The Making of Buddhist Modernism - David McMahan

Keskustelua buddhalaisuudesta.
Avatar
tommi
Viestit: 639
Liittynyt: 09 Helmi 2013 22:10
titteli: über geek
Viesti:

The Making of Buddhist Modernism - David McMahan

ViestiKirjoittaja tommi » 02 Kesä 2013 19:13

Olen lukenut otsikossa mainittua kirjaa, jossa kerrotaan miten Buddhalaiset ajatukset ovat muokkautuneet nykyiseen muotoonsa, saaden vaikutteita mm. erinäisistä länsimaisista filosofioista ja aatesuuntauksista.

Yksi mielenkiintoinen kohta tuli vastaan luvussa jossa käsitellään Buddhalaisuuden ja luonnonsuojelun yhteyksiä. Kirjan mukaan luonto-teema tuli mukaan Buddhalaisuuteen kun se levisi Kiinaan, sillä Kiinassa oli olemassa Tao-filosofia jossa korostettiin luonnon pyhyyttä ja luonnossa virtaavaa energiaa joka yhdistää kaikkea. Se mielenkiintoinen kohta oli tällainen (s. 160):
In contrast to the earlier emphasis on no-self (anãtman), texts such as the Mahãparinirvãna Sutra affirmed a "great self" that was hidden in all people. The Buddha became a transcendent and eternal cosmic being with which the individual was seen to be ultimately identical.

Tuo "great self" on termi josta tuli välittömästi mieleen Genpo Roshin Big Mind -jutska.

Kun tuota Mahaparinirvana Sutraa googlettelin, niin sieltä tosiaan vaikutti löytyvän sellaisia näkemyksiä että on jokin "varsinainen itse" (True Self), mikä kuulostaa täysin vastakkaiselta sen käsityksen kanssa, että mitään itseä ei ole olemassa, mitä kai yleensä pidetään Buddhalaisuuden perustotuutena.

Avatar
Santeri
Viestit: 948
Liittynyt: 10 Helmi 2013 05:19
Viesti:

Re: The Making of Buddhist Modernism - David McMahan

ViestiKirjoittaja Santeri » 03 Kesä 2013 10:54

Hei,

tommi kirjoitti:Yksi mielenkiintoinen kohta tuli vastaan luvussa jossa käsitellään Buddhalaisuuden ja luonnonsuojelun yhteyksiä. Kirjan mukaan luonto-teema tuli mukaan Buddhalaisuuteen kun se levisi Kiinaan, sillä Kiinassa oli olemassa Tao-filosofia jossa korostettiin luonnon pyhyyttä ja luonnossa virtaavaa energiaa joka yhdistää kaikkea.




Kun tuota Mahaparinirvana Sutraa googlettelin, niin sieltä tosiaan vaikutti löytyvän sellaisia näkemyksiä että on jokin "varsinainen itse" (True Self), mikä kuulostaa täysin vastakkaiselta sen käsityksen kanssa, että mitään itseä ei ole olemassa, mitä kai yleensä pidetään Buddhalaisuuden perustotuutena.


Ajahn Brahm kritisoi Thaimaan metsäperinnettä tässä asiassa. Hän laskee leikkiä, että thaimaalaiset kulkevat käsi kädessä "varsinaisen itsen" kanssa auringonlaskuun. Thaiksi tämä on siis "จิตเดิม", englanniksi "Original Mind" tai "Pure Mind". Kuka tässä väittelyssä on oikeassa ja kuka väärässä? Vai ovatko kaikki väärässä?

Tämä video kannattaa katsoa. Siinä Ajahn Sujato selittää "จิตเดิม" -käsitteen taustoja.


Harri
Viestit: 118
Liittynyt: 10 Helmi 2013 08:10
Paikkakunta: Wichianburi
Viesti:

Re: The Making of Buddhist Modernism - David McMahan

ViestiKirjoittaja Harri » 03 Kesä 2013 11:15

Kuka on oikeassa?

Minä, Buddhan klassiset opetukset, Madhyamikaprasangikat, ja Sujato olemme yhtä mieltä tässä asiassa. Emme voi kaikki olla väärässä. Olemmme siis oikeassa.

Yogacaristit ja Zenistit menkööt hiiteen, tai ainakin voisivat lopettaa sen kaiken puheen Itsestä(tm), ja keskittyä seinän tuijottamiseen!!! :mrgreen:


Jakke K
Viestit: 48
Liittynyt: 17 Touko 2013 19:35
Viesti:

Re: The Making of Buddhist Modernism - David McMahan

ViestiKirjoittaja Jakke K » 03 Kesä 2013 11:51

In contrast to the earlier emphasis on no-self (anãtman), texts such as the Mahãparinirvãna Sutra affirmed a "great self" that was hidden in all people. The Buddha became a transcendent and eternal cosmic being with which the individual was seen to be ultimately identical.


Ottamatta mitenkään kantaa, kuten Ajahn Sujato, itse asiaan, niin vähän lisää. Tuota ilmaisua käytetään vaihtelevasti, yleensä "suuntauksissa", jotka ovat enemmän kokemuksellisia kuin filosofisia (mm.taolaisuus). Joskus sillä viitataan ihmisen todelliseen luonteeseen, perusolemukseen, mutta useammin kaiken perusluonteeseen (jumala, void,ultimate reality, truth jne.) Pistän muutaman esimerkin:

Tuossa videossa viitattiin upanisadeihin, kyseessä on Mundaka Upanisad (7):

"Kun tieto on ilman kaksinaisuutta, ilman toimintaa, syytä tai vaikusta, puhumaton, vertaamaton, kuvaamaton, mitä se on? Se on mahdoton sanottavaksi. "

Hindulaisuudessa Atman (maailman Minä) on jumala itse, "great self", joka muuttuu kaikiksi olemassaolon muodoiksi. Anatman (ei-minä) viittaa samaan asiaan- sen voisi tulkita myös toisinpäin. Kaikki on jakamatonta, mitään todellista, toisistaan erillään olevaa ei ole.

Taoteching:
"Ennen taivasta ja maata oli olemassa jotain täydellistä ja määrittelemätöntä. Se oli äänetön, näkymätön, muuttumaton, päättymätön ykseys ja kykenevä synnyttämään maailman. En tiedä sen nimeä, mutta kutsun sitä taoksi."

Taolaisuudesta johdetuissa em. Eckhart Tolle, käyttävät usein termiä Ultimate Reality. Taolaisuudssa chi (energia) on vain olemassaolon muoto, sana Tao ei kuitenkaan viittaa energiaan vaan sen energian taakse. Siis käsitteiden olemassaolo ja ei-olemassaolo taakse.

Hindulaisuus ja taolaisuus eivät kuitenkaan esitä näitä filosofisina väittäminä, molemmissa ne ovat symbolisia. Jos ne otetaan todella symbolisina, niin buddhalaisuudesta löytyy myös vastaavaa. Nagarjunan Sunjavada-oppi:
"Sitä ei voida nimittää tyhjyydeksi tai tyhjyydettömyydeksi,
tai kummaksikin tai ei kummaksikaan,
mutta jotta se voidaan tuoda esiin,
sitä nimitetään tyhjyydeksi."

Tai vielä yksinkertaistettuna otetaan Buddhan yksi kutsumanimi Tathagata ("one who has thus gone" (tathā-gata) or "one who has thus come" (tathā-āgata)). Suomen kielessä on sellainen loistava sana kuin Sellaisuus, joka tarkoittaa suunnilleen samaa. "Asiaa", joka on kaiken kaksinaisuuden "ulkopuolella". Tiibetin kaverit käyttävät joskus ilmaisua "Bardo", joka syvimmillään on ilmeisesti sama asia. Hetki tai intervalli, joka mahdollistaa kaiken ja ei-mitään.

Muoto ei eroa tyhjyydestä, tyhjyys ei eroa muodosta. Muoto on tyhjyys ja tyhjyys on muoto. Sellainen on Tathagata.

Raeta

Re: The Making of Buddhist Modernism - David McMahan

ViestiKirjoittaja Raeta » 03 Kesä 2013 11:58

Bardolla tarkoitetaan välitilaa - ei kenenkään maa. Sen lisäksi on erillaisia bardo-kokemuksia, jotka on kategorisoitu omiin ryhmiinsä. Esimerkiksi uni on yksi kategoria.

Khyentse Rinpoche on kääntänyt bardon tripiksi. Olemme bardossa = trippailemme kaiken aikaa.

Harri
Viestit: 118
Liittynyt: 10 Helmi 2013 08:10
Paikkakunta: Wichianburi
Viesti:

Re: The Making of Buddhist Modernism - David McMahan

ViestiKirjoittaja Harri » 03 Kesä 2013 12:03

thanavuddho kirjoitti:Tai ehkä Bob Marley oli arahant... 8-)

A-haa. Sinä siis olet kuin oletkin oikeasti Uku! :lol:

Jakke K
Viestit: 48
Liittynyt: 17 Touko 2013 19:35
Viesti:

Re: The Making of Buddhist Modernism - David McMahan

ViestiKirjoittaja Jakke K » 03 Kesä 2013 12:16

Raeta kirjoitti:Bardolla tarkoitetaan välitilaa - ei kenenkään maa. Sen lisäksi on erillaisia bardo-kokemuksia, jotka on kategorisoitu omiin ryhmiinsä. Esimerkiksi uni on yksi kategoria.

Khyentse Rinpoche on kääntänyt bardon tripiksi. Olemme bardossa = trippailemme kaiken aikaa.


Hieno suomennos, kiitos. Tiibetin kaverit eivät ole minulle niin tuttuja, Bardo-sanasta on nähtävästi useampia selityksiä ja tulkintoja, itse poimin tuon esimerkin Fremantle 2001:Luminous Emptiness, jossa se sai mielestäni saman merkityksen, näin:

"The present moment, the now, is a continual bardo, always suspended between the past and the future."

Mutta olen useimmiten aina väärässä, joten hyvin todennäköisesti tässäkin. Kun perhoset tulevat juuri istutettujen kukkien luo, bodhidharma sanoo: En tiedä.

Harri
Viestit: 118
Liittynyt: 10 Helmi 2013 08:10
Paikkakunta: Wichianburi
Viesti:

Re: The Making of Buddhist Modernism - David McMahan

ViestiKirjoittaja Harri » 03 Kesä 2013 13:09

Oma mielipide: Nagaarjuna ja tyhjyys-lässytykset ovat pahinta, mitä buddhalaisuudelle on käynyt. Niiden jäljiltä on Yogacaraakin pahempaa tuhoa.

Vasta Rendawa ja Je Tsongkhapa "tajusivat" tyhjyyden filosofisesti oikein (ns. "erityinen geluk-tulkinta prasangika-madhyamikasta", joka eroaa Sakya-koulun ja muiden koulujen prasangikasta, kuten myös Prajnaparamita Suutrista, ja tod näk Nagaarjunan teksteistä, jos niitä ei lue Chandra-Atisha-Tsongkhapa-linjaa pitkin kuten gelukit tekevät).

Mielestäni tyhjyys pitäisi unohtaa filosofisesti, ja ottaa se kuvaavana, deskriptiivisenä, terminä, joita Buddha paljon käytti. Itse en käyttäisi sanaa tyhjyys ollenkaan, vaan avartuvuus on mielestäni lähempänä viitattua "havaintoa". Anatta, itsettömyys, on ihan riittävä ilmaisu filosofisesti. Jätettäköön tyhjyys kuvaavaksi termiksi, eikä "ylennetä" sitä miksikään käsitteeksi tai opin kappaleeksi.

Also spracht Harrithustra

Avatar
Santeri
Viestit: 948
Liittynyt: 10 Helmi 2013 05:19
Viesti:

Re: The Making of Buddhist Modernism - David McMahan

ViestiKirjoittaja Santeri » 03 Kesä 2013 17:44

Hei,

Yllättävän diippiä ja hyvää läppää, dudes...

Jakke K kirjoitti:

Tai vielä yksinkertaistettuna otetaan Buddhan yksi kutsumanimi Tathagata ("one who has thus gone" (tathā-gata) or "one who has thus come" (tathā-āgata)). Suomen kielessä on sellainen loistava sana kuin Sellaisuus, joka tarkoittaa suunnilleen samaa. "Asiaa", joka on kaiken kaksinaisuuden "ulkopuolella".


Khyl, Khyl... hieno suomennos. Thusness...

Metta,
Thanavuddho


Palaa sivulle “Dharman pyörä”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija