"Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
Tomi
Viestit: 361
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja Tomi » 10 Elo 2015 09:54

MarkoH kirjoitti:Eri asia, mutta ihanteellista olisi jos nämä ruokkisivat toisiaan. Aikansa, kunnes jäljellä on vaan se läsnäolo?

Esim. Istuminen on kuitenkin tuon läsnäolon harjoittelua, tyyliin "istumme ettei meidän tarvitsisi istua". Eikö? Vai onko tarkoitus viettää loppuelämä istuen päivittäin, useita kertoja päivässä, miten usein ja miksi?

Mitä enemmän istumisesta tulee "vain istumista", sitä helpompaa on tuoda harjoitus arkeen, läsnäoloon arjessa. Koska istumiseen ei enää liity mitään merkityksiä mitä siihen ei vaan liity. Aivan kuten perunoiden kuorimiseen ei liity muuta kuin perunoiden kuoriminen. Ja harjoituksen soveltaminen arkielämään tapahtuu lopultakin ponnistuksetta. Jos vaan yrittää "olla läsnä", ilman että sitä varsinaisesti harjoittelee, vaan koittaa suoraan hypätä tuon vaiheen yli, niin en usko että se onnistuu keneltäkään kovin hyvin. Jostain on aloitettava, ja parasta on aloittaa aivan alusta eli kuivaharjoittelusta eli jonkin sortin meditaatiosta jota harjoitetaan säännöllisesti. Ja jos se tuntuu auttavan masennukseen, niin sitä jatkaa. Ja jatkaa.


Riippuu mitä se "harjoitus" tässä yhteydessä tarkoittaa. Jos se on vain pelkkää läsnäoloa "hetken ottamista sellaisena kuin se on" nin noin. Itse ajattelisin että hajoituksessa on kuitenkin myös se viisauden aspeksi. Itse ainakin kiinnitän aika paljon huomiota siihen asenteeseen jonka kautta olen hetken, ihmisten ja suoritettavien tehtävien kanssa. Eli jonkinlaista uteliaisuutta pyrin kultivomaan. Ajattelisin että myös samadhi voi olla arjessakin ihan hyvä juttu ja auttaa saamaan paremmin näkyviin se mitä kokemuksessa tapahuu.

MarkoH
Viestit: 866
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja MarkoH » 10 Elo 2015 17:40

Vieras kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:On elämä pullaa, se sattuman varassa rullaa...

Entä jos katsot menneisyyteen? Onko nyt sama tunne kun oli silloin? Vai onko jotain muuttunut?
Ja jos jätetään meditaatio ja muut sellaiset hetkeksi sivuun.
Onko se jotain joka nousee jostain tilanteesta vai onko se jotain, joka on koko ajan sinussa?

Välillä tuntuu siltä etten osaa olla oikein muualla kun nykyhetkessä... se on muuttunut. Tuntuu siltä että aika supistuu ja lähenee nykyhetkeä molemmista päistä, ja olen siinä keskellä. Ja mitä enemmän valitsen olla keskellä (kyllä, voin valita) sitä enemmän aika supistuu. Samaan aikaan kaikki on mystisesti paikallaan ja samalla jatkuvassa liikkeessä tuossa (hetkessä). Ja minulla on aikaa, aikaa, loputtomasti aikaa, aika on todellakin hidastunut kidutukseen saakka, se on supistunut enimmäkseen uskomattoman tylsäksi elokuvaksi nimeltä "Nykyhetki Nyt". Minuutit tuntuvat tunneilta, päivät ikuisuuksilta. Joskus vaan makaan sängyllä seinää tuijottaen katselleen miten sekunnit lipuvat kuin lipuvatkin ohi ja mietin miten maailmassa minulla voi olla näin paljon aikaa, eikä mitään mihinkä haluaisin käyttää sen. Olen sekä köyhä että rikas samaan aikaan.

Oletteko nähneet joskus kirjan "Zen Flesh, Zen Bones"? Muistaakseni sen takakannessa kysytään viimoseksi: "What are flesh and bones for?" Sen minäkin haluaisin vielä joskus tietää...

Vieras

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja Vieras » 10 Elo 2015 19:29

MarkoH kirjoitti:... se on supistunut enimmäkseen uskomattoman tylsäksi elokuvaksi nimeltä "Nykyhetki Nyt"...


Koetko olevasi erillinen ajasta?

Ja toinen kysymys: mikä muuttuu siinä olotilassa ja mikä ei? Jos tutkit sitä?

MarkoH
Viestit: 866
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja MarkoH » 10 Elo 2015 20:54

Vieras kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:... se on supistunut enimmäkseen uskomattoman tylsäksi elokuvaksi nimeltä "Nykyhetki Nyt"...


Koetko olevasi erillinen ajasta?

Ja toinen kysymys: mikä muuttuu siinä olotilassa ja mikä ei? Jos tutkit sitä?

Olen erillinen ajasta, en ajankulusta. :)

Sama vastaus kelpaa muuten toiseenkin kysymykseen.

Vieras

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja Vieras » 10 Elo 2015 21:35

MarkoH kirjoitti:Olen erillinen ajasta, en ajankulusta. :)


Jos koet ajankulun -se vaikuttaa sinuun, niin minkä sinä oikeastaan silloin koet? En kysy teoriassa vaan käytännössä?

MarkoH
Viestit: 866
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja MarkoH » 11 Elo 2015 07:15

Vieras kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:Olen erillinen ajasta, en ajankulusta. :)


Jos koet ajankulun -se vaikuttaa sinuun, niin minkä sinä oikeastaan silloin koet? En kysy teoriassa vaan käytännössä?

Onkohan tämä kysymys sukua kysymykselle:"jos syöt banaanin, niin minkä oikeastaan silloin syöt?". En tiedä, mutta kutsun sitä banaaniksi. Lopulta on sama miksi sitä kutsuu, vai mitä?

Toinen vastaus: Ajankulku on virtaava nykyhetki. Se on todellisuus joka muuttaa muotoaan pysähtymättä. Se on minä itse... tämä ei ole teoriaa, vaan just nyt tuntuu tältä.

Vieras

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja Vieras » 11 Elo 2015 07:46

MarkoH kirjoitti:Toinen vastaus: Ajankulku on virtaava nykyhetki. Se on todellisuus joka muuttaa muotoaan pysähtymättä. Se on minä itse... tämä ei ole teoriaa, vaan just nyt tuntuu tältä.


Miltä se tuntuu? Mitä tapahtuu masennukselle tuossa hetkessä? Muuttuuko se?

MarkoH
Viestit: 866
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja MarkoH » 11 Elo 2015 16:58

Vieras kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:Toinen vastaus: Ajankulku on virtaava nykyhetki. Se on todellisuus joka muuttaa muotoaan pysähtymättä. Se on minä itse... tämä ei ole teoriaa, vaan just nyt tuntuu tältä.


Miltä se tuntuu? Mitä tapahtuu masennukselle tuossa hetkessä? Muuttuuko se?

Näistä pohdiskeluista voi tuntua olevan hetkeksi apua, mutta kohta ollaan taas siellä mistä aloitettiinkin.

Vieras

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja Vieras » 11 Elo 2015 18:45

MarkoH kirjoitti: Näistä pohdiskeluista voi tuntua olevan hetkeksi apua, mutta kohta ollaan taas siellä mistä aloitettiinkin.


Ehkä, mutta se ei ole tässä se pointti. Se pointti on siinä, että siitä on hetkeksi apua. Se masennus tai toivottomuus ei ole siis mikään juttu, joka kuuluu väistämättä sinun elämääsi. Se kasvaa, se vähenee, se unohtuu hetkeksi ja välillä se on sietämätöntä. Mutta se itse kokemus muuttuu, eikö totta?

Ja silloin kun jokin muuttuu, sille muutokselle on aina syy. Ja jos jollekin on olemassa syy, se syy on löydettävissä. Jos se on löydettävissä, sille on myös tehtävissä jotain.

Ihan konkreettisesti vielä, tuosta kommentistasi. Jos pohdiskelusta on tällä hetkellä apua ja olet tällä hetkellä läsnä, niin silloin asianhan pitäisi olla paremmin? Mutta jos ajattelet, että kohta tämä hetki on ohitse -et ole silloin enää läsnä, ethän? Olet siirtynyt tästä kokemuksesta kuviteltuun seuraavaan kokemukseen, joka ei ole vielä todellinen.

Sinä reagoit silloin omaan ajatukseesi "kohta ollaan taas siellä missä aloitettiinkin", et mihinkään todelliseen. Tuossa oma ajatuksesi saa aikaan toivottomuuden. Se on syy siihen, että seuraavassa nykyhetkessä koet sen toivottomuuden.

Eli toivottomuus yleisesti saattaisi olla jotain mitä sinä ajatuksella luot? Sillä ei ole silloin mitään merkitystä, että vakuutat itsellesi ettei tällä toivottomuuden tuntemuksella ole mitään väliä "oikeasti". Se on enää vain intellektuaalinen päätös, sillä se kokemus on jo päällä ja se vaikuttaa sinuun ja muihin, olit siitä kokemuksesta mitä mieltä tahansa?

MarkoH
Viestit: 866
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja MarkoH » 11 Elo 2015 20:54

Lähinnä tarkoitini tuolla lauseellani "mutta kohta ollaan taas siellä mistä aloitettiinkin", että voin pyöritellä kaikenlaista mielessäni, ja tulla jonkinlaiseen tyydyttävään tulokseen, mutta sen vaikutus vaimenee nopeasti ja jos yritän vaan toistaa samaa ajatuskulkua päätyäkseni samaan tulokseen uudelleen, se ei vaan toimi. Toisella puolella on sitten pelkkä läsnäolo, tilanteen tiedostaminen, mutta aloitin tämän ketjun siitä näkemyksestä ettei sekään mitään onnea todella näyttäisi tuovan mukanaan. En ymmärrä ihmisiä jotka muuttavat erakoksi omasta halusta jonnekin asumaan ja meditoivat tai istuvat (tai joskus jopa ryyppäävät) päivät pitkät ja keittelevät riisiä pysyäkseen hengissä ja jatkaakseen. Ja heistä saatetaan sanoa että he ovat "oivaltaneet". Mitä he ovat oivaltaneet sellaista mitä minä en? Ehkä minulta vaan puuttuu sisältöä elämästä. Kuitenkin elän kuin munkki metsän keskellä tai vuoren huipulla. Miksi se, mitä toinen tekee mielellään ja vapaaehtoisesti, on toiselle silkkaa piinaa? Jos molemmat kuitenkin mielletään jotakuinkin saman henkisen tien kulkijoiksi?


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 1 vierailija