HS kolumni: Köyhyys on aivoja syövä loinen

Keskustelua romaaneista, tietokirjoista, lehtiartikkeleista ja muusta lukemistosta.
Avatar
Santeri
Viestit: 948
Liittynyt: 10 Helmi 2013 05:19
Viesti:

HS kolumni: Köyhyys on aivoja syövä loinen

ViestiKirjoittaja Santeri » 18 Syys 2013 08:57

Hei,


Köyhyys on aivoja syövä loinen
Jani Kaarno

Kaikista köyhyyttä ylläpitävistä myyteistä eräs ilkeimmistä, sitkeimmistä ja vaikeimmin purettavista on ideologinen prinsiippi, jonka mukaan ihmiset ovat jollakin tavalla ansainneet osansa.

Tämän prinsiipin mukaan hyvätuloiset eivät ole hyvätuloisia vain siksi, että heillä on hyvät tulot, vaan koska he ovat jollakin tavalla muita parempia.

Heillä on paremmat geenit, parempi terveys, parempi älykkyys ja parempi ulkonäkö. Siksi he menestyvät. Köyhät sen sijaan ovat jääneet köyhiksi, koska heissä oli alun alkaenkin jokin valuvika, ja sen vuoksi he eivät kyenneet parempaan.

Prinsiippi on säilynyt ihmisten mielissä vahvana mahdollisesti siksi, että arkikokemus näyttää vahvistavan sitä.

Rikkaiden kaupunginosassa meno on kuin myyttisellä Lake Wobegonilla, jossa ihmiset ovat kauniita, fiksuja, viehättäviä, ja keskiarvon yläpuolella monissa muissakin positiivisissa määreissä. Köyhien kaupunginosassa taas näemme ihmisiä, jotka ovat tyylittömiä ja karkeita, eivätkä he kykene hillitsemään impulssejaan.

Köyhien jättömailla hoiperrellaan humalassa ja syödään nopeita höttökaloreita, jotka eivät ravitse, mutta lihottavat. Elämää ohjaavana periaatteena näyttää olevan pikemminkin välittömien tarpeiden pikatyydytys kuin pitkäjänteinen työskentely itsensä kehittämiseksi ja oman aseman parantamiseksi.

Niinpä köyhät nostavat pikavippejä, vievät arvotavaransa kaniin, velkaantuvat, eivät maksa laskujaan ajoissa, eivät huolehdi terveydestään eivätkä noudata lääkärin ohjeita.

Ei tarvita Saul Schubakia puhumaan heikommasta aineksesta ymmärtääkseen, ettei tällä menolla nousta rikkauksiin, tuskin edes keskiluokkaan. Eivätkö köyhät siis saakin sitä mitä tilaavat?

Tätä meritokraattista prinsiippiä vastaan on vuosien varrella esitetty monia päteviä argumentteja, mutta ne eivät ilmeisesti ole olleet tarpeeksi päteviä, koska käsitys ei ole suostunut kuolemaan. Siksi koetan tässä kolumnissa ampua tuon prinsiipin kerralla alas niin, että höyhenet pöllyävät.

Haulikkona käytän Sendhil Mullainathanin ja Eldar Sharifin tuoretta kirjaa Scarcity. Mullainathan on talouskäyttäytymisen professori Harvardin yliopistosta ja Sharif Princetonin yliopiston psykologian professori.

Mullainathan ja Sharif osoittavat lukuisin esimerkein, että ihmiset eivät ensin ole "heikompaa ainesta" ja siksi tule köyhiksi, vaan he tulevat ensin köyhiksi, ja alkavat sen seurauksena käyttäytyä kuin "heikompi aines." Toisin sanoen, jos rikas putoaa köyhän housuihin, hänkin menettää ennen pitkää kaikki ne veitsenterävät ominaisuudet, jotka tekivät hänestä Lake Wobegonin kultapossun.

Jos ei ole koskaan ollut oikeasti köyhä, ei voi tietää millaista se on. Millaista on joutua harkitsemaan jokaista puhelinsoittoa, ettei saldoraja tule täyteen? Millaista on suunnitella jokainen bussimatka ja jokainen yksittäinen ruokaostos, jotta rahat riittäisivät kuun loppuun? Millaista on elää elämää, jossa lohjennut hammas tai pesukoneen hajoaminen tietää takuuvarmaa taloudellista katastrofia? Köyhän elämä on jatkuvaa laskemista ja laskelmointia; jos jätän tämän tekemättä, ehkä rahat riittävät muihin elämän välttämättömyyksiin.

Mullainathan ja Sharif osoittavat, että nämä köyhyyteen liittyvät huolet ovat kuin loinen, joka kaappaa käyttöönsä merkittävän osan ihmisten aivokapasiteetista. Kun huolet täyttävät mielen, aivojen kapasiteetti käsitellä asioita kapenee. Näin köyhistä tulee eräänlaisia putkiaivoja. Heidän ajatuksensa ja energiansa kiertyvät niin tiiviille kerälle rahanpuutteen ja sen mukanaan tuomien ongelmien ympärille, ettei aivopoweria riitä muihin tehtäviin.

Teoksessa esitetään lukuisin esimerkein, miten köyhyys loisii ihmismielessä, mutta nostan tähän vain yhden. Siinä tutkijat haastattelivat intialaisia sokeriruokoviljelijöitä ja pyysivät heitä osallistumaan älykkyysosamäärää mittaavaan testiin ennen ja jälkeen sadon myymisen. Jujuna oli, että kuukausi ennen sadon korjaamista viljelijät ovat köyhiä ja heidän mielensä on täynnä taloudellisia huolenaiheita. Sadon myymisen jälkeen he ovat rahoissaan ja taloudelliset huolet hellittävät.

ÄO-testien tulokset kertovat paljon siitä, miten köyhyys nipistää aivokapasiteettia. Ennen sadon valmistumista ihmiset pärjäsivät testissä huonosti. Sadon myymisen jälkeen samat ihmiset kohensivat pisteitään huomattavasti. ÄO:n romahdus ennen satoa verrattuna sadon jälkeiseen tilanteeseen oli samaa luokkaa kuin mitä nähdään valvotun yön jälkeen.

"Tilanne on sama kuin istuisit tietokoneen ääressä ja ihmettelisit, miksi se on niin hidas", sanoo Mullainathan. "Sitten tajuat, että tietokone tekee raskaita päivityksiä, ja siksi se ei jaksa pyörittää käyttämääsi ohjelmaa."

Kun ihmisen ei tarvitse uhrata merkittävää osaa aivokapasiteetistaan taloudellisten huolien miettimiseen, hänen aivonsa toimivat kuin laajakaista. Köyhällä tämä laajakaista kapenee puhelinlangaksi.

Mullainathan ja Sharif kirjoittavat, että köyhien ja rikkaiden ero liittyy nimenomaisesti tähän laajakaistaan. Poista köyhiltä heidän huolensa, ja he saavat päivitettyä puhelinlankansa laajakaistaan. Anna rikkaille köyhien huolet, ja heidän laajakaistanopeutensa hidastuu puhelinlangaksi.

Köyhyyden ongelma ei kuitenkaan ole ainoastaan siinä, miten suuren osan aivokapasiteetista köyhyyden loinen kaappaa itselleen, vaan mitä kaikkea se työntää ulos. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun aivokapasiteetti ylikuormittuu, ihmisten kyky itsehillintään heikkenee. He eivät kykene keskittymään, ja heidän käytöksensä muuttuu aggressiivisemmaksi ja impulsiivisemmiksi.

Näin köyhyys alkaa näyttää kohtalolta. Köyhyyden aivomato heikentää juuri niitä ominaisuuksia, jotka auttaisivat köyhiä suunnittelemaan elämää pidemmälle ja tekemään harkittuja päätöksiä.

Niiden puuttuessa ihmiset sortuvat nopeisiin ja impulsiivisiin ratkaisuihin, jotka usein vain syventävät heidän ongelmiaan. Moni sotkee siinä tuoksinassa elämänsä niin pahaan solmuun, ettei sitä avaa enää kuin korkeintaan Jeesus.

Mullainathanin ja Sharifin teos on todella tärkeä keskustelunavaus aikana, jolloin köyhiä syyllistetään estoitta omasta ahdingostaan. Samalla se herättää joitakin piinaavia kysymyksiä siitä, miksi me emme onnistu nostamaan köyhiä ahdingostaan.

Jos köyhät nimittäin ovat yhtä kyvykkäitä kuin hyvätuloisetkin, millaista inhimillisen pääoman, resurssien ja lahjojen tuhlaamista on, että heidät jätetään selviämään päivästä päivään yksinään, eivätkä he voi osallistua yhteiskunnan rakentamiseen.

Vai onko todellakin jonkun intresseissä pitää heidät siellä jossakin, poissa silmistä, ja poissa parempien ihmisten juhlista?

Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

http://goo.gl/Gr5lnX


Kun yllä oleva kolumni tuli vastaan Google+ streamissani jo viidettä kertaa, niin päätin lukea sen. Se käsittelee buddhalaisuuden, tai yleensä uskontojen, kannalta mielenkiintoista aihetta: karmaa. Buddha sanoi, että kaikki olennot maan päällä ovat riippuvaisia menneistä hyvistä ja pahoista teoistaan. Hän sanoi, että eettisesti hyvät teot tuottavat hyviä seurauksia, ja päinvastoin pahat teot tuottavat pahoja seurauksia. Samankaltainen, vaan ei identtinen, käsitys karmasta löytyy muistakin Intian uskonnoista, kuten esimerkiksi hindulaisuudesta. Sen mukaan jos olet rikas tässä elämässä, niin se on todennäköisesti seurausta siitä, että olet ollut antelias joskus menneissä elämissäsi.

Opetusta karman laista helppo käyttää oikeutuksena köyhien ja rikkaiden välisille eroille. Mutta onko tämä todella se mitä Buddha ajoi takaa? On ja ei. Ainakin minusta tuntuu loogiselta, että hyvillä teoilla on hyviä seurauksia, mutta todellisuudessa tämä systeemi ei ole niin yksiselitteinen.

Thaimaassa hyvästä karmasta käytetään termiä bun(บุญ). Se on peräisin palin kielisestä sanasta puñña, jonka Bhikkhu Bodhi kääntää sanalla onnellisuus. Buddhalaisesta näkökulmasta onnellisuus ei ole ainoastaan riippuvainen materiaalisesta rikkaudesta, vaan pitää sisällään joukon paljon tärkeämpiä ominaisuuksia, kuten viisauden ja rakastavan ystävällisyyden. Sekä theravada- että mahayana-buddhalaisuudessa puhutaan pāramitoista, eli henkisistä ominaisuuksista. Ne jaetaan perinteestä riippuen joko kuuteen tai kymmeneen eri osa-alueeseen:

In the Pāli canon's Buddhavaṃsa the Ten Perfections (dasa pāramiyo) are (original terms in Pāli):

Dāna pāramī : generosity, giving of oneself
Sīla pāramī : virtue, morality, proper conduct
Nekkhamma pāramī : renunciation
Paññā pāramī : transcendental wisdom, insight
Viriya (also spelled vīriya) pāramī : energy, diligence, vigour, effort
Khanti pāramī : patience, tolerance, forbearance, acceptance, endurance
Sacca pāramī : truthfulness, honesty
Adhiṭṭhāna (adhitthana) pāramī : determination, resolution
Mettā pāramī : loving-kindness
Upekkhā (also spelled upekhā) pāramī : equanimity, serenity


In Mahāyāna Buddhism, the Prajñapāramitā Sūtras, the Lotus Sutra (Skt., Saddharma Puṇḍarīka Sūtra), and a large number of other texts, list the six perfections as (original terms in Sanskrit):

Dāna pāramitā: generosity, giving of oneself (in Chinese, Korean, and Japanese, 布施波羅蜜; in Wylie Tibetan, sbyin-pa)
Śīla pāramitā : virtue, morality, discipline, proper conduct (持戒波羅蜜; tshul-khrims)
Kṣānti (kshanti) pāramitā : patience, tolerance, forbearance, acceptance, endurance (忍辱波羅蜜, bzod-pa)
Vīrya pāramitā : energy, diligence, vigor, effort (精進波羅蜜, brtson-’grus)
Dhyāna pāramitā : one-pointed concentration, contemplation (禪定波羅蜜, bsam-gtan)
Prajñā pāramitā : wisdom, insight (般若波羅蜜, shes-rab)


Lähde: Wikipedia.

Thanavuddho

Avatar
Faranki
Viestit: 43
Liittynyt: 20 Kesä 2013 05:09
Paikkakunta: Thaimaa
Viesti:

Re: HS kolumni: Köyhyys on aivoja syövä loinen

ViestiKirjoittaja Faranki » 26 Joulu 2013 11:32

Santeri kirjoitti:
Opetusta karman laista helppo käyttää oikeutuksena köyhien ja rikkaiden välisille eroille. Mutta onko tämä todella se mitä Buddha ajoi takaa? On ja ei. Ainakin minusta tuntuu loogiselta, että hyvillä teoilla on hyviä seurauksia, mutta todellisuudessa tämä systeemi ei ole niin yksiselitteinen.

Thaimaassa hyvästä karmasta käytetään termiä bun(บุญ). Se on peräisin palin kielisestä sanasta puñña, jonka Bhikkhu Bodhi kääntää sanalla onnellisuus. Buddhalaisesta näkökulmasta onnellisuus ei ole ainoastaan riippuvainen materiaalisesta rikkaudesta, vaan pitää sisällään joukon paljon tärkeämpiä ominaisuuksia, kuten viisauden ja rakastavan ystävällisyyden. Sekä theravada- että mahayana-buddhalaisuudessa puhutaan pāramitoista, eli henkisistä ominaisuuksista. Ne jaetaan perinteestä riippuen joko kuuteen tai kymmeneen eri osa-alueeseen:


Toi on hyvä pointti joka askarruttaa useimpia ulkomaalaisia.

Mä oli IDOP Dhammakaya kolutuskeskuksessa jonkin aikaa. Siellä meidän tehtäviin kuulu joka aamunen ruuan keruu lähesestä kylästä. Parin kilometrin kävelymatka paljan jaloin ja ruokaa kerättiin kadunvarren ihmisiltä. Meitä oli kai 9 munkkia siinä porukassa. Pari thaikkua, mukaanlukien mun opettaja ja kaikki muut ulkomaalaisia, mutta minä ainoo valkoihonen.

Siinä kotimatkalla auton lavalla, kun ruuat oli kerätty niin otin sitte puheeks ton köyhyyden.
Sanoin että en nähny kadulla ainuttakaan rikasta ihmistä.
Rupes kulmakrvat kohoilemaan siellä sun täällä.
Yks munkki sano että rikkaat antaa yksityisesti, ne ei seiso kadulla.

Kysyin sitten että onko suurempi meriitti antaa miljoona batia kerran vuodessa sadan miljoonan vuosituloista vai 20 prosenttia eritttäin pienistä tuloista joka aamu, odottaen kadulla?
Mun opettaja avas suunsa ja sano että suurempi meriitti on antaa vähästään.
Kysy kuitenkin heti perään että mistä sä arvioit tuon 20 prosenttia?
Sanoin että laskin sen kakspumppusen kälysen huoltoaseman mahdollisen päivätuoton, Siinä myytiin jotakin bensaa, diisseliä ja mopoille oli käsipumppu. Siitä tuli tuo arvio, eikä moni muukaan juuri rikkaammalta vaikuttanut talojensa edustoilla. Opettajan reaktio oli tyytyväinen, hän sano että siinä ero sun ja normi paikallisen välillä, pää raksuttaa koko ajan sitä mitä se näkee. (Kyseenalaistaminen nyt ei thaimaassa ole kovin yleistä tai ylipäätään syiden analysointi.)

Keskustelu kuitenkin jatku tän jälkeen ja munkit jotenki avautu. Ihan kun olis ollu lupa puhua jostain.
Esitin myös ton saman kysymyksen minkä sinäkin. Antaako buddhismi uskontona tekosyyn olla auttamatta köyhiä ja itselle oikeutuksen olla välittämättä asioista ja pyrkimättä niitä korjaamaan?
Tuohon en tienkään saannu vastausta, mutta ton keskustelunavauksen jälkeen monet katto mua eritavalla.
Porukkaa alko hivuttautua "uuden munkin" juttusille seuraavina päivänä.

Noi kaikki kysymykset ja keskustelunavaukset oli sallittuja. Kyseenalaistamista ja kysymistä ainakin noissa porukoissa missä olin, pidettiin enneminkin hyveenä. Ei pelkästään tässä asiassa vaan monissa muissakin. Kyseenalaistin erään abotin opetuksia myöskin (kohteliaasti) eikä siitä kukaan vetänyt herneitä nenään. Ainakin mun sallittiin olevan oma yksilöni ilman tuputtamista tai aivopesua.

Uskon että tuossa munkkeudessa ja uskonnossa kytee alla paljon noita kysymyksiä joita ei selitetä tai niitä ei edes avata.
Karmein vaihtoehto tietenkin olis että koko tuo "bun ja karma" olis kehitetty pelkästään massojen hallitsemiseen ja huono-osaisuuden hyväksyttämiseen.

Vaan niinkuin sanoit, hyvät teot genoroi hyvää karmaa ja ainakin minä uskon että myös pahat teot huonoa.
- former Phra Tavarajitto

jee
Viestit: 146
Liittynyt: 13 Maalis 2014 21:43
Viesti:

Re: HS kolumni: Köyhyys on aivoja syövä loinen

ViestiKirjoittaja jee » 16 Maalis 2014 00:44

Tämä on kyllä niin laaja aihe ettei voi vastata lyhyesti tai edes muutamalla lauseella. Köyhille kehittyy selviämisvaisto ja elävät käytännössä päivän kerrallaan välittämättä pitkän aikavälin seurauksista. Eivät ole koskaan kuulleet aiheesta korkoa korolle. Ottavat 50€ heti eikä 200€ vuoden päästä (vaikka ihan järkyttävän suuri tuotto). Ihan siksi koska selviäminen sen vaatii ja kaikki on plussaa mitä päivittäin tulee.

Rikkaaseen perheeseen syntynyt oppii miten hallitaan varallisuutta, pääomaa joka tuottaa korkoa joka päivä, viikko, kuukausi ja vuosi. Vuodessa tulee helposti tuhansia euroja vain sillä että ei tee mitään. Perustarpeet on tyydytetty koska on saanut vanhempien osakeyhtiöstä paikan, vaikka kadulta löytyisi kyvykkäämpää väkeä jotka pienellä opettelulla oppisivat huomattavasti paremmiksi ja tekisivät yhteisölle sekä yritykselle paljon enemmän.

Ensimmäinen ja yksi tärkeimmistä oppitunneista on ettei maailma ole reilu. Kyvykkäät kaatuu ojaan ja täysin kyvyttömät öykkärit menestyvät. Monesti siksi koska ihmiset katsovat vain ympärilleen ja kyseenalaistamatta mukautuvat siihen mitä näkevät. Vaikka kyvyt oikeasti olisi mitä ja voisi oikeasti tehdä paljon koko yhteiskunnan eteen. Mutta rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, niin se menee valitettavan usein taidoista ja kyvyistä riippumatta.

Oletko syntynyt köyhään perheeseen? Lue paljon, päästä itsesi irti selviämismoodista (hae: poor survival mode). Olet syntynyt perusperheeseen ja haluat menestyä? Päästä itsesi kilpailumielestä ja aseta itsesi luovaan mielentilaan kilpailumielentilan sijaan.

Luettavaa: Richest Man In Babylon (vanha mutta aina pätevä teos) ja Science of Getting Rich (ekat kappaleet saattaa olla roskaa, seuraavat kullanarvoisia).


Yksi erittäin tärkeä video minkä kaikkien soisin näkevän. Buddhalainen Steve Jobs kertoo http://www.youtube.com/watch?v=UvEiSa6_EPA


Palaa sivulle “Kirjasto”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija