Kuinka helposti särkyviä olemme

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
guiding_image
Viestit: 304
Liittynyt: 17 Marras 2017 20:47
titteli: Enclave moron
Viesti:

Kuinka helposti särkyviä olemme

ViestiKirjoittaja guiding_image » 08 Elo 2020 13:23

Harhoihin takertuminen tulee ilmi - mutta se näkyy ulkopuolisessa vihan kohteessa. Joku muistuttaa siitä että halu pitää kiinni harhasta on lapsellista. Halun kieltäminen aiheuttaa vihaa, jota EI PYSTY HAVAITSEMAAN. Siksi se on särkyvää, koska jos antaa tilaisuuden toimia vihasta käsin (eli provosoi/vittuilee) niin se lisää huonojen tekojen karmaa. Eli itse pitää tarkistaa mielen sisältö ekstra tarkasti.




Halu pitää kiinni konsensus todellisuudesta. Ei uskoa karman lakiin. Ei tahtoa antautua korkeimmalle, tilalla on ympäröiviin olosuhteisiin "pakosta" sopeutunut realisti, pessimisti ja kaikkitietävä. Ilman vaihtoehtoa, muttei halua myöntää epätoivoa kun ei hallitse mieltään vaan turhautuminen on pakko päästä purkamaan. Välittämättä seurauksista




Hyväntekijöitä vastaan, huono omatunto...
Kun tulee joku joka haluaa tehdä hyvää niin tosiasia heijastuu liian kirkkaasti muihin. Tulee pelko että toinen ihminen on tekemässä jotain tärkeää. Castanedan Don Juan puhui tästä. Tavalliset ihmiset luulevat että noidat tekevät jotain tärkeää ja se saa aikaan jotain, mitä nyt en muista. Ei tainnut olla kateutta mutta jonkinlaista reagointia.




Näitä alkaa tulee mutta ne tulee ja menee. Pääasia että itse käyttää tilaisuuden häikäilemättömästi hyväkseen. Kuoleman hetkellä ei saa olla mitään velkoja.. Sitä ylpeyttä vaan on niin paljon ettei pysty muuttamaan omaa mieltään. Sitten on vielä asia, että mitä jos minä olenkin se väärintekijä ja sillä vihamieheksi luullulla onkin myötätuntoa. Mutta sitä ei voi tietää. On asioita joita ei voi tietää ja se pitää pystyä antamaan olla.


Enemmän, enemmän ja enemmän.

guiding_image
Viestit: 304
Liittynyt: 17 Marras 2017 20:47
titteli: Enclave moron
Viesti:

Re: Kuinka helposti särkyviä olemme

ViestiKirjoittaja guiding_image » 05 Loka 2020 13:33

Ai että kun on kaunis auringonpaiste ja sininen taivas.
On alkanut hiljalleen hiipiä pelko puseroon - how fragile we are. Että jos neljä päivää vetää alkoa täyttä häkää, niin viidentenä päivänä pitää juoda ainakin kahteen promilleen, että alkaa kauhistuminen ja panikointi relaksoitumaan.

Tää ottaa vaan niin kunnon päälle. Mutta 3vkoa / neljästä kun tekee zazenia niin rytmit alkaa sulautumaan, tai siis. Ainaki 2h päivässä ja alkaa tajuamaan että se oikeesti poistaa neuroottista käytöstä. Jota tämäkin viesti hyvin voi olla. Tai ainakin neuroottista ajattelua, elikkä rauhoittaa.

Mutta todellakin. Karmaa on niin vaikea käsittää. Jopa yhdessä kirjassa jota luen (Jumalallisen rakkauden valo osa 6) Äiti Ammaa pyydetään selvittämään karman lakia.

On niin paha masennus päällä että ihan hajottaa. Ja tän on pakko olla pahojen tekojen seuraus, kun ei käsitä että miksi sen järjen on pitänyt lähteä niin ettei huomaa alkoholin käytön seuraamuksia. Ei tää voi olla mitään muuta.

https://youtu.be/x_lUKm0DZBE

Ps. Eilisiä syyttömiä kännejä tässä vedetään. So, rok rok forever

guiding_image
Viestit: 304
Liittynyt: 17 Marras 2017 20:47
titteli: Enclave moron
Viesti:

Re: Ne molemmat aivopuoliskot

ViestiKirjoittaja guiding_image » 11 Loka 2020 19:29

Miten sen tavallinen järki voi näyttyätyä mulle noin saavutettuna mutta samaan aikaan mahdottomana..


Boundary dissolution meinaa "jonkin" ylittämistä siitä kohtaa, missä se ei aikaisemmin ollut mahdollista. En ole ihan varma oletko ymmärtänyt tajunnan laajentamisen. Toki voit ajatella niin kuin itse haluat.


Sulla oli hyvät lähtökohdat joogalle. Se arkinen elämä on ihan hyvä lähtökohta. Mä en vaan tiedä saanko sitä takaisin osaksi elämääni. Muulla kuin joogalla.




Minulle tulee sellaisia pelon tunteita, että joku toinen tietää mitä ajattelen.. Siitä seuraa kauhun tunne, että hänellä on aikomus satuttaa minua fyysisesti.. Kun mieli on tällä tavalla hajoksissa sitä pystyy kuitenkin luikerrella pois tilanteesta. Selittääköhän lopputeksti tämän?




Ponnistan tahtoni äärimmilleen, etten ajattelisi tavanomaisia ajatuksia. Näitä epätavallisen todellisuuden ajatuksia ei pidä sotkea intuitioon, vaikka ne voivat kyllä olla sitäkin. Oli miten oli, kun en syö lääkettä ja teen n. 3h istumamietiskelyä per päivä, niin pystyn ajattelemaan aivan eri tavalla kuin lineaarinen materialistinen post-moderni aistinautiskelija ajattelee.


Mutta koska osatekijänä paranoiaan & psykoosi-logiikkaan on tietämättömyys niin en voikaan: Jepu, jos voinkin ajatella tavanomaisesta poikkeavalla tavalla - niin siitä ei seuraa kauhua... Eli toisin sanoen meinaa kehitys tyssähtää. Voi poika parkaa!


Oikeesti jonkun pahan ihmisen hakkaamaksi joutumisen pelon tunteiden logiikka on aivan vailla järkeä joka kerta. Pelosta tulee suunnatonta, ilman suuntaa tai vektoria. Kokeile sellaista veistä kyljessä. Tack så bra.


Siksi tuota paranoiaa on hankala selvittää jollekin jolla sitä ei ole. Mutta tässä on yksi mutta. Se mihin jooga ja meditaatio käsittääkseni tähtää, että egon ylimitoitettuja rajoja ohennetaan tarkoituksena saavuttaa elämisen tila, jossa todellisuus koetaan totuudenmukaisesti on tällaisen hullun kohdalla liikaa. Sitä egoa on liian vähän.. Se on vahingoittunut. Termi rajoitusten ylittäminen kuvaa hyvin järjestelmällisen jooga- ja meditaatiotyöskentelyn luonnetta.


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa