"Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
Dharmis42
Viestit: 779
Liittynyt: 20 Helmi 2013 04:19
Viesti:

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja Dharmis42 » 24 Heinä 2015 22:36

Voiko ongelma lakata olemasta ongelma? Vähän kuin kysyisi, että voiko kärsimys lakata olemasta kärsimys?

Taas se, että mihin sen rajan vetää, eihän kaikki voi olla ongelmallista, joten ongelmat on suhteellisia ja myös pysymättömiä. Se missä suhteessa itse tarkastelee asioita jo muuttaa asioiden luonnetta, alkaa ymmärtämään sen asian monet puolet. Asiat eivät ole itseisarvoisesti juuri sellaisia miltä ne aluksi näyttävät. Oma suhtautuminen siis jo muuttaa asioita.

Ehkä se suurin ongelma on juurikin, että pitää ongelmia ikuisina. Tämä asia on kärsimystä aina ja tulee olemaan. Siinä on vahva takertumisen maku. Siis jossain uskonnoissahan digataan sellaisesta "ikuinen kärsimys"-mentaliteetista, mistä lie sekin kumpuaa?
MarkoH kirjoitti:Se ei vaan ole aina niin hohdokasta kun pikaisesti voisi kuvitella?
Rankan vääntämisen lopputulos ei välttämättä ole hohdokas, mutta helpottava.

Avatar
tommi
Viestit: 640
Liittynyt: 09 Helmi 2013 22:10
titteli: über geek
Viesti:

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja tommi » 27 Heinä 2015 18:18

Tulee mieleen sellaisia hetkiä, jolloin asiat muuttuvat yllättävänkin nopeasti, vaikka mikään ei oikeastaan muutu.

Monesti olen esimerkiksi ollut jostain asiasta innostunut ja esim. lukenut kirjaa tai tehnyt jotain siihen asiaan liittyvää myöhäiseen iltaan saakka. Kun ilta käy myöhäisemmäksi ja väsymys alkaa painaa, niin se aiemmin innostanut asia alkaakin tuntua värittömältä ja merkityksettömältä, eikä mikään oikein tunnu miltään. Sitten menen nukkumaan ja aamulla kun herään, niin se sama innostus tulee jostain esiin ja asiat näyttävät taas innostavan värikkäiltä ja merkityksellisiltä.

Hieman samantyyppistä olen havainnut meditaation kanssa, varsinkin jonkinlainen keskittymismeditaatio, jossa esim. keskitytään pelkästään hengityksen virtaamiseen sierainten alueella ja pyritään tyhjentämään kaikki muu pois mielestä. Usein (ei tosin aina) tällaisen istunnon jälkeen asiat myös näyttävät kirkaammilta ja merkityksellisemmiltä.

Se miltä asiat näyttävät riippuu siis omasta mielentilasta. Toisaalta asiat myös varmaankin vaikuttavat jossain määrin omaan mielentilaan, eli pelkkä meditaatio ei välttämättä ole se ainoa lääke masennukseen, vaan masennukseen voi auttaa esimerkiksi se, että alkaa tekemään jotain, vaikka harrastamaan liikuntaa tai lintubongausta.

Törmäsin sattumalta juuri eilen Kehitystö-nimiseen blogiin, jossa oli kirjoitus merkityksellisyydestä ja hyvinvoinnista.

Tomi
Viestit: 362
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja Tomi » 28 Heinä 2015 16:09

Masennusta on monenlaista. Vakava masennus erikseen, joka on elimistön todella voimakas stressitila. Mutta sellaisen kohtuu kevyen masennuksen tai paremminkin alakulon, asiat eivät kosketa tai innosta, taustalla on ainakin oman kokemuksen ja näkemyksen mukaan krooninen aversio kokemusta kohtaan. Tunteet ja toisiin liittyminen tuovat elämään mieleen ja jos näissä on jonkin sortin tuskallinen ongelma niin ihminen helposti ottaa noista sisäisistä tiloistaan hiukan etäisyyttä. Kun tunteet ja toisten yhteys ja näistä saatu virkistys ei virvoita mieltä niin kaikki alkaa näyttämään harmaalta.

Tuossa mielessä meditaatio voi tarjota pareman pääsyn omaan tunnekokemukseen tavalla joka ei sotkeennu kuitenkana mielenmuodostelmiin (tarinoihin, tunteisiin) vaan voi nähdä ne enemmän sellaisina kuin ne ovat eli mielen totunnaisina tapoina. Tuo näkeminen voi johtaa siihen että mieli osaa myös pikku hiljaa etsiä niille alakuloa tuottaville tavoilla vaihtoehtoja kun huomaa että se etäännyttäminen on oikesataan aika mälsää vaikka palveleekin joissakin tilanteissa kokonaishyvinvointia.

Kyllä arjessa on hyvä olla läsnä. Ajattelisin kuitenkin että tämä on nyt eri asia kuin se että on tunnin pari joka päivä ensisijaisesti läsnä tai varaa arjestaan aikoja jolloin voi tehdä harjoitusta aamusta iltaan ilman häiritseviä velvollisuuksia.

MarkoH
Viestit: 900
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja MarkoH » 28 Heinä 2015 17:43

Tomi kirjoitti:Kyllä arjessa on hyvä olla läsnä. Ajattelisin kuitenkin että tämä on nyt eri asia kuin se että on tunnin pari joka päivä ensisijaisesti läsnä tai varaa arjestaan aikoja jolloin voi tehdä harjoitusta aamusta iltaan ilman häiritseviä velvollisuuksia.

Eri asia, mutta ihanteellista olisi jos nämä ruokkisivat toisiaan. Aikansa, kunnes jäljellä on vaan se läsnäolo?

Esim. Istuminen on kuitenkin tuon läsnäolon harjoittelua, tyyliin "istumme ettei meidän tarvitsisi istua". Eikö? Vai onko tarkoitus viettää loppuelämä istuen päivittäin, useita kertoja päivässä, miten usein ja miksi?

Mitä enemmän istumisesta tulee "vain istumista", sitä helpompaa on tuoda harjoitus arkeen, läsnäoloon arjessa. Koska istumiseen ei enää liity mitään merkityksiä mitä siihen ei vaan liity. Aivan kuten perunoiden kuorimiseen ei liity muuta kuin perunoiden kuoriminen. Ja harjoituksen soveltaminen arkielämään tapahtuu lopultakin ponnistuksetta. Jos vaan yrittää "olla läsnä", ilman että sitä varsinaisesti harjoittelee, vaan koittaa suoraan hypätä tuon vaiheen yli, niin en usko että se onnistuu keneltäkään kovin hyvin. Jostain on aloitettava, ja parasta on aloittaa aivan alusta eli kuivaharjoittelusta eli jonkin sortin meditaatiosta jota harjoitetaan säännöllisesti. Ja jos se tuntuu auttavan masennukseen, niin sitä jatkaa. Ja jatkaa.

Vieras

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja Vieras » 07 Elo 2015 13:41

MarkoH kirjoitti:Nääs, tuntuu että kaikki on jo nähty. En kaipaa enempää, sillä en enää todella usko enempään. SIlti loppuelämä menee katellessa, missä ei tunnu olevan oikein pointtia.


Eikös tuossa ole vastaus? Mies, joka katsoo maailmaa. Maailma tapahtuu miehelle. Mies olen passiivinen, ei aktiivinen, ei osallinen. Mies on eri kuin maailma. Erillisyys. Masennus. Mies on toinen ja maailma on jokin toinen.

On olla läsnä itsensä kanssa. Olla tietoinen tunteistaan ja kokemuksistaan. Tarkkailla toista.

Ja on olla läsnä tässä maailmassa. Olla tietoinen pilvestä, kukasta, tunteistaan ja kokemuksistaan. Olla toinen.

On pelko, joka irrottaa tästä maailmasta. Suojellakseen itseään kärsimykseltä, mies tekee pelosta illuusion ja mies on erillinen.

Ja on olla pelon kanssa,tutkia sitä kuin pilveä taivaalla. Mies ei pelkää enää pelkoa. Se ei ole miehen pelko. Se on vain pelko.

On pelko, joka on erillinen minusta. Ja on pelko, joka olen minä. Tällä hetkellä. Tässä. Minä en ole mitään muuta kuin se pelko. Ja on pilvi. Nyt mies katsoo pilveä ja mies katsoo pelkoa.

Nyt mies on se pilvi ja se pelko. Pelko, pilvi ja mies. Ei sama. Ei toinen. Nyt. Sellaisuus. Ja aina uusi.

Dharmis42
Viestit: 779
Liittynyt: 20 Helmi 2013 04:19
Viesti:

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja Dharmis42 » 09 Elo 2015 15:25

Jos ihan käytännönläheisesti miettisi, että mitä se masennus on?

Jos esim. tuntuu siltä, että on jäänyt toimettomaksi tai jotenkin kokee olevansa hyödytön. Työttömyys, sairastuminen jne. Ehkä se toimiva ratkaisu voisi olla jonkinlainen osallistuminen johonkin jossa voi kokea olevansa hyödyksi, yhteisöllisyyden tunne.

Vakavampi masennus sitten tietysti on sellainen pysähtyneisyyden tunne, jossa ei oikeastaan näe enää vaihtoehtoja mihinkään. Tietynlainen epätoivo tilanteesta, joka ei tule muuttumaan. Ehkä se jotenkin tulee ajatuksesta, että joskus on ollut pakko valita se vähiten huonoin vaihtoehto. Ikäänkuin siihen tottuu eikä näe enää niitä mahdollisuuksia valita toisin?

Vieras

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja Vieras » 09 Elo 2015 16:05

MarkoH kirjoitti:On elämä pullaa, se sattuman varassa rullaa...


Entä jos katsot menneisyyteen? Onko nyt sama tunne kun oli silloin? Vai onko jotain muuttunut?
Ja jos jätetään meditaatio ja muut sellaiset hetkeksi sivuun.
Onko se jotain joka nousee jostain tilanteesta vai onko se jotain, joka on koko ajan sinussa?

Tomi
Viestit: 362
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja Tomi » 10 Elo 2015 09:54

MarkoH kirjoitti:Eri asia, mutta ihanteellista olisi jos nämä ruokkisivat toisiaan. Aikansa, kunnes jäljellä on vaan se läsnäolo?

Esim. Istuminen on kuitenkin tuon läsnäolon harjoittelua, tyyliin "istumme ettei meidän tarvitsisi istua". Eikö? Vai onko tarkoitus viettää loppuelämä istuen päivittäin, useita kertoja päivässä, miten usein ja miksi?

Mitä enemmän istumisesta tulee "vain istumista", sitä helpompaa on tuoda harjoitus arkeen, läsnäoloon arjessa. Koska istumiseen ei enää liity mitään merkityksiä mitä siihen ei vaan liity. Aivan kuten perunoiden kuorimiseen ei liity muuta kuin perunoiden kuoriminen. Ja harjoituksen soveltaminen arkielämään tapahtuu lopultakin ponnistuksetta. Jos vaan yrittää "olla läsnä", ilman että sitä varsinaisesti harjoittelee, vaan koittaa suoraan hypätä tuon vaiheen yli, niin en usko että se onnistuu keneltäkään kovin hyvin. Jostain on aloitettava, ja parasta on aloittaa aivan alusta eli kuivaharjoittelusta eli jonkin sortin meditaatiosta jota harjoitetaan säännöllisesti. Ja jos se tuntuu auttavan masennukseen, niin sitä jatkaa. Ja jatkaa.


Riippuu mitä se "harjoitus" tässä yhteydessä tarkoittaa. Jos se on vain pelkkää läsnäoloa "hetken ottamista sellaisena kuin se on" nin noin. Itse ajattelisin että hajoituksessa on kuitenkin myös se viisauden aspeksi. Itse ainakin kiinnitän aika paljon huomiota siihen asenteeseen jonka kautta olen hetken, ihmisten ja suoritettavien tehtävien kanssa. Eli jonkinlaista uteliaisuutta pyrin kultivomaan. Ajattelisin että myös samadhi voi olla arjessakin ihan hyvä juttu ja auttaa saamaan paremmin näkyviin se mitä kokemuksessa tapahuu.

MarkoH
Viestit: 900
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja MarkoH » 10 Elo 2015 17:40

Vieras kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:On elämä pullaa, se sattuman varassa rullaa...

Entä jos katsot menneisyyteen? Onko nyt sama tunne kun oli silloin? Vai onko jotain muuttunut?
Ja jos jätetään meditaatio ja muut sellaiset hetkeksi sivuun.
Onko se jotain joka nousee jostain tilanteesta vai onko se jotain, joka on koko ajan sinussa?

Välillä tuntuu siltä etten osaa olla oikein muualla kun nykyhetkessä... se on muuttunut. Tuntuu siltä että aika supistuu ja lähenee nykyhetkeä molemmista päistä, ja olen siinä keskellä. Ja mitä enemmän valitsen olla keskellä (kyllä, voin valita) sitä enemmän aika supistuu. Samaan aikaan kaikki on mystisesti paikallaan ja samalla jatkuvassa liikkeessä tuossa (hetkessä). Ja minulla on aikaa, aikaa, loputtomasti aikaa, aika on todellakin hidastunut kidutukseen saakka, se on supistunut enimmäkseen uskomattoman tylsäksi elokuvaksi nimeltä "Nykyhetki Nyt". Minuutit tuntuvat tunneilta, päivät ikuisuuksilta. Joskus vaan makaan sängyllä seinää tuijottaen katselleen miten sekunnit lipuvat kuin lipuvatkin ohi ja mietin miten maailmassa minulla voi olla näin paljon aikaa, eikä mitään mihinkä haluaisin käyttää sen. Olen sekä köyhä että rikas samaan aikaan.

Oletteko nähneet joskus kirjan "Zen Flesh, Zen Bones"? Muistaakseni sen takakannessa kysytään viimoseksi: "What are flesh and bones for?" Sen minäkin haluaisin vielä joskus tietää...

Vieras

Re: "Ei mitään saavutettavaa": Meditaatio ja masennus

ViestiKirjoittaja Vieras » 10 Elo 2015 19:29

MarkoH kirjoitti:... se on supistunut enimmäkseen uskomattoman tylsäksi elokuvaksi nimeltä "Nykyhetki Nyt"...


Koetko olevasi erillinen ajasta?

Ja toinen kysymys: mikä muuttuu siinä olotilassa ja mikä ei? Jos tutkit sitä?


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 5 vierailijaa