Itsekkyys + buddhalainen minuuskäsitys = rakkauden tekoja

Keskustelua buddhalaisuudesta.
Harri
Viestit: 119
Liittynyt: 10 Helmi 2013 08:10
Paikkakunta: Wichianburi
Viesti:

Itsekkyys + buddhalainen minuuskäsitys = rakkauden tekoja

ViestiKirjoittaja Harri » 27 Huhti 2013 11:47

Otsikko saattaa olla hämmentävä. Oottakaas, kunhan selitän.

Yleensä itsekkyyttä, hedonismia, itserakkautta, ja niin edelleen, pidetään ongelmana. Ainakin buddhalaisissa ja muissa hengellisissä piireissä. Minä en kuitenkaan allekirjoita tuota väitettä. Minä väitän, että itsekäs hedonismi + buddhalainen laajennettu itseyskäsitys = ovi ja avain rakkauden teoille, aktiiviselle hyvän jakamiselle ja tuottamiselle, muiden auttamiselle.

Eli mitä? Otetaanpa esimerkkitapaukseksi minut. Minä olen luonteeltani kovin itsekäs, ja melkoisen puhdasverinen hedonisti. Minulle tärkeintä on minä, ja minun nautinnot ja onnellisuus. Minun toimintani (eli karma:ni) pääasiallinen motiivi on juuri minun onni, ilo, nautinnot, ja niin edelleen. Kuulostaa kovin itsekkäältä ja epäbuddhalaiselta. Vaan hetki...

Mikä on identiteettini ja minuuskäsitykseni? Se itseasiassa onkin mallia buddhalainen (ihan luonnostaan, kuten kaikilla ihmisillä, eikä buddho-opillisista syistä johtuen), ja kas, asiat muuttuvatkin kovasti. Puhuessaan identiteetistä, tarrautumisesta, kiinnittymisestä, ja sen sellaisista asioista, Buddha käyttää monessa Suttassa, ja kommentaari-panditat useassa kommentaarissaan, ilmaisua "minä ja minun", ei siis pelkkää "minä"-ilmaisua. Ja tällä on iso merkitys.

Tämän merkityksen voi huomata helposti itse kukin itsessään - eli kuten tyypillistä, Dhamma ja todellisuus ovat yhtä. Minulle on ehkä tärkeintä minun onni, mutta kas, eikö minun vaimoni ole juuri minun vaimoni? Eikö vaimoni onni siis ole ihan samoin hedonistisen toimintani motiivi? Tietysti on. "Minä ja minun". Minä henkilökohtaisesti ja minun vaimoni. Ja tuosta kun laajentaa eteenpäin identiteettiään ja minuuskäsitystään, niin minun vaimoni, minun perheeni, minun ystäväni, minun kansakuntani, minun planeettani. Tämä laajennus ei tiettyyn pisteeseen saakka vaadi edes mitään mediteerausta tai oppijärjestelmää. Se on luonnollinen laajentuma.

Minulle on tärkeää, että minä (henkilökohtaisesti) voin nauttia elämästä ja olla onnellinen, mutta yhtä tärkeää on se, että minun (vaimoni, perheeni, jne) voivat nauttia elämästä ja olla onnellisia. Identiteettini ja tarrautumiseni kohde ei siis ole pelkkä "minä", vaan siihen kuuluu iso joukko olentoja ja asioita, jotka ovat "minun". Tätä buddhalaista itseyskäsitystä voisi kutsua laajennetuksi itseyskäsitykseksi. Se on tämä laajentuma, joka muuttaa itsekkäistä motiiveista kumpuavat teot muita hyödyttäviksi teoiksi, rakkauden teoiksi. Itsekkäästi haluan, ja sen edestä jatkuvasti toimin, että kaikki tuo "minun" on ja voi hyvin.

Rohmusin tänään kaupasta herkkujäätelöä hedonistisesti itselleni. Kovin näyttää kuitenkin minun sukulaislapsetkin olevan iloisia.

Tomi
Viestit: 362
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Itsekkyys + buddhalainen minuuskäsitys = rakkauden tekoj

ViestiKirjoittaja Tomi » 27 Huhti 2013 21:38

Harri kirjoitti:Otsikko saattaa olla hämmentävä. Oottakaas, kunhan selitän.

Yleensä itsekkyyttä, hedonismia, itserakkautta, ja niin edelleen, pidetään ongelmana. Ainakin buddhalaisissa ja muissa hengellisissä piireissä. Minä en kuitenkaan allekirjoita tuota väitettä. Minä väitän, että itsekäs hedonismi + buddhalainen laajennettu itseyskäsitys = ovi ja avain rakkauden teoille, aktiiviselle hyvän jakamiselle ja tuottamiselle, muiden auttamiselle.


Kristillinen perinne on kuitenkin aika monissa se pohja jonka kautta buddhalaisuuttakin lähestytään. Buddha ei kuitenkaan opettanut itsensä kieltämisen tai muiden vuoksi uhrautumisen logiikkaa, vaan onnea joka rakentuu sellaiselle perustella että se ei vahingoita itseä tai muita.

Aika usein itsekkyys mielletään pahaksi, koska se on toisilta pois. Ajattelisin että tämä liittyy aika lailla intuitiiviseen käsitykseen siitä mitä onni on. Jos onni on objektien omistamista ja niistä nautinnon saamista eli jos meitä on kolme ja minä syön itsekkäänä ainoan leivän joka meillä on jaettavaksi on tämä itsekästä ja sen haitat voidaan nähdä selkeästi suhteessa toisiin. Selvää on että jos ihminen etsii onnea näin rajallisista hyödykkeistä (aistinautinnoista, omaisuudesta, statuksesta) hän vertaa itseään jatkuvasti toisiin ja toiset asettuvat kilpailuasetelmaan suhteessa itseen, joko olemalla ylempänä herättäen ikäviä tuntemuksia tai sitten olemalla alempina, mutta joka tapauksessa samoilla markkinoilla olevina.

Jos itsekkyys toteutetaan aistimellisen mielihyvän ulkopuolella vaikka siten että jaan oman leipäni muiden kanssa tai luovun siitä kokonaan (anteliaisuus), vaikka mitään ei minua siihen velvoittaisi, asettuu suhde toisiin eri pohjalta. Myös muiden suhde minuun on erilainen ja voidaan katsoa että tämänkaltainen onni ei ole ristiriidassa toisten onnen kanssa. Samalla tavalla meditatiivisten tilojen tai irti päästämisen onni ei ole keneltäkään pois, vaan sen voi sen sijaan nähdä edistävän toisten onnea kun olen tyydyttänyt nautinnon ja hyvinvoinnin tarpeeni kilpailematta rajallisista hyödykkeistä, minkä voi nähdä parantavan suhdettani toisiin kun voin toimia tuosta tyytyväisyydestä käsin.


Palaa sivulle “Dharman pyörä”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa