Zen ja tupakanpolton taitamattomuus

Keskustelua buddhalaisuudesta.
Tomi
Viestit: 361
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Zen ja tupakanpolton taitamattomuus

ViestiKirjoittaja Tomi » 29 Joulu 2014 16:56

MarkoH kirjoitti:Minulle tupakoinnin idea oli pitkään siinä, että sitä tupakkaa vedetään jatkuvasti. Se on huumetta, ja kun tuntuu että on puutosta jostain, sitä vedetään lisää. Minulle ajatus siitä, että vain vähentäisi tupakointia, on tuntunut pitkään älyttömältä. Mieluummin lopettaisin sitten vaikka kokonaan, kun vain polttaisin muutaman päivässä. Mutta minulla ei koskaan olekaan ollut paljon itsekuria. Itse asiassa olen harvinaisen itsekuriton ihminen. Ja jos ihminen uskoo että hän on itsekuriton niin se oikeastaan vaan pahenee ajan myötä... jos ei sitten jostain ihmeestä repäise kuria ja muuta elämäänsä syvästi. Yhteiskunnan, ja niiden jotka uskovat että viisaus terve sielu terveessä ruumiissa pitää paikkansa ainakin heidän kohdallaan, ja että siten sen pitäisi pitää paikkansa myös kaikkien muittenkin kohdalla, mielestä olen siis täysin saamaton. Vetelys, kuin yksinäinen keitetty spagetti lautasella.

Kerran olin työpaikassa jossa oli nainen, joka sanoi että polttaa vaan neljä tupakkaa päivässä, koska "suvussa on ollut noita syöpätapauksia". Ihmettelin miten hän pystyi siihen. Eikö kidutus siitä ettei polta koko ajan, ole kuitenkin merkitsevämpi kuin neljä helpotuksen hetkeä päivässä? Mutta se, ettei polta koko ajan, tekee itse asiassa harjoituksesta paljon parempaa. Paljon, paljon parempaa. En kuitenkaan usko että tuo nainen koki sitä harjoituksena, ainakaan samaan tapaan kuin minä sen koen. Hän yritti vain tasapainoila halujensa ja terveystiedon kanssa. Se ettei aina polta vaikka mieli tekee, on hyvä harjoitus, jos ei yritä samalla vastustaa tuota mielitekoa. Antaa sen vaan olla. En silti polta. En siksi että se on epäterveellistä, vaikka se onkin, vaan en vaan polta. Ja sitten välillä teen mitä mieli tekee. Nähdäkseni mitä silloin oikeasti tapahtuu. Tämä on hyvää harjoitusta, se että vaan tekee sitä mihin on tottunut ja siksi sitä haluaa, ei sitä ole. Tässä on myös itsekuria, joka tuntuu hyvältä. Ei pakonomaista asioiden vastustusta, mikä on itsensä kiduttamista, ei itsekuria. Joten minäkin olen tässä nyt sitten lopulta oppimassa itsekuria. Elämä yllättää.


Tupakka on nautintoaine koska se on laillista eikä sillä ole lääkinnällisiä käyttötarkoituksia tällä hetkellä. Huume on määritelmällisesti jotain joka on laitonta. Molekyyleissä ei ole sitä eroa.

Tuolle naiselle olisi voinut joku kertoa että mitään turvarajaa ei ole tupakoinnissa ainakaan tutkimuksellisesti osoitettu. Eli hyvin on mahdollista että syöpäriski nousee valtavasti jo tuolla neljällä tupakalla.

Tupakan savussa on monia muitakin psykoaktiivisia ainesosia kuin se kuuluisa nikotiini. Samoin ne pöhisevät hyvin kun siirtyvät keuhkojen kautta verenkiertoon. Puhtaaseen nikotiiniin eivät rotat esimerkiksi addiktoidu. Kyllä tuon huomaa tuon sähkötupakan kanssa että se muodostaa jonkinsortin riippuvuuden varsinkin jos on tupakointitaustaa, mutta ei ehkä niin vahvaa kuin tupakointi. Noissa nikotiinikorvaustuotteista saa helposti aika paljon isomman annoksen nikotiinia kuin tupakoidessa.

Itsellä auttoi lenkkeily. Tajusi miten tupakointi runnoo niitä keuhkoja jolloin joutui touhun rationaliteettia miettimään uudestaan. Samoin keuhkoahtauman alkuoireiden tunnistaminen.

Tomi
Viestit: 361
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Zen ja tupakanpolton taitamattomuus

ViestiKirjoittaja Tomi » 29 Joulu 2014 16:58

MarkoH kirjoitti:Mutta koska kaikki ei ole vain niin tai näin, niin vedetään tähän mukaan vielä Alan Watts-kortti.

Watts himself did not exist in a perpetual state of spiritual bliss. He died an alcoholic. He had been a lifelong heavy drinker. His later life was not easy — in the last years, he cut a Dickensian figure, working desperately to support his seven children and, presumably, his two ex-wives (by the time he died he was on a third). But he was by no accounts an ‘unhappy’ drunk. He never expressed guilt or regret about his drinking and smoking, and never missed a lecture or a writing deadline.


Mitä mieltä?


Fiksu tyyppi ja karismaattinen ihminen, mutta varmaan jollain syvemällä tasolla onneton ihminen. Kerouch joi myöhemmin itsensä melko tietoisesti hengiltä ja Wattskin varmaan tiesi mitä oli tekemässä. Trungpakin loppupeleissä tuhosi terveytensä huumeilla ja alkoholilla.

Omph
Viestit: 12
Liittynyt: 10 Helmi 2014 09:54
Viesti:

Re: Zen ja tupakanpolton taitamattomuus

ViestiKirjoittaja Omph » 30 Joulu 2014 08:24

Fiksu tyyppi ja karismaattinen ihminen, mutta varmaan jollain syvemällä tasolla onneton ihminen. Kerouch joi myöhemmin itsensä melko tietoisesti hengiltä ja Wattskin varmaan tiesi mitä oli tekemässä. Trungpakin loppupeleissä tuhosi terveytensä huumeilla ja alkoholilla.


Tuo tietynlainen huolettomuus ( välinpitämättömyys?) omasta terveydestä voi tulla sivutuotteena kun oivaltaa täysin kaiken olevaisuuden katoavan luonteen. Tietysti varmaan heidän oma karaktäärinsä tuo juuri niitä nyansseja näidenkin herrojen elintapoihin mutta se ei välttämättä ole merkki syvemmästä onnellisuuden puutteesta. Jos täysin hyväksyy ja ottaa vastaan ympärillään olevat puitteet ja alati muuttuvat olosuhteet niin voi olla täysin onnellinen vaikka näennäisesti elämä olisikin kurjaa paikallaan junnaamista. Myös minuusharhan läpinäkeminen ( joka sekä Wattsille että Trungpalle oli selvää pässinlihaa) antaa elämälle aivan erilaisen näkökulman ja väittäisin että syvä onnellisuus kumpuaa juurikin näistä oivalluksista.
Jos kuoleman näkee vain osana tätä alati muuttuvaa "showta" niin terveyden itseisarvo ei välttämättä ole enää yhtä vahva kuin aiemmin, tietynlainen ehdoton elämässä kiinni roikkumisenpakontuntu (joka kumpuaa kuolemanpelosta) heikkenee . Riippuu varmasti myös omista elämäntavoitteista.

Mitä itseeni tulee, en ole koskaan ollut säännöllinen tupakoitsija enkä usko sille polulle päätyvän, syynä varmasti kausittain harrastamani astma joka on näyttänyt kuinka äärettömän mukavaa se on että henki kulkee ( eikä pihise). Ehkä jonkinlainen astmasimulaattori voisi olla hyvä keino simuloida tupakoinnin pitkäaikaishaittoja?

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Zen ja tupakanpolton taitamattomuus

ViestiKirjoittaja MarkoH » 30 Joulu 2014 10:24

Omph kirjoitti:Tuo tietynlainen huolettomuus ( välinpitämättömyys?) omasta terveydestä voi tulla sivutuotteena kun oivaltaa täysin kaiken olevaisuuden katoavan luonteen.

Oliko Wattsille siis huolettomuus omasta terveydestä = välinpitämättömyys omasta terveydestä. Jos niin, niin en näe tuosssa kyllä mitään mitä kannattaisi tavoitella tai toivoa... Mutta jos huolettomuus omasta terveydestä on sitä, että välittää terveydestään eikä tee siitä ongelmaa, niin kuulostaa minusta paljon paremmalta!

Tomi
Viestit: 361
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Zen ja tupakanpolton taitamattomuus

ViestiKirjoittaja Tomi » 30 Joulu 2014 12:56

Omph kirjoitti:Tuo tietynlainen huolettomuus ( välinpitämättömyys?) omasta terveydestä voi tulla sivutuotteena kun oivaltaa täysin kaiken olevaisuuden katoavan luonteen. Tietysti varmaan heidän oma karaktäärinsä tuo juuri niitä nyansseja näidenkin herrojen elintapoihin mutta se ei välttämättä ole merkki syvemmästä onnellisuuden puutteesta. Jos täysin hyväksyy ja ottaa vastaan ympärillään olevat puitteet ja alati muuttuvat olosuhteet niin voi olla täysin onnellinen vaikka näennäisesti elämä olisikin kurjaa paikallaan junnaamista. Myös minuusharhan läpinäkeminen ( joka sekä Wattsille että Trungpalle oli selvää pässinlihaa) antaa elämälle aivan erilaisen näkökulman ja väittäisin että syvä onnellisuus kumpuaa juurikin näistä oivalluksista.
Jos kuoleman näkee vain osana tätä alati muuttuvaa "showta" niin terveyden itseisarvo ei välttämättä ole enää yhtä vahva kuin aiemmin, tietynlainen ehdoton elämässä kiinni roikkumisenpakontuntu (joka kumpuaa kuolemanpelosta) heikkenee . Riippuu varmasti myös omista elämäntavoitteista.


Omien mielikuvien pohjalta tässä puhutaan kun ei varsinaisesti ole kokemusta valaistumisesta tai kummankaan herran olemisesta. En tiedä voiko pelkkkien puheiden perusteella kauheasti edes valaistumisen astetta arvioida.

Aika paljon terveyskäyttäytymistä kieltämättä ajaa jokin halu säilyä ikuisesti hengissä ja uskoa siihen että se onnistuu tekemällä oikeat asiat. Kuitenkin ajattelisin että itsensä alkoholilla tappaminen on vähän eri juttu ja vaatii oikeasti aika paljon jopa jonkinlaista aktiivista yritystä välinpitämättömyyden lisäksi. Siihen tarvitaan kuitenkin melkoisia annoksia alkoholia ja melkoista välinpitämättömyyttä sen oman juomisen itselle ja muille aiheuttamasta kärsimyksestä. Ehkä omat käsitykset ja kokemukset päihdeongelmista nyt tulee tässä aika lailla eteen. Oman käsityksen mukaan päihteiden käytöstä katoaa kaikki kivuus ja sen jatkaminen on melkoista työtä.

Tupakka tappaa muuten suurinpiirtein 50% käyttäjistään. Se on tosi paljon. Liittyy tupakan olemuksen tuotteena, mutta silti.

Omph
Viestit: 12
Liittynyt: 10 Helmi 2014 09:54
Viesti:

Re: Zen ja tupakanpolton taitamattomuus

ViestiKirjoittaja Omph » 30 Joulu 2014 15:19

Omien mielikuvien pohjalta tässä puhutaan kun ei varsinaisesti ole kokemusta valaistumisesta tai kummankaan herran olemisesta. En tiedä voiko pelkkkien puheiden perusteella kauheasti edes valaistumisen astetta arvioida.


Täysin valaistua ei voi vasta kun kuollessaan, ainakin jos tiibetinbuddhalaisten puheisiin on uskominen. valaistumiskokemuksen myötä koko maailmankuva uusiutuu radikaalisti mutta se kuinka tuo uusi oivallus integroituu vanhaan ajatteluun on kysymys erikseen, jos "valaistumisen taso" tarkoittaa sitä kuinka hyvin on hereillä hetkestä toiseen niin sitä ei kyllä pysty sanomaan pelkistä puheista taikka kirjoituksista. Tietääkseni Watts ei ollut mikään zazenin tai meditaation kovin harjoittaja ja meditaatiohan on toimivaksi todettu väline siihen, että oivallus saadaan juurrutettua oman toiminnan pohjalle ( taikka ylipäätänsä synnytettyä). Trungpa tosin meditoi varmasti nuoruudessaan, olihanhan hän tulku. Meditaation puutteesta ei kaiketi ollut kyse. Viina se kyllä sumentaa kirkkaankin mielen kun sitä tarpeeksi tinttaa.

Tupakka tappaa muuten suurinpiirtein 50% käyttäjistään. Se on tosi paljon. Liittyy tupakan olemuksen tuotteena, mutta silti.


Se on kyllä paljon, monet laittomista huumeista yhteenlaskettuinakaan ei saa aikaiseksi yhtä paljon ruumiita.

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Zen ja tupakanpolton taitamattomuus

ViestiKirjoittaja MarkoH » 30 Joulu 2014 15:42

Tomi kirjoitti:Tupakka tappaa muuten suurinpiirtein 50% käyttäjistään. Se on tosi paljon. Liittyy tupakan olemuksen tuotteena, mutta silti.

Niin, ja loput tappaa sitten joku muu.

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Zen ja tupakanpolton taitamattomuus

ViestiKirjoittaja MarkoH » 30 Joulu 2014 15:44

Omph kirjoitti:Tietääkseni Watts ei ollut mikään zazenin tai meditaation kovin harjoittaja ja meditaatiohan on toimivaksi todettu väline siihen, että oivallus saadaan juurrutettua oman toiminnan pohjalle ( taikka ylipäätänsä synnytettyä).

Tietääkseni Watts sanoi että kun kissa kyllästyy istumaan se venyttelee ja lähtee jonnekin muualle.

MarkoH
Viestit: 891
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Zen ja tupakanpolton taitamattomuus

ViestiKirjoittaja MarkoH » 30 Joulu 2014 19:32

Mikä on vanhaksi elämisen pointti? Entä sadan vuoden päästä?

Omph
Viestit: 12
Liittynyt: 10 Helmi 2014 09:54
Viesti:

Re: Zen ja tupakanpolton taitamattomuus

ViestiKirjoittaja Omph » 30 Joulu 2014 21:14

Tietääkseni Watts sanoi että kun kissa kyllästyy istumaan se venyttelee ja lähtee jonnekin muualle.


Niinhän tuo taisi sanoa. Ja toki, istumameditaatiohan on vain tapa säännöllistää mieli valppaaseen tilaan, säännöllisen harjoittelun tuloksena mieli pysyy yhä pidempään "meditatiivisessa" tilassa joka ei rajoitu vain istumis-sessioihin. En spekuloi Wattsin mielenliikkeitä yhtään sen enempää, luotan hänen oivaltamisensa vilpittömyyteen, samoin trungpan. Loppujen lopuksi sama perustotuus toistuu niin buddhalaisuudessa, sikhismissä, hindulaisuudessa ja monissa muissakin traditioissa. Se minkälaisen lähestymistavan kukin traditio/uskonto/yksilö valitsee on loppujen lopuksi vain sitä kakun koristelua.

Mikä on vanhaksi elämisen pointti? Entä sadan vuoden päästä?



Niin, mikäpä tosiaan. Näen, että vanhaksi eläminen on enemmänkin sivutuote hyvin eletystä elämästä (sekä osin tuurista), kuin itse elämän tarkoitus, toki joku voi pitää sitä henkilökohtaisenakin tavoitteena. Tosin, jos tiede joskus ratkaisee kuolemisen arvoituksen (ratkaista on ehkä väärä sana sillä se implikoi ongelmaa..), niin nähtäväksi jää kuinka pitkään kuolemattomat tallaajat haluavat keskimäärin elää elämäänsä. Voi olla että noin viisisataa vuotta elämää katsellut vanhaparta voisi jo kokea nähneensä kaiken kokemisen arvoisen ja päätyä lopulta eutanasiaan (jonka luulisi olevan tällöin jo laillinen vaihtoehto). Ehkä jos sitä vanhaksi elää niin ehtiipähän oppimaan ja kokemaan kaikenlaista. Eipä siinä ihmeempää pointtia ole, mikä elämisen pointti nyt ylipäätänsä on? Bill Hicksin kuuluisaa heittoa lainaten:

The world is like a ride at an amusement park.
It goes up and down and round and round.
It has thrills and chills and it’s very brightly coloured and it’s very loud and it’s fun, for a while.
Some people have been on the ride for a long time,
and they begin to question: Is this real, or is this just a ride?
And other people have remembered, and they come back to us, they say,
“Hey – don’t worry, don’t be afraid, ever, because, this is just a ride…” --

..Joten ei muuta kuin enjoying the ride as long as it goes.


Palaa sivulle “Dharman pyörä”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija