Erillisyyden päättyminen

[MarkoH]

Otsikko on yhden Krishnamurtin kirjan nimi. En tosin muista siitä mitään, en ole lukenut Krishnamurtia varmaan pariinkymmeneen vuoteen. Kirjoitin toisaalla:

Aikoinani soitin koskettimia bändissä jonka nimi oli Mielentuote. Tuolloin vielä uskoin mielen olemassaoloon. Mutta siellä missä uskoin mieleni olevan, siellä on nyt vaan tyhjää avaruutta. Ajatuksia on edelleen, mutta ei enää boksia pään sisällä johon ne voisivat siististi asettua, jos näin sanotaan. Ne vaan leijuvat jossain. Tulevat ja menevät.

Tämä kuulosti minusta hetken oikealta ja todelta, mutta sitten minua alkoi vaivaamaan voimistuva tunne siitä, että olen edelleen joku erillään tuosta tyhjästä avaruudesta, joku joka tarkkailee sitä. Tai laajemmin, erillään kaikesta. "Tyhjästä avaruudesta" tuli osa kaikkea kokemista samalla kun tiedostin sen. Tämä ei ole vain ajatus, se on kokemus, enemmän kuin pelkkä ajatus. Meinaan, vakaumusta voi aina muuttaa, mutta... Kokemus siitä että on erillään siitä mitä kokee on tuntuva. Siitä ei pääse eroon edes turvautumalla ja yrittämällä sukeltaa ja sulautua "tyhjään avaruuteen". Miten tuo erillisyys voisi koskaan päättyä, herra Krishnamurti, olen jo unohtanut sen? Heitän tämän kysymyksen nyt tänne ilmoille kun ei ole parempaakaan tekemistä. Ja mulle tällä kysymyksellä on väliä. Ehkä se on jo jokin vihje.

[Vieras]

Vanhaa advaitaa, ei neo-advaitaa...

Even after the Truth has been realised, there remains that strong beginningless,
obstinate impression that one is the agent and experiencer,
which is the cause of one's transmigration.
That impression has to be carefully removed by living in the Brahman with a constant
identification with the Supreme Self.
The sages call that liberation which is the
attenuation of Vasanas or impressions here and now.

Shankara, Vivekachudamani 267.

*Vasana on mielen taipumus. Esimerkiksi dualismin ja non-dualismin ymmärtäminen, edes kokemuksellisesti, ei yksinään vielä poista mielen taipumusta jakaa asioita edelleen subjekteihin ja objekteihin. Buddhalaiset kutsuvat tätä samaa vaihetta mielen puhdistamiseksi. Sekä vanhassa advaitassa että buddhalaisuudessa harjoitusten tulee siksi jatkua edelleen vaikka harjoittaja on oivaltanutkin mistä on kyse.

[MarkoH]

Juuri tämäntapaista rohkaisua kaipasinkin. Kiitos tästä!

En ole Shankaraan tutustunut aikaisemmin. Monet nondualismista netissä puhuvat tuntevat historiaa heikosti tai ei lainkaan. Ramana Maharshi tai Nisargadatta Maharajkin saattaa olla vaan nimenä tuttu, eikä varsinaisesti opetuksistaan. Näille tubettajille on riittänyt että "minä on tipahtanut pois" jossain vaiheessa ja mielenkiinto advaita- tai muihin opetuksiin loppuu siihen. Jos sitä on koskaan ollutkaan. Aika nirsoja nämä ovat, ei kelpaa kuin henkiset ranskalaiset ja kokis Toisaalta yksinkertaistaminen viehättää tietysti aikana jolloin ei tiedä ketä kuunnella.

[Vieras]

Aika nirsoja nämä ovat, ei kelpaa kuin henkiset ranskalaiset ja kokis

McAdvaita, kuten tämä kaveri sitä kutsuu?
http://liveanddare.com/neo-advaita/4/

[MarkoH]

Aika nirsoja nämä ovat, ei kelpaa kuin henkiset ranskalaiset ja kokis

McAdvaita, kuten tämä kaveri sitä kutsuu?
http://liveanddare.com/neo-advaita/4/

Hyvä kirjoitus. Kolkuttavalle mäkkärin ovet avautuu, ja sen saa mitä toimitetaan.

[MarkoH]

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, tulin katsoneeksi pitkästä aikaa Moojin videoita. Tykkäsin niistä aikaisemmin, mutta jossain vaiheessa minusta alkoi tuntua että hän on tehnyt itsestään jo vähän turhan tärkeän ja pyhän, ja lopetin videoiden katsomisen.

Niille jotka eivät ole Moojiin tutustuneet, tiedoksi että hän ottaa usein puheeksi kaksi lintua, jotka istuvat puun oksalla.
Alempana on lintu joka touhuaa pesän rakentamisen kanssa, käy töissä missä käy, hankkii pikkutipuille matoja ruuaksi ja puuhaa kaikkea kaiken aikaa. Tämän linnun yläpuolella, toisella oksalla, istuu toinen lintu joka näyttää samalta. Mutta tämä lintu ei tee mitään, tarkkailee vaan mitä toinen lintu puuhaa, mistä suunnasta tuuli puhaltaa, katselee vain, tarkkailee tätä kaikkea.

Aikansa johdateltuaan Mooji kysyy lopulta, tunnetko molemmat linnut? Sekä sen joka puuhailee, että sen joka vain tarkkailee. Mutta jos vastaus on kyllä, se joka näkee molemmat linnut, ei ole kolmas lintu, kuten voisi arvella. Jos olisi kolmas, voisi olla myös neljäs ja niin puussa aina vaan ylöspäin, mutta tämä ketjun voi lopettaa tähän kohtaan. Ja se tuntuu loppuvan tähän kun ei stressaa eikä pinnistele.

Vain kaksi lintua, ja sitten... ei mitään "sitten". Vain tämä.

Ja tämä vertaus osuu jotenkin hyvin siihen ongelmaan jota aloitusviestissä kuvailin. Erillisyyden tunne ei olekaan oikea ongelma, eikä sille tarvitse tehdä mitään. Tunne kertoo vain, että tunnistan molemmat linnut oksillaan. Luonnollisesti. Ennen minusta ehkä tuntui lähinnä, että vertaukseen liittyen lintuja oli kokonainen parvi, jotka vain kyttäilivät toinen toisiaan vainoharhaisesti.

[Vieras]

Erillisyyden tunne ei olekaan oikea ongelma, eikä sille tarvitse tehdä mitään. Tunne kertoo vain, että tunnistan molemmat linnut oksillaan.

Tunne kertoo tässä täsmälleen, mikä se ongelma on. Älä selitä sitä pois. Ota se vakavasti.

[Vieras]

Tunne kertoo tässä täsmälleen, mikä se ongelma on. Älä selitä sitä pois. Ota se vakavasti.

Mooji itse, sama asia.

http://www.youtube.com/watch?v=5-Bmowpdqds

[MarkoH]

Erillisyyden tunne ei olekaan oikea ongelma, eikä sille tarvitse tehdä mitään. Tunne kertoo vain, että tunnistan molemmat linnut oksillaan.

Tunne kertoo tässä täsmälleen, mikä se ongelma on. Älä selitä sitä pois. Ota se vakavasti.

En selitä. En vain näe enää ongelmaa. On kaksi lintua, tarkkailija ja tarkkailtava, ja sitten jotain mistä Krishnamurti sanoi että tarkkailussa ei ole tarkkailijaa. Kun aloin nähdä asian näin, tunne erillisestä tarkkailijasta tuntuu jo olevan häviämässä, se menettää merkitystään. Mikä tuntuu samantekevältä nyt. Tarkkailija on tarkkailtava, Krishnamurti taisi sanoa näinkin.

[Vieras]

As when a jar is broken, the space enclosed by it
becomes palpably the limitless Space,
so when the supervening adjuncts are destroyed,
the Knower of Brahman verily becomes Brahman Itself.

246 VIVEKACHUDAMANI, Shankara

Kun ruukku hajoaa, niin tyhjä tila sen sisällä vapautuu.
Siitä tulee osa rajatonta avaruutta.
Kun kaikki illuusiot on tuhottu,
Brahmanin kokijasta tulee Brahman itse.