Buddhalaisuus ja usko

Keskustelua buddhalaisuudesta.
Harri
Viestit: 119
Liittynyt: 10 Helmi 2013 08:10
Paikkakunta: Wichianburi
Viesti:

Re: Buddhalaisuus ja usko

ViestiKirjoittaja Harri » 21 Helmi 2013 19:57

En välttämättä tarkoittanut.

Jätin ilmaisuni ambivalentiksi, jotta saisin samaan veneeseen useamman abhidharmisen-nysvä-teorian maailman reaalisuudesta tai reaalittomuudesta ja sen sellaisesta.

Havaintoihinhan ne kaikki (abhi-jutut) toki palautuvat, mutta teoriat havainnoista ovat eriävät, joten hitto äh, puhuttaessa buddhalaisuudesta, on hankala olla tässä kohdin tarkka menemättä ultra-nysvä-linjalle.

Olin tietoisesti epätarkka. (Vuosisadan puolustuspuheenvuoro. :D )

Avatar
O
Viestit: 24
Liittynyt: 16 Helmi 2013 15:34
Viesti:

Re: Buddhalaisuus ja usko

ViestiKirjoittaja O » 21 Helmi 2013 20:00

Erilaisia ihmisiä, erilaisia polkuja... Jotkut menevät alusta loppuun, jotkut lopusta alkuun ja jotkut (kuten minä) pyörivät ympyrää. :lol:

Lauri
Viestit: 132
Liittynyt: 10 Helmi 2013 15:44
Viesti:

Re: Buddhalaisuus ja usko

ViestiKirjoittaja Lauri » 21 Helmi 2013 20:41

Kun Buddha valaistui, Hän näki ensin lukemattomat menneet elämänsä. Toiseksi Hän näki miten lukemattomat olennot jatkuvasti nousevat ja laskevat. Kolmanneksi Hän oivalsi ehdonvaraisen syy-seurausketjun. Kaikki nämä käsittävät jälleensyntymisen. Tarkemmin sanoen faktan, että kuolemaa ei ole. Jälleensyntymä on hieman harhaanjohtava termi joka painottaa kuoleman ja uuden syntymän hetkiä. Nämä ovat vain ilmiöitä, mutta oleminen ei missään vaiheessa lakkaa.

Mikä jälleensyntyy? Viisi skandhaa, eli viisi takertumisen ilmiöryhmää, eli se mistä olemassaolomme muodostuu.

Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen.


Das finde ich nicht. Wittgensteinin filosofia on muutenkin aika antiteesi buddhalaisuudelle. Jotain tämän tapaistahan Buddhan kerrotaan aluksi ajatelleen, mutta suuressa myötätunnossaan hän päätti opettaa meitä. Käsitteiden avulla.

Avatar
O
Viestit: 24
Liittynyt: 16 Helmi 2013 15:34
Viesti:

Re: Buddhalaisuus ja usko

ViestiKirjoittaja O » 21 Helmi 2013 21:09

Lauri kirjoitti:
Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen.


Das finde ich nicht. Wittgensteinin filosofia on muutenkin aika antiteesi buddhalaisuudelle. Jotain tämän tapaistahan Buddhan kerrotaan aluksi ajatelleen, mutta suuressa myötätunnossaan hän päätti opettaa meitä. Käsitteiden avulla.

Hyvä niin! Mutta edes hän ei voinut puhua siitä, mikä ei alistu käsitteellistämiselle. Sen sijaan hän opetti kokemaan "sen" itse. Vaikeneminen ja opettaminen eivät sulje toisiaan pois.

Jakke

Re: Buddhalaisuus ja usko

ViestiKirjoittaja Jakke » 21 Helmi 2013 22:04

O kirjoitti:Hyvä niin! Mutta edes hän ei voinut puhua siitä, mikä ei alistu käsitteellistämiselle. Sen sijaan hän opetti kokemaan "sen" itse. Vaikeneminen ja opettaminen eivät sulje toisiaan pois.


Hyvin sanottu. Harjoituksessa tulis ylittää tuo hiljaisen pisteen mykkyys, ylittää ydinsuutra, ja alistaa ego välineeksi "puhua kielillä".

Harri
Viestit: 119
Liittynyt: 10 Helmi 2013 08:10
Paikkakunta: Wichianburi
Viesti:

Re: Buddhalaisuus ja usko

ViestiKirjoittaja Harri » 21 Helmi 2013 22:13

Lauri kirjoitti:Mikä jälleensyntyy? Viisi skandhaa, eli viisi takertumisen ilmiöryhmää, eli se mistä olemassaolomme muodostuu.

Haluaisin nysvätä. Saanko luvan nysväämiseen? Voi kiitos. Niinpä nyt nysvään:

Buddhalaisuudessa ei ehkä pitäisi niinkään puhua jälleensyntymisestä, re-incarnation:ista, vaan jälleentulemisesta, becoming:ista.

Esimerkki koskien yhtä skandhaa, rupaa: Kun kuolen, niin kehoni elementteineen jää niille sijoilleen, ja mätänee. Jos "minä" kuitenkin ilmennyn vaikka toisella puolella planeettaa, ns "synnyn tänne taas", niin "edellisen rupa-skandhani" osat tai kokonaisuus ei minua seuraa - viuh, lennä fyysisesti perässäni. Ei. Kehoni ei siis synny uudelleen, vaikka "minä" ehkä synnynkin jostain munasta tai kohdusta. Kehoni, tuo skandha, jää minne jäi. Sen sijaan, uudessa elämässäni "minulle" tulee uusi keho, uusi rupa-skandha. Vanha kehoni ei synny uudestaan, mutta saan kuitenkin uuden kehon.

Kuoleman jälkeen nuo viisi skandhaa eivät siis synny uudestaan. Ne tulevat uutena ja uusina. Ne ovat seuraavassa "elämässäni" uusia skandhoja. (Ja sama pätee tämän elämän kuluessa, aina sekunnin murto-osa tasolle saakka.)


terv,
Nysvis

Avatar
O
Viestit: 24
Liittynyt: 16 Helmi 2013 15:34
Viesti:

Re: Buddhalaisuus ja usko

ViestiKirjoittaja O » 21 Helmi 2013 22:37

Harri kirjoitti:Ei. Kehoni ei siis synny uudelleen, vaikka "minä" ehkä synnynkin jostain munasta tai kohdusta. Kehoni, tuo skandha, jää minne jäi. Sen sijaan, uudessa elämässäni "minulle" tulee uusi keho, uusi rupa-skandha. Vanha kehoni ei synny uudestaan, mutta saan kuitenkin uuden kehon.

Jos edes skandhat eivät siirry elämästä toiseen, niin mikä silloin on se "minä", joka siirtyy, ja joka saa uuden kehon? :o Mikä tekijä yhdistää vaikkapa sadan vuoden päästä syntyvän Hubert-oravan minuun ja vain minuun, jos sillä on upouudet skandhat ja kaikki?

Tomi
Viestit: 362
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Buddhalaisuus ja usko

ViestiKirjoittaja Tomi » 21 Helmi 2013 22:49

O kirjoitti:
Harri kirjoitti:Ei. Kehoni ei siis synny uudelleen, vaikka "minä" ehkä synnynkin jostain munasta tai kohdusta. Kehoni, tuo skandha, jää minne jäi. Sen sijaan, uudessa elämässäni "minulle" tulee uusi keho, uusi rupa-skandha. Vanha kehoni ei synny uudestaan, mutta saan kuitenkin uuden kehon.

Jos edes skandhat eivät siirry elämästä toiseen, niin mikä silloin on se "minä", joka siirtyy, ja joka saa uuden kehon? :o Mikä tekijä yhdistää vaikkapa sadan vuoden päästä syntyvän Hubert-oravan minuun ja vain minuun, jos sillä on upouudet skandhat ja kaikki?


Jokin jatkumo.

Ei tuohon ole kuulemma oikein kellään tarjota tolkullista vastausta. Jotain metaforia ja analogioita yleensä tarjotaan. Vaikka sitä että yön aikana näet unia joissa olet eri henkilö. Jotain muuttuu, mutta jotain pysyy samana.

Lähinnä voisi kysyä että mitä sillä vastauksella tekisit? Jos jonkin teorian jälkeen nimettäisiin tuo jatkumo jollain termillä niin entäs sitten? Kannat tekojesi seuraukset ja se on oleellista.

Avatar
O
Viestit: 24
Liittynyt: 16 Helmi 2013 15:34
Viesti:

Re: Buddhalaisuus ja usko

ViestiKirjoittaja O » 22 Helmi 2013 00:06

Tomi kirjoitti:Kannat tekojesi seuraukset ja se on oleellista.

Tästä olen aivan samaa mieltä! Ja jo se on hyvä syy kulkea buddhalaista polkua, vaikkei jälleensyntymäoppiin ihan uskoisikaan.

Lähinnä uteliaisuuttani kyselin, miten tämä asia "oikeaoppisesti" nähdään, vaikken vastauksella oikein mitään tekisikään. Kun tuntuu jotenkin sotkuiselta koko ajatus jälleensyntymästä. En pidä yhtään mahdottomana, että se olisi keksitty vain tyypilliseksi pelotteeksi, jolla pidetään uskovaiset ruodussa. :twisted: Tai sitten välineeksi, jolla on helpompi selittää polun hyötyjä hindulle, joka jo valmiiksi uskoo hieman samantyyppiseen ilmiöön. Tässä tahdon kuitenkin korostaa, etten myöskään usko asian olevan juuri näin! Kunhan pidän mahdollisena.

Lainaan loppukevennykseksi oivan pätkän Hikipediasta:
Buddhalaiset uskovat sielunvaellukseen, mutta kiistävät jyrkästi sielun olemassaolon.


http://hikipedia.info/wiki/Buddhalaisuus

Jakke

Re: Buddhalaisuus ja usko

ViestiKirjoittaja Jakke » 22 Helmi 2013 02:44

heh.

Hikipediasta kuulee totuuden.

Musta tuntuu että jos tätä inkarnaatio aspektia oikeen asiakseen pohtii, niin kyllähän sen vois nähdä koskettavan samaa vitsiä ku että "kaikki buddhat valaistuu yhtä aikaa ja samassa maassa". Tosiaan ei samsarassa ole kuutta ja puolta miljardia muuttumatonta ja erillistä päätä, vaan matsku liikkuu ku noro virus konsanaan. Esimerkiksi 80 luvun alussa syntyneet tuntee suht saman musiikin, ja kaikki oirehtii edelleen ally macbeal televisio sarjasta.

Jossain absoluuttisessa samadhissa pystyy lukemaan maailman virtauksia, minun ja samsaran välistä suhdetta tosi tarkasti, mutta silloinkin jälleensyntymä, jos se tarkottais jotain pinttynyttä neuroosiläjää, on tosi pinnallinen asia. Mutta jos ei usko nyt omaan itseen ja itsen neurooseihin, niin ei sitä usko niihin toisenakaan hetkenä. Mut on vähän typerää sanoa ettei usko omiin neurooseihin, uskoo mihin uskoo. Prosessi niistä vapautumiseen käy mukavasti itsestään, ilman että mun tarvii manipuloida mitään.

Joskus on mietiskelyssä tullu raja vastaan et ois voinu valita kuolla ja vaihtaa olemisen muotoo joksikin muuksi. Se oli just näitä absoluuttisia samadheja mitä anapanasatin harjoittamisessa tulee, tästäkin on jo aikaa, mutta muistan sen siirtymän mahdollisuuden. Mutta sekin oli enemmänki sellasta yhtä olemista liikehdinnän kanssa, joka tapahtuu muutenkin, vaikkakin itse oli tietysti, niinkuin aina sen ytimessä. Herkkää touhua, mutta silti persoonatonta, ihan niinku elämä.


Palaa sivulle “Dharman pyörä”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija