Päivän ajatus, jos semmoista on

[MarkoH]

Ei ole järkeä puhua "siitä" ilman kokemusta.

Bingo! Mietipäs tuota joskus tarkemmin.

Joudan miettimään hetkeksi nyttenkin.

Jos autoja, moottoripyöriä, mopoja, mopoautoja, polkupyöriä, jalankulkijoita, juoksijoita ja kelailijoita ei olisi, valvoisiko poliisi silti liikennettä? Lakkaisivatko liikennepoliisit yksinkertaisesti olemasta? Vai siirrettäisiinkö heidät muihin tehtäviin? Ei ole järkeä puhua poliisista jolla ei ole enää mitään tekemistä. Mutta jos tämä on ongelma, se on puhtaasti teoreettinen.

Oliko huono vertaus?

[Vieras]

Jos autoja, moottoripyöriä, mopoja, mopoautoja, polkupyöriä, jalankulkijoita, juoksijoita ja kelailijoita ei olisi, valvoisiko poliisi silti liikennettä? Lakkaisivatko liikennepoliisit yksinkertaisesti olemasta? Vai siirrettäisiinkö heidät muihin tehtäviin? Ei ole järkeä puhua poliisista jolla ei ole enää mitään tekemistä. Mutta jos tämä on ongelma, se on puhtaasti teoreettinen.

Oliko huono vertaus?

Ei ollut huono, koska se kertoo sinun ajattelustasi. Mutta missasit esimerkissä sen, mitä tapahtuu liikenteelle, jos autot, mopot jne. katoavat. Liikennettä ei ole enää. Ei ole myöskään järkeä puhua mitään liikenteestä, jos mitään mikä liikkuu ei ole. "Se" lakkasi olemasta. Miksi? Koska liikennettä ei voida erottaa kulkuvälineiden liikkeestä, sillä "se" on kulkuvälineiden liikettä.

Mitä tapahtuu "sille", jos ajatukset, tunteet, havainnot, tietoisuus ja kokemukset katoavat?

[MarkoH]

Mitä tapahtuu "sille", jos ajatukset, tunteet, havainnot, tietoisuus ja kokemukset katoavat?

Mitä tapahtuu tälle kysymykselle?

[MarkoH]

Mitä tapahtuu "sille", jos ajatukset, tunteet, havainnot, tietoisuus ja kokemukset katoavat?

Lopulta "se" on vain yksi nimi tietoisuudelle, joten puhe "siitä" ilman tietoisuutta on vähän erikoista. Olen ehkä kirjoittanut tästä epäselvästi, enkä takaa etteikö sama jatkuisi jatkossakin. Mutta jos "se" ymmärretään absoluuttina, sinä joka näkee koko tietoisuuden kentän, mutta on riippumaton siitä, niin vastaus kysymykseesi on: "Ei mitään." Se pysyy sinä mikä on.

[Vieras]

Mitä tapahtuu "sille", jos ajatukset, tunteet, havainnot, tietoisuus ja kokemukset katoavat?

Lopulta "se" on vain yksi nimi tietoisuudelle, joten puhe "siitä" ilman tietoisuutta on vähän erikoista. Olen ehkä kirjoittanut tästä epäselvästi, enkä takaa etteikö sama jatkuisi jatkossakin. Mutta jos "se" ymmärretään absoluuttina, sinä joka näkee koko tietoisuuden kentän, mutta on riippumaton siitä, niin vastaus kysymykseesi on: "Ei mitään." Se pysyy sinä mikä on.

Edesmennyt opettajani sanoisi tähän: Tiedät liikaa. Se oli hänen tapansa ilmaista, että oppilas alkoi lisätä kokemukseensa konsepteja ja ideoita, joita itse kokemuksessa ei ollut. Oppilas lataa mukaan selityksiä, joita ei voida testata käytännössä enää millään tavalla. Aka siirrytään uskomuksiin, uskonnon puolelle.

[MarkoH]

Edesmennyt opettajani sanoisi tähän: Tiedät liikaa...

Jep. Tunnistan vaaran... en ole kuitenkaan perustamassa uskontoa. En edes itselleni. Jos se siltä näyttää, ymmärrän sen kyllä hyvin.

[Vieras]

"Lopulta "se" on vain yksi nimi tietoisuudelle, joten puhe "siitä" ilman tietoisuutta on vähän erikoista."

Se on tietoinen. Olen tietoinen.

Se on tietoisuus. Olen tietoisuus.

Olla tietoinen. Tiedostaa.

Kolme eri lauseparia, jokainen erilaisesta lähtökohdasta.

Ensimmäisessä on entiteetti, jonka ominaisuus on olla tietoinen.
Toisessa on kaksi entiteettiä, jotka sulautuvat yhdeksi. Tietoisuus ja minä.
Kolmannessa ei ole lainkaan entiteettiä, on pelkkä tapahtuma.

[MarkoH]

Oppilas lataa mukaan selityksiä, joita ei voida testata käytännössä enää millään tavalla. Aka siirrytään uskomuksiin, uskonnon puolelle.

Onko tämä oikeasti sinusta kiusallista? Vaikeahan sitä on toisen kokemusta toistaa tai todentaa, henkisyyden alueella ainakin, sanoa että kun teet x, päädyt y:hyn. Ja jos tämä ei onnistu, kyse on siis uskomuksesta? Kenelle?

[Vieras]

Oppilas lataa mukaan selityksiä, joita ei voida testata käytännössä enää millään tavalla. Aka siirrytään uskomuksiin, uskonnon puolelle.

Onko tämä oikeasti sinusta kiusallista? Vaikeahan sitä on toisen kokemusta toistaa tai todentaa, henkisyyden alueella ainakin, sanoa että kun teet x, päädyt y:hyn. Ja jos tämä ei onnistu, kyse on siis uskomuksesta? Kenelle?

Huomaathan, etten puuttunut kokemukseen, vaan siitä tehtävään päätelmään.

Jos koen ykseyttä kaiken kanssa, se on kokemus. Se, että uskon kaiken olevan pohjimmiltaan samaa, on siitä kokemuksesta tehty päätelmä. Olen siirtynyt suorasta kokemuksesta väittämään jotain todellisuudesta. Ja vielä tavalla, jota ei pystytä testaamaan millään tavalla=uskonnollinen uskomus.

[MarkoH]

Toisen suora kokemus on toisen uskomus.