Sivu 1/1

Hei

Lähetetty: 01 Huhti 2014 01:07
Kirjoittaja Sanna
Löysin tänne sattumalta internettiä selaten. Santeria koskevan Hesarin jutun kautta, tai sitä ennen, en enää muista. Olen harjoittanut tiibetin buddhalaisuutta muutaman vuoden, ja kuulunut pariin muuhun spirituaaliseen ryhmään. Olisin kysynyt Santerilta enemmän reliikkibisneksestä. Olen käynyt tilaisuuksissa, missä niitä on ollut näytteillä. Kauniita tilaisuuksia ovat. :angel5:

Re: Hei

Lähetetty: 01 Huhti 2014 01:12
Kirjoittaja jee
Tervetuloa, aina kiva että saadaan tänne uutta väkeä.
Sanna kirjoitti:Olisin kysynyt Santerilta enemmän reliikkibisneksestä.
Tulit oikeaan paikkaan, sillä verkkokauppa avataan pian, kitsch-buddhism nimellä. :D

Re: Hei

Lähetetty: 01 Huhti 2014 08:26
Kirjoittaja ...
:hello1:

En ole Santeri, mutta ehkä tämä vastaa kysymykseesi.

"Sadly, we no longer have enough merit to be abe to meet or receive teachings from great masters. However, even if today's objects of devotion fail to measure up to the great masters of the past, if we could only increase our store of merit, it would not matter. Patrul Rinpoche illustrates how this works in his story of the dog's tooth. An old Tibetan woman asked her son to bring her a relic of the Buddha as an object of devotion for her practice. Unfortunately the son forgets his promise, and is forced to pass off the tooth of a dead dog he finds in a gutter as a Buddha's tooth to avoid disappointing her. However, her devotion for the tooth and the merit it generated were so great that before long the dog's tooth was transformed into a genuine Buddha's tooth from which relics (ringsel) miraculously sprang."

Not for Happiness, Dzongsar Khyentse Rinpoche