Buddhalaisuus ja usko

[Jakke]

Mikä 1 + 1 = 1 sitten on?

[Dharmis42]

Mikä 1 + 1 = 1 sitten on?

Yhtä tyhjän kanssa?

[Lauri]

Jakke, mikä sinusta on parempi todiste jostain teoreettisesti kuvaillusta ilmiöstä kuin empiirinen kokemus?

Mielestäni tyhjyys ei ole kovin tehokas tapa opettaa. Ihmiset kovin usein muuntavat sen joksikin entiteetiksi joka jotenkin "ottaa" eri muotoja samsarassa. Minusta on helpompi käyttää Buddhan kolmitahoista kuvausta todellisuudesta, anicca, dukhha, anatta. Näin ei tule samanlaisia sekaannuksia tai kikkailuita kuin tyhjyys käsitteen kanssa, mutta puhutaan samast asiasta.

[Jakke]

Dharmispa taas lohkaisi

Jakke, mikä sinusta on parempi todiste jostain teoreettisesti kuvaillusta ilmiöstä kuin empiirinen kokemus?

Mistä ilmiöstä me nyt puhutaan?

Mun nähdäkseni olemassaolo ei vaadi mitään todistelua, eikä myöskään sellainen kokeminen joka on todellisuudessa. Buddhan olemassaolo olemassaolevana sankarina ei ole tärkeää jne. Buddhalaisuudessa metodi on löytäminen, ei keksiminen jne. Et mikä tää asia on josta kysyt mun mahdollisesti parempaa todistetta, kuin mikä empiirinen kokemus on?

Jos kysyt jostai absoluuttisesta totuudesta, niin sekin on subjektiivista. Ehkä koen tässä jotain lineaarisen ajattelun ja tunnehorisontin ylittävää, ehkä en. Jos uskot, fine, jos et, fine. Molemmat on yhdentekevää. Joten mistä me oikein puhutaan?

Hyvä on, minun kikkeli on 25 senttimetriä pitkä. Tämä on empiirinen fakta.

[Dharmis42]

Jos ajatellaan, että esim. tieteenalalla toimiva ihminen haluaa löytää jotain ratkaisua johonkin asiaan, niin kyllähän hänellä täytyy olla se usko siinä motivaattorina mukana. Uskoa, että on olemassa toimiva ratkaisu olemassa olevaan ongelmaan (tietysti se ongelma täytyy olla selvillä ensin). Kokeillen eri metodeja lopulta iloinen mielentutkijakin laskeutuu rauhaisaan lopputulokseen. Mielentutkijalla ei vain sitten ole tietysti sitä empiiristä todistusaineistoa omista mielenliikkeistään ja ilmiöistään, mutta ei kai niitä kukaan olekaan vaatimassa (tai mittaamassa ).

Taisin muuten nyt kirjoittaa ton Jaskan viestin perhana uudestaan, sori.

No toi uskon aspekti, täytyy olla uskoa siihen mitä tekee ja sitten tuloksia saavuttaessaan usko vaihtuu luottamukseksi.

Jälleensyntymän uskosta voisi sanoa, että jos siihen ei uskoisi, niin omien tekojensa seuraamuksia ei olisi tarvetta mietiskellä. Kuolema niin sanotusti nollaisi potin. Luultavasti monet näin ajattelevatkin.

[O]

Jälleensyntymän uskosta voisi sanoa, että jos siihen ei uskoisi, niin omien tekojensa seuraamuksia ei olisi tarvetta mietiskellä. Kuolema niin sanotusti nollaisi potin. Luultavasti monet näin ajattelevatkin.

Itsekeskeinen ihminen tekee tekonsa henkilökohtaisten nautintojen, kuten parempien jälleensyntymien, toivossa. Hänen on jatkuvasti analysoitava tekojensa seuraamuksia.

Elämäkeskeisen ihmisen ei tarvitse ajatella tekojensa seuraamuksia, sillä hän palvelee elämää luonnostaan. Minusta Buddhan ja muiden henkisten mestareiden opetuksen ydin ei ole tiedon tai uskomusten välittäminen, vaan elämäkeskeisyys!

[...]

Itsekeskeinen ihminen tekee tekonsa henkilökohtaisten nautintojen, kuten parempien jälleensyntymien, toivossa. Hänen on jatkuvasti analysoitava tekojensa seuraamuksia.

Siksi yleensä dharmaopettajat sanovat, että eternalismissa on enemmän pelivaraa kuin nihilismissä. Vaikka hän tekee tekoja parempien jälleensyntymien toivossa niin teot ovat silti positiivisia. Nihilistille taas ei ole väliä ovatko teot positiivisia tai negatiivisia.

[O]

Siksi yleensä dharmaopettajat sanovat, että eternalismissa on enemmän pelivaraa kuin nihilismissä. Vaikka hän tekee tekoja parempien jälleensyntymien toivossa niin teot ovat silti positiivisia. Nihilistille taas ei ole väliä ovatko teot positiivisia tai negatiivisia.

Totta. Toiset ismit ovat parempia, kuin toiset. Mutta ei niistä silti ole pakko valita yhtäkään - voi myös vain toimia!

[...]

Toistaiseksi meidän on parasta toimia hyvin ja valita joku näistä harhoista suuntaa näyttäväksi, koska tämä uni, jossa elämme, on aika hyvin ohjelmoitu pitämään meidät sisällään. Jos yksinkertaisesti vain kiellämme unen olemassaolon, vaikka olemme yhä siinä ja emmekä vielä oivalla sitä, aiheutamme todennäköisesti enemmän harmia kuin hyötyä. Luulisin.

[Lauri]

Jakke, mistä ilmiöstä puhumme? Oli puhe jälleensyntymästä. Kommentoin asiasta, että perustan uskomukseni tässä asiassa empiiriseen kokemukseen, lainasit minua ja kirjoitit: "Mä sanoisin että "paremman puuttuessa"". Sitten kysyin; "Jakke, mikä sinusta on parempi todiste jostain teoreettisesti kuvaillusta ilmiöstä kuin empiirinen kokemus?". Ymmärrätkö nyt?

Mun nähdäkseni olemassaolo ei vaadi mitään todistelua, eikä myöskään sellainen kokeminen joka on todellisuudessa.

Aivan, luotan siis kokemukseeni tässä asiassa, enkä koe puutetta jostain paremmasta.

Jos kysyt jostai absoluuttisesta totuudesta, niin sekin on subjektiivista. Ehkä koen tässä jotain lineaarisen ajattelun ja tunnehorisontin ylittävää, ehkä en. Jos uskot, fine, jos et, fine. Molemmat on yhdentekevää. Joten mistä me oikein puhutaan?

Mistä päättelit, että kysyisin jostain absoluuttisesta totuudesta? Kysyin perusteluja kommentillesi ja täten odotukseni absoluuttiselle totuudelle ovat melko vähäiset.

O, ei paremman jällensyntymän toivomisessa ole mitään itsekeskeistä aivan kuin hyvien yöunien toivomisessa ei ole mitään itsekeskeistä. On luonnollista haluta itselleen hyvää. Onko halu oivaltaa Nirvana itsekeskeistä? Tottakai voi mennä äärimmäisyyteen ja väittää, että kaikki altruistiset teotkin kääntyvät itseään vastaan, koska tekijä vain haluaa näistä teoista saatavaa mielihyvää. Tämä ei kuitenkaan ole se mitä buddhalaisuus opettaa.

Minusta Buddhan ja muiden henkisten mestareiden opetuksen ydin ei ole tiedon tai uskomusten välittäminen, vaan elämäkeskeisyys!

Buddhan opetusten ydin on nimenomaan tiedon välittäminen todellisuudesta. Mielle tämä kuitenkin näyttäytyy uskomuksina, koska emme voi välittömästi todistaa kaikkea paikkaansapitäväksi oman kokemuksemme kautta. Tästä syystä harjoitamme meditaatiota.

Mitä tarkoitat elämäkeskeisyydellä?