tommi kirjoitti:Sanotaan vaikka että pastori Antti Kylliäinen on tarkasti miettinyt ja päätynyt tulokseen, että ihmisiä ei rangaista pahoista teoistaan kuoleman jälkeen. Jos nyt joku tulee hänelle sanomaan: "buddhalaisuudessa on sellainen käsitys että ihminen saa rangaistuksen pahoista teoistaan kuoleman jälkeen", niin miten Kylliäinen tähän reagoi? Sanooko hän: "ai buddhalaisuudessa sanotaan näin, tämä muuttaakin kaiken, itse asiassa en ollut aiemmin ottanut edes huomioon että ihmiset voisivat saada rangaistuksen teoistaan kuoleman jälkeen, teologisessa tiedekunnassa ei edes mainittu tällaista vaihtoehtoa". Onko tämä oikeasti uskottavaa?
Tai oletetaan että Kylliäinen miettii edelleen, ja tulee siihen tulokseen että onkin aivan välttämätöntä että on oltava jokin ylimaallinen taho joka rankaisee ihmisiä. Tämän jälkeen Kylliäinen vaikka katsoo muutaman Hellraiser kauhuelokuvan, lukee Danten Jumalaista näytelmää, lukee historiallisia kristillisiä lähteitä, lukee raamattua ja lukee vielä nykyajan kristillisiä lähteitä ja kuuntelee nykyajan saarnamiehiä. Onko oikeasti uskottavaa, että mistään näistä lähteistä Kylliäinen ei löydä ajatusta, että voisi olla niin, että pahat teot rangaistaan kuoleman jälkeeen? Onko oikeasti uskottavaa, että ajatus kuolemanjälkeisestä rangaistuksesta puuttuu täysin länsimaista, että täällä kukaan ei ole koskaan kuullutkaan sellaisesta, ja että Kylliäisen täytyy alkaa kaivelemaan buddhalaisia lähteitä jotta voi löytää tällaisen uuden ja vallankumouksellisen idean?
Buddhalaisuudessa ei ole ajatusta rangaistuksesta vaan kyse on luonnonlainkaltainen mekanismi.
En tiedä mistä ihmisten ajatus siitä että Jumala rankaisee pahantekijöitä tulee. Tämä on elänyt epäilemättä kansankulttuurissa vaikka ei ole ainakaan Lutherin opetuksia. Raamattua on aika helppoa lukea minusta niin.
Minustakaan ei ole järin omaperäistä että ajatellaan hyvien päätyvän hyviin paikkoihin kuolemanasa jälkeen ja pahojen pahoihin.
Varmaan elementtejä buddhalaisuudesta löytyy sieltä täältä läntisestä kulttuurista, mutta väittäisin edelleen että buddhalainen traditio kykenee sitomaan ne yhteen eläväksi elämäntavaksi joka vetoaa länsimaalaisiin ihmisiin. Eiköhän se jokainen ihminen ihan erikseen päätä että onko jollakin opilla hänelle tarjottavaa ja vähän kummallista käyttää "länttä" yksikkönä, siihenhän mahtuu toista miljardia ihmistäkin. Kummasti ne kirjat kuitenkin myyvät ja jotkut ihan tosissaan harjoittavatkin. Jos Chapmania ei lämmitä niin voivoi.
Mutta joo, mites kristinuskon ja islamin usko joutumisesta kadotukseen? Eikö se olisi samanveroinen - ellei jopa vahvempi - uskomus, joka estää ryöstämättä pankkia? Reinkarnaatioon uskova sentään saanee mahdollisuuden tehdä paremmin seuraavassa elämässään, kristitty tai muslimi sen sijaan joutuu iänkaikkiseen kadotukseen. 