain vikaa... Koirani näyttää pitkin päivää tylsistyneeltä, mutta se ei tunnu olevan ongelma hänelle/sille. Miksi se olisi ongelma ihmiselle?


Toisinpäin. Se mitä koemme on seurausta jostakin mielen liikkeestä. Se voi johtaa seuraavaan kokemukseen jne. Mutta tylsyys ei aiheuta halua pois, se on sen halun seuraus. Se on sama prosessi. Nyt sanot, että vain osa siitä prosessista pitää hyväksyä. Hyväksyt seurauksen, mutta et hyväksy itse syytä. Jos hyväksyt ja lopulta ymmärrät syyn, se koko prosessi hajoaa. Koko tylsyyden kokemus katoaa. Se ei nouse tietyssä tilanteessa enää.

Kun koemme vihaa, se on seuraus jostakin mielessä olevasta asiasta. Seuraavaksi me haluamme eroon vihasta, se on jo toinen reaktio -reaktio itse vihaan. Me emme halua tuntea vihaa, joten me teemme jotain päästäksemme vihasta eroon. Me voimme oppia hallitsemaan vihaa ja estää sitä kumuloitumasta em. väkivallaksi. Se on hyvä juttu jo sinällään. Mutta se ei ole sama asia kuin sen vihan syyn alkuperän ymmärtäminen. Se viha nousee edelleen. Me olemme vain oppineet sietämään ja kontrolloimaan sitä. Tylsyyden kanssa on sama homma. Tylsyys ei ole ongelma. Se ongelma on se syy, mistä tylsyys nousee. Jokin mielessä ei silloin hyväksy nykyisyyttä, se pyrkii siitä eroon.

Jos se jää auki, ei puhuta vielä hyväksymisestä mitään. Puhutaan alistumisesta, kontrollista, jossa mieli toimii itseään vastaan.

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Käsikirjoituksesta huom.

ViestiKirjoittaja MarkoH » 15 Heinä 2016 15:07

Vieras kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:Oletan että mieli=ajatukset. Saat sen kuulostamaan siltä, että tylsyydessä olisi jotain vikaa... Koirani näyttää pitkin päivää tylsistyneeltä, mutta se ei tunnu olevan ongelma hänelle/sille. Miksi se olisi ongelma ihmiselle?


Toisinpäin. Se mitä koemme on seurausta jostakin mielen liikkeestä. Se voi johtaa seuraavaan kokemukseen jne. Mutta tylsyys ei aiheuta halua pois, se on sen halun seuraus. Se on sama prosessi. Nyt sanot, että vain osa siitä prosessista pitää hyväksyä. Hyväksyt seurauksen, mutta et hyväksy itse syytä. Jos hyväksyt ja lopulta ymmärrät syyn, se koko prosessi hajoaa. Koko tylsyyden kokemus katoaa. Se ei nouse tietyssä tilanteessa enää.

En sano että vain osa prosessista tulee hyväksyä. Hyväksyminen, sellaisena kun minä sen ymmärrän, ei erottele asioita. Hyväksyn tuon, tuon, tuota en... jne. Se ei muuta asioita, se ei johda yhdestä asiasta toiseen, eikä pidä toisia asioita toivottavampina kuin toisia. Kaiken hyväksyminen sellaisena kuin on jättää kaiken sellaiseksi kuin on. Hetkeksi, kunnes asioiden tila taas muuttuu. Mutta sitä ei voi käyttää hyväkseen kuten ruuvimeisseliä jolla voi fiksata asioita. Hyväksyminen ei ole sellaista.

Vieras kirjoitti:Tylsyys ei ole ongelma. Se ongelma on se syy, mistä tylsyys nousee. Jokin mielessä ei silloin hyväksy nykyisyyttä, se pyrkii siitä eroon.
Jos se jää auki, ei puhuta vielä hyväksymisestä mitään. Puhutaan alistumisesta, kontrollista, jossa mieli toimii itseään vastaan.

En näe tässä mitään ongelmaa. Näyttää vaan siltä että käsität hyväksymisen toisin kuin minä. Sitä voi olla hyväksymättä nykyisyyttä ja hyväksyä samalla toisella tasolla täysin sen hetkisen tilansa, tietenkin. Johtaako se johonkin, niin voihan se olla. Mutta ei se ole kovin kiinnostavaa, itse hyväksymisen toimiminen käytännössä on minusta paljon kiinnostavampaa seurattavaa kuin tylsyyden tai sen syyn selvittäminen sinänsä.


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ahrefs [Bot] ja 1 vierailija