Tietoisuus idässä ja lännessä

Keskustelua buddhalaisuudesta.
Oskari

Re: Tietoisuus idässä ja lännessä

ViestiKirjoittaja Oskari » 28 Helmi 2013 21:18

Tomi kirjoitti:

Freudilla se id on ihan vaan saksan perus "se" eli jotain ei-minää, joka häiritsee järkevän minän elämää eikä suostu sen kontrolliin.


mä arvelen että tää veis keskusteluun eroista egopsykologiaan ja objektisuhdeteoriaan ja modernimpaan psykoanalyysiin. Mutta ehkä sillä ei oo niin välii miten tän jäsentää... Pointti vielä yhdestä textbookista mun hyllyssä:

Developmental trauma is core relational phenomenon and invariably shapes personality in every human being. It contributes in every being's potential for affect dysregulation, which is always matter of degree even with those whom secure attachment has led to relative stablity and resilience. We all are vulnerable to unanticipated experience coming face to face with our own "otherness" which sometimes, albeit temporarily, feels more "not-me" than our mind can deal with. This is part of the human condition. The big difference between people is the extent to which the sudden affective hyperarousal touches an area of unprocessed developmental trauma and is not only unpleasant, but mentally unbearable and thus unavailable to cognition.

Itsellä on rajallinen kokemus, mutta olen ymmärtänyt että jossain vaiheessa kun läsnäolo ja keskittyminen on tarpeeksi voimakasta niin nuo poistyönnetyt tietoisuuden osat alkavat tulemaan pintaan. Kun ne kykenee elämään lävitse lähtemättä niiden energioiden vietäväksi niin keho voi vapautua niistä jolloin ne eivät enää sido energiaa. Kun takertumista ei enää tarvita niiden poistyöntämiseen niin irti päästämisessä voi mennä syvemälle. Se että ei tulkitse noita aikaisemmin ei-minän osasia minäksi eli ala tarinoimaan niistä tai samaistumaan niihin on aika lailla välttämätöntä. Keskittyminen luo mukavan ja turvallisen olotilan ja pitää kiinni nykyhetkessä.


tossa tulee vastaan varmaan erot noiden kokemusten rajuudessa (ja siinä onko niille edes kunnolla kognitiota). Musta tuntuu näiden osasten hahmottaminen ja sitten rakastaminen ja hyväksyminen oli mulla se tärkein juttu (itku tulee kun tätä nyt ajattelee) koska niitä itseasiassa pelkää ja suorastaan vihaa.

Epäilemättä myös uudelleentraumatisoitumisen vaara on ja retriittien ohjaajien olisi hyvä tunnistaa sen koska joku alkaa esimerkiksi dissosioimaan. Retriiteillä ei kuitenkaan yleensä opeta ketä tahansa vaan joku tuntemus tuon kaltaisiin ilmiöihin on aika lailla välttämätöntä. Mieli suojelee itseään kuitenkin aika voimakkaasti ja arjessa en ajattelisi että onnistuu kovin helposti kaivamaan vanhoja traumoja.


retriitit on niin outoja mielenmaastoja että normaalielämän muurit voi ratketa. Onkohan tuota tuntemusta missä määrin vetäjillä Suomessa? Mä tunnen olleeni hyvinkin "lucky" tässä suhteessa. Tämä on kuitenkin varmaan vielä korostuneempi haaste invidualismiin kasvatettavien länsimaalaisten joukossa (puhumattakaan suomalaisista joilla on kansainvälisissä vertailuissa keskimääräistä turvattomammat kiintymyssuhteet).

Tuo itseksi tuleminen liittyy tuohon bhava -termiin ja se taas ilmiöön jonka saattaminen loppuun on Buddhan mukaan koko harjoituksen päämäärä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Bhava


onko sulla tähän Bhavaan vielä lisää substanssia? Musta tuntuu että tässä prosessissa vapautuu kuin itsessään välittämistä ja lämpöä, jonkinlainen "antautuminen". Viitataanko Bhavalla myös johonkin tällaiseen, kuten mä tosta linkistä supervapaasti tulkiten nyt ymmärrän?

...
Viestit: 1141
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Tietoisuus idässä ja lännessä

ViestiKirjoittaja ... » 28 Helmi 2013 21:42

Bhava tarkoittaa käännöksenä asuntoa, paikkaa, tilaa ja hieman epämääräisesti "kotia". Buddhalaisessa kontekstissa se usein käännettään olemassaoloksi tai tulemiseksi, mutta näistä kummatkaan ei oikein kommunikoi yhtä syvällisesti kuin sana Bhava.

Bhavana voidaan pitää esimerkiksi asunnottoman omaa pahvilootaa, jossa hän asuu. Kun hän astuu ulos sieltä, se lakkaa olemasta bhava. Vaatteet ovat kanssa omanlaisensa bhava, sekä koti, valtio ja planeetta jossa asumme. Olemassaolo on siinä mielessä hieman harhaanjohtava, koska bhavalla ei tarkoteta omaa olemassaoloa vaan jonkin muun - ulkoisen kiinteytymistä "asunnoksi".

Jakke

Re: Tietoisuus idässä ja lännessä

ViestiKirjoittaja Jakke » 01 Maalis 2013 02:02

Hienoo matskua! Mä muistan että mulla on ollut ajanjakso, muistaakseni viime kesän alussa kun käsittelin omia alle 3v tunnetiloja. En tiedä onko se fakta että ne oli mun alle 3v tunnetiloja joita käsittelin, mutta kyllä mä sikäli luotan mieleeni, että kuuntelen sitä tarinaa mitä mikäkin tunnetila nostaa pintaan. Kuuntelen tunnetilaa ja mieli saa tehdä siitä tulkinnat, ja muuttaa vieras kokemus keskusteltavaan muotoon. Tosin olen täysin samaa mieltä tomin kaa:

Se että ei tulkitse noita aikaisemmin ei-minän osasia minäksi eli ala tarinoimaan niistä tai samaistumaan niihin on aika lailla välttämätöntä.


En tiedä onko se todellista että matskut nous nimenomaan lapsuudesta, eikä sillä ole väliä. Pääasia oli se että tunnistin tilat joksikin perusturvaa syvällisesti koskettaviksi tunteiksi, jotka lähinnä aistin sisäisessä ja ulkoisessa avaruudessa. En muista enää tarkkaan, mut kyse oli jonkinlaisesta avaruuden pelosta. Kun avaruus aukee, niin kestää aina hetki että sitä oppii liikkumaan ja tuntemaan tässä uudessa kentässä, että se integroituu ja eheytyy osaksi omia tunteita. Se on ihan tietoista duunia (pelkotilan ylittäminen ja henkinen sadonkorjuu), joka vaatii aktiivisen roolin ottamista. Rohkeutta.

Musta tää eheytymis-touhu liittyy sellaseen voiman syventämiseen. En usko että valaistumisen näkökulmasta noiden traumojen purku (ja voiman syventäminen) on tärkeää, mutta jos haluaa jonku sisäisen dynaamisen muutosvoiman suhteessa toisiin, eräänlaisen siddhin, niin sit näitä tiloja on hyvä läpikäydä. Sanoisin tuota (tätä) duunia perus puhdistumiseksi, tai synnytyskivuiksi.

Näkisin että jos altistaa itseään tosi paljon tälle työlle, niin sitä menettää hetkellisesti oman kyvyn toimia perus kuluttajien kaa. Vaikuttais siltä että ei voi saman aikaisesti prosessoida itseä ja toista, vaan pitää vähän niinku valita, et jos työskentelee oman tunnekehon parissa (neuroosien purkua), niin silloin ei ole voimia suhteessa muihin ihmisiin, sitä on ikäänku ulospäin henkisesti mykkä. JA tää johtuu siis tietysti siitä että sitä toimii alemmalta tietoisuuden tasolta käsin, jossa erillisyyden illuusio on jossain määrin "totta" kokemuksessa. Tietoisuus on jäänyt jumiin jollekin eksistentialistiselle, tai lapsuuden trauma-tasolle. Ja silloni sitä on altis muiden ihmisten psykologiselle kierrolla, peloille, manipulaatiolle, miellyttämiselle jne jne. koko samsaralle eli erillisyyden seurannaisille toisinsanoen.

Itselle tällainen työ ei ole nyt ajankohtaista kiihkeen sosiaalisen kentän vuoksi jossa olen ja synnytän parhaillaan uutta. Tärkeempää on toistaiseksi piestä maraa olemassaolevalla voimalla, vankistaa olemassaolevaa voimaa (ei-dualistista minuutta) tietoisella läsnäololla, jolloin toisten ihmisten psykologiset kierrot, etupäässä negaatiot ei pääse vaikuttaan muhun. Tämä tarkoittaa sitä että negatiiviset ihmiset alkaa käyttäytyyn omassa vaikutuspiirissä paremmin, tää on mun siddhi ;) Ja sit asiat vaan lutviutuu.

Muhun sisältyy paratiisi ja tunkio, eikä tunkio lähde koskaan pois pysyvästi, joten pare on musta toimia siitä käsin mitä on. Mikään ei ole mennyt pieleen, kaikki on just niinku pitääki. Eikä se tunkio ole loppupeleissä edes todellinen.

Dharmis42
Viestit: 779
Liittynyt: 20 Helmi 2013 04:19
Viesti:

Re: Tietoisuus idässä ja lännessä

ViestiKirjoittaja Dharmis42 » 01 Maalis 2013 02:51

Mun täytyy kyllä yhtyy Jakken tiloihin tossa tunnetilojen todellisuudessa. Että se kaikki on todella todellista siinä maailmassa missä elää.

Sitten se kokemus olla itsettömyydessä, siellä se kärsimys on vain itsellä. Luot oman kärsimyksesi. Jos itsettömyys on olemassa, niin onko olemassa kärsimystä?

Oskari

Re: Tietoisuus idässä ja lännessä

ViestiKirjoittaja Oskari » 01 Maalis 2013 09:51

Raidalle kiitos Bhava-käsitteen selventämisestä. Mun täytyy makustella tätä...

Mä luulen että tämä traumatisaation purku, eheytyminen, ei olisi mikään edellys ykseyden kensholle (tms.), mutta boddhitsattvan polulla etenemisessä sitä varmaan tarvitaan. Sitten elän sellaisessa käsityksessä että viime kädessä nämä yhtyvät mainioksi "paketiksi".

Tässä keskusteltuun liittyen ao. lausahdus kommunikoi mulle aika kivasti:

Kuihtuneeseen puuhun puhkeaa kukka. - Shoyo Roku

...
Viestit: 1141
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Tietoisuus idässä ja lännessä

ViestiKirjoittaja ... » 01 Maalis 2013 10:21

Oskari, np.

Liittynee aiheeseen?

The Buddha is residing at Mango Grove in Vaiśālī, when Mañjuśrī brings before him the monk Stainless Light, who had been seduced by a prostitute and feels strong remorse for having violated his vows. After the monk confesses his wrongdoing, the Buddha explains the lack of inherent nature of all phenomena and the luminous nature of mind, and the monk Stainless Light gives rise to the mind of enlightenment. As requested by Mañjuśrī, the Buddha explains the manner in which bodhisattvas purify obscurations by generating an altruistic mind and realizing the empty nature of all phenomena.

http://read.84000.co/#ReadingRoom/UT22084-062-018/6

Tomi
Viestit: 361
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Tietoisuus idässä ja lännessä

ViestiKirjoittaja Tomi » 01 Maalis 2013 14:58

Oskari kirjoitti:tossa tulee vastaan varmaan erot noiden kokemusten rajuudessa (ja siinä onko niille edes kunnolla kognitiota). Musta tuntuu näiden osasten hahmottaminen ja sitten rakastaminen ja hyväksyminen oli mulla se tärkein juttu (itku tulee kun tätä nyt ajattelee) koska niitä itseasiassa pelkää ja suorastaan vihaa.


Niin minustakin.

Mettan kehittäminen tuntuisi myös auttavan melkoisesti. Itse ajatellut että pienelle lapselle se oma tunnekokemus on liikaa ja äidin syli tarjoaa sen kehyksen jossa ne voidaan käydä lävitse. Epäilemättä se itse tuotettu metta tarjoaa jotain analogista eli rakastavan ystävällisyyden / rakkauden tunteen, joka sitten tarjoaa ympäristön kokea ne vaikeat tunteet. Integroimisessa sitten vielä tuo "tämäkin on minussa".

Jhanat tuntuvat myös nostavan materiaalia pintaan joka olisi liian kivuliasta muuten kohdattavaksi.

retriitit on niin outoja mielenmaastoja että normaalielämän muurit voi ratketa. Onkohan tuota tuntemusta missä määrin vetäjillä Suomessa? Mä tunnen olleeni hyvinkin "lucky" tässä suhteessa. Tämä on kuitenkin varmaan vielä korostuneempi haaste invidualismiin kasvatettavien länsimaalaisten joukossa (puhumattakaan suomalaisista joilla on kansainvälisissä vertailuissa keskimääräistä turvattomammat kiintymyssuhteet).


Ei mitään tietoa, mutta voisi kuvitella että nuo ilmiöt ovat opettajille jotenkin kollektiivina hämmentävä asia ja niistä on muodostettu jokin käsitys että miten niiden kanssa toimia.

Tässä videossa ihan hyviäkin pointteja niiden traumojen aktivoitumisesta noilla retriiteillä. En tiedä nyt oikein päteekö tuo kritiikki noissa kehenkään tällä puolen atlantia. 45min kestoa.

http://vimeo.com/37880309

Varmaan aasialaiset ovat vähintään yhtä pahasti traumatisoituneita kuin länkkäritkin. Voi olla että alustava harjoitus kuten anteliaisuus ja moraalista kiinni pitäminen sekä vahvempi usko ja luottamus sekä opetukseen että opettajiin tarjoaa jotain mitä ilman länkkäri jää.

onko sulla tähän Bhavaan vielä lisää substanssia? Musta tuntuu että tässä prosessissa vapautuu kuin itsessään välittämistä ja lämpöä, jonkinlainen "antautuminen". Viitataanko Bhavalla myös johonkin tällaiseen, kuten mä tosta linkistä supervapaasti tulkiten nyt ymmärrän?


Thanissarolla on sellainen kirjoitus kuin Parados of Becoming, jolla on aika paljon pituutta ja siksi jäänyt lukematta.

Sutta lainaus sit tähän:

http://www.accesstoinsight.org/tipitaka ... .than.html

Loka Sutta: (Surveying) the World

I have heard that on one occasion, when the Blessed One was newly Awakened — staying at Uruvela by the banks of the Nerañjara River in the shade of the Bodhi tree, the tree of Awakening — he sat in the shade of the Bodhi tree for seven days in one session, sensitive to the bliss of release. At the end of seven days, after emerging from that concentration, he surveyed the world with the eye of an Awakened One. As he did so, he saw living beings burning with the many fevers and aflame with the many fires born of passion, aversion, and delusion. Then, on realizing the significance of that, he on that occasion exclaimed:

This world is burning.
Afflicted by contact,
it calls disease a "self,"
for by whatever means it construes [anything],
that becomes otherwise from that.
Becoming otherwise,
the world is
held by becoming
afflicted by becoming
and yet delights
in that very becoming.
Where there's delight,
there is fear.
What one fears
is stressful.
This holy life is lived
for the abandoning of becoming.
"Whatever priests or contemplatives say that liberation from becoming is by means of becoming, all of them are not released from becoming, I say.

"And whatever priests or contemplatives say that escape from becoming is by means of non-becoming, all of them have not escaped from becoming, I say.

This stress comes into play
in dependence on all acquisitions.
With the ending of all clinging/sustenance,
there's no stress coming into play.
Look at this world:
Beings, afflicted with thick ignorance,
are unreleased
from delight in what has come to be.
All levels of becoming,
anywhere,
in any way,
are inconstant, stressful, subject to change.
Seeing this — as it has come to be —
with right discernment,
one abandons craving for becoming,
without delighting in non-becoming.
From the total ending of craving
comes fading & cessation without remainder:
Unbinding.
For the monk unbound,
through lack of clinging/sustenance,
there's no further becoming.
He has conquered Mara,
won the battle,
gone beyond all becomings —
Such.

...
Viestit: 1141
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Tietoisuus idässä ja lännessä

ViestiKirjoittaja ... » 03 Maalis 2013 18:23

Oskari kirjoitti:Raidalle kiitos Bhava-käsitteen selventämisestä. Mun täytyy makustella tätä...


Anteeksi väärinkäsitys! Olin sekoittanut bhavan bhAvaan. Ensimmäinen on se jolla kuvataan "tuleminen ja meneminen".

http://www.sanskrit-lexicon.uni-koeln.d ... /recherche

Tuonne kirjoittaa bhava niin löytyy käännökset.

Tomi
Viestit: 361
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Tietoisuus idässä ja lännessä

ViestiKirjoittaja Tomi » 09 Maalis 2013 12:37

New Scientistin juttua minuuden kokemuksesta:

http://www.newscientist.com/special/self

As you wake up each morning, hazy and disoriented, you gradually become aware of the rustling of the sheets, sense their texture and squint at the light. One aspect of your self has reassembled: the first-person observer of reality, inhabiting a human body.

As wakefulness grows, so does your sense of having a past, a personality and motivations. Your self is complete, as both witness of the world and bearer of your consciousness and identity. You.

This intuitive sense of self is an effortless and fundamental human experience. But it is nothing more than an elaborate illusion. Under scrutiny, many common-sense beliefs about selfhood begin to unravel. Some thinkers even go as far as claiming that there is no such thing as the self.

In these articles, discover why "you" aren’t the person you thought you were.

houkka
Viestit: 8
Liittynyt: 15 Helmi 2013 00:13
Viesti:

Re: Tietoisuus idässä ja lännessä

ViestiKirjoittaja houkka » 09 Maalis 2013 17:26

Tomi kirjoitti:New Scientistin juttua minuuden kokemuksesta:

http://www.newscientist.com/special/self

As you wake up each morning, hazy and disoriented, you gradually become aware of the rustling of the sheets, sense their texture and squint at the light. One aspect of your self has reassembled: the first-person observer of reality, inhabiting a human body.

As wakefulness grows, so does your sense of having a past, a personality and motivations. Your self is complete, as both witness of the world and bearer of your consciousness and identity. You.

This intuitive sense of self is an effortless and fundamental human experience. But it is nothing more than an elaborate illusion. Under scrutiny, many common-sense beliefs about selfhood begin to unravel. Some thinkers even go as far as claiming that there is no such thing as the self.

In these articles, discover why "you" aren’t the person you thought you were.


Noinhan se on. Kaikki tietoisuudessa vaikuttavat asiat muodostavat ympärilleen jonkinlaisen minuuden kokemuksen, kokijan olemassaolon. Koko minuuden kysymyksessä on lopulta kyse vain tästä yhdestä pikkuilmiöstä. Ilmiöstä, jolla on taipumus eskaloitua aina pienimmistä kehon tuntemuksista valtaviin itseä määrittäviin ajatusrakennelmiin, joissa minuuden kokemus kertautuu kokonaan uusiin ulottuvuuksiin.


Palaa sivulle “Dharman pyörä”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija