Se inkarnaatio

Keskustelua buddhalaisuudesta.
DQ

Se inkarnaatio

ViestiKirjoittaja DQ » 25 Tammi 2017 22:13

En oo koskaan uskonu inkarnaatioon, ja nyt uskon. Miten tässä nyt näin pääsi käymään?

takana on kymmenen vuotta päivittäistä harjoittamista. Ekasta retriitistä 15 vuotta.

Ennen tyrmäsin inkarnaation, koska x ja y. Olin täysin tyytyväinen tähän näkemykseen. Nyt kuitenkin kun harjoitus on edennyt, olen alkanut käytännössä uskomaan sen kummempia ajattelematta vanhojen sielujen olemassaoloon. Se on niin päivänselvää et sellasii kävelee vastaan kaupungilla. Päädyin pussailemaankin joku viikko sitten tuntemattoman naisena kanssa kadulla pakkasessa, koska me molemmat oltiin jonkinlaisia vanhoja sieluja. Spontaanisti pussattiin ja naurettiin, sit toivotettiin hyvää jatkoa.

Buddhalaisia ei kiinnosta okkultismi, ei ole kiinnostanut minuakaan. Paitsi sikäli et on pitäny vaan selviytyä kaikista outouksista mitä mietiskely heittää eteen. En ole uskonut ufoihin, enkeleihin, etäparantamiseen, kiviin jne jne. Mutta nyt musta tuntuu et se on ollu vaan älyn puutetta.

Nyt mä tunnen kivet haasteina, kristallit tai erilaiset hoitavat kivet opettajina, joiden sisällä on tietoisuus. Jos olen jonkun ihmisen seurassa joka aistii menninkäisiä ja tonttuja, havupuita keskellä teollista tilaa, ennustaa ja lukee menneitä elämiä, niin se on musta tosi fine. Mulla ei ole mitään syytä olla uskomatta, tai olla muuttumatta näistä näyistä. Jos googletat "spiritual orgasm" niin tollaset energialiikuttelut on ihan tahdonalaista työskentelyä jo.

Yks vanhasielu oli minusta kummissaan kun valvottiin joku aika sitten yö. Et kun me istuttiin keittiön pöydällä vastakkain, niin mun menneet elämät alko aina muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen pyörimään näkyjen virtana. Tätä naista ihmetytti et miten ne voi noin nopeesti pyöriä. Sit selitin et buddhalaisessa harjoituksessa ei olla kiinnostuneita näistä hienovaraisista kehoista, vaan siitä et mikä on kokijan intimiteetti/laatu suhteessa näkyyn/tapahtumaan. Et siks ne pörrää niin vilkkaasti, koska mua kiinnostaa jokin muu asia enemmän. Ja et oon molemmissa maailmoissa yhtäaikaa, kaupassa käyminen ja astraaleissa heiluminen on mulle saman painoinen kokemus. Molemmat tapahtuu. Kannan astraalia alepaan, ja alepaa astraaliin.

Siinä sit oltiin ja vähitellen näky ja kohtaaminen syveni. Me ei menty mihinkään jaettuun samadhiin, jaettuun tietoisuuteen (kutos jhana), vaan me jäätiin hienovaraisten kehojen rajalle. Nelos ja vitos jhanan rajamaille. Sit maisteltiin itse elämää, sitä miten tietoisuus haluaa jatkua. Me päästiin ikään kuin halun juurelle. Kohtaan tietoisuudessa josta ajatukset ja suunnat syntyy. Intiimi piste. Vähän ku osais olla tasapainossa jumppapallon päällä pitkään ja tyynenä.

Näissä hetkissä koen tosi vahvana aina ikään kuin inkanaation luonteen tai luonnon. Se haluaa jatkua. Se on jonkinlainen selviytymisvietti. Se on joku alkuvoima, eteenpäin sysäävä halua joka ottaa monia muotoja. Esimerkiksi halun tehdä lapsia. Tai halun vaikuttaa toiseen. Se on tosi tosi älykäs(!!!) . Mutta sille itselle ei ole väliä et mikä se jatkuvuuden muoto tai laajuus on. Se toimii ravuissa, simpukoissa ja minulle itselle tuntemattomissa eliölajeissa ihan yhtälailla. Ihmiset tietty takertuu tähän, eikä näe tätä tunnetta/voimaa sellaisenaan. Ihminen ei voi ikään kuin ihastella jotain asetta tai kukkaa, vaan ihmisen on painettava liipasinta, poimittava kukka irti maasta. Ihminen menettää mahdollisuuden nähdä näitä harvinaisempia laatuja/värejä.

Kutos jhana on ihana, koska silloin vapautuu koko vastakkain asettelusta hetkellisesti. Sillon voi katsoa miten suuri Maya tai Mara työskentelee. Ja se on ihanaa. Jos on vain yksi tilanne, yksi aika ja yksi tila, niin silloinhan inkarnaatio ei voi olla tapahtumatta. Se vaan ei etene lineaarisesti. Inkarnaatio on tavallaan merkityksetön asia. Tietoisuuden evoluutio on tavallaan merkityksetön asia. Mutta se ei tarkoita sitä etteikö se olisi. Koska kyllähän sillä on oma luonne! Sillä on vapauttava luonne. Se maistuu joltain soluhieltä, sen tuntee värinänä. Se saa ääneen vibraaton ja se kruunaa ihmisen läsnäolon sellasella ihmeellisellä tuoksulla. Se on ihan selkeesti tunnistettavissa. Se on terveyttä ja uteliaisuutta.

Mut täähän tunnetaan yleisesti pohdintana vähittäisestä ja äkillisestä valaistumisesta. Siitä et ne molemmat tapahtuu yhtäaikaa, vaikka ne voi ja ne tulee nähdä toistensa vastakohtina, jotka poissulkee toisensa. Et on kaks sadhanaa, hidas ja äkillinen. Itseoivallus ja joku kärsimyksen kertakaikkinen loppuun kuluminen.

Mut joo, meikämando on alkanu uskoon jonkinlaiseen tietoisuuden evoluutioon, vanhoihin sieluihin, muilta planeetoilta tulleisiin tutkimusmatkailijoihin, merenneitoihin, dinosauruksiin ja vaikka mihin. Oon alkanu uskoon et ensimmäinen ja kirkkain elämänmuoto muistuttaa joitain meritähtiä, ja et me ihmisetki ollaan pohjimmiltaan jonkinlaisia kasveja. Uskon henkiin, hyviin ja pahoihin. Uskon et jeesuski elää ;) Koska jos aikaa ei ole, niin ei kerran saadut oivallukset katoa mihinkään. Se et Jeesus kuoli, ristiinnaulittiin ja se vaan vapaaehtoisesti halus edelleen kantaa ja läpäistä kaikki epäkohdat loppuun asti, niin onhan se ihan julmettu kanavointi! Tällaset asiat mä tunnen nykyisin, ilman et kukaan tulee tällasii mulle höpöttään. Et on ok nousta ylöspäin jollain tietoisuuden portailla, koska maailman synnitki on jo kertaalleen lunastettu. Tie on auki.

Ajatuksii?

MarkoH
Viestit: 824
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Se inkarnaatio

ViestiKirjoittaja MarkoH » 26 Tammi 2017 18:24

Mulla on yks kaveri joka selittää mulle aina kännissä että me ollaan vanhoja sieluja molemmat. Silloin kun jaksan väittää vastaan, sanon että olet erehtynyt, ei minulla ole sielua, ei uutta eikä vanhaa. Onneksi se höpisee vähemmän nykyisin noista kristalleista ja parantavista enkeleistä kun tietää että vastustan new age-juttuja. Ja ehkä se on itekin vähän jo kyllästynyt niihin juttuihin, se vaan aikoinaan ihastui siihen ajatusmaailmaan, vaikkei ennen ollut kiinnostunut henkisistä yhtään. Ja tietäähän siinä miten käy, kun toistaa samoja hienolta tuntuvia ajatuksia päässään ja jakelee niitä muidenkin tietoisuuteen, niihin kyllästyy ennen pitkää. Toisin kuin juomiseen, tällä hetkellä tilanne näyttäisi kaverini kohdalla olevan Enkelit 0 - Olut 5. Ja minä vaan keittelen teetä kun se sopii paremmin lääkitykseen. Tässä mukillinen, ole hyvä. :coffee2:

Inkarnaatio? En tiedä. Pitäisikö tietää?

Vastaan itse: Jos pitää, niin se varmaan tulee jossain kohdin matkaa eteen. Hyvää elämänmakuista matkaa sinulle ja kaikille jatkossakin!

DQ

Re: Se inkarnaatio

ViestiKirjoittaja DQ » 29 Tammi 2017 22:23

https://www.facebook.com/photo.php?fbid ... =3&theater

Omg. On tää new age aikamoista. Sitä unohtaa kuinka hulluja ihmiset on (henkistyneet ihmiset) kun ei ole niiden kaa tekemisissä hetkeen. Tähän new age kerhoon en kyllä haluais kuulua, vaikkakin jos sattumalta astelisin tilaan niin olisin varmaan ihmeissäni hyvistä viboista. Olin joku aika sitten kristittyjen tapahtumassa seikkailumielellä, ja siellä tuli kyllä zeniä ja buddhalaisuutta oikein ikävä! Nää kristityt oli niin estyneitä, patoutuneita ja autoritäärisyydessä roikkuvia et huh!

Mä jostain syystä jaksan jauhaa vanhoista sieluista, enkä vastusta niitä. Koska jos sielu ei ole uus eikä vanha, niin silloinhan se on vanha sielu. Vähän niinkuin vihreä on vihreä, vaikka vihreässä on koko maailmankaikkeus. Tuntuu et ku ihmiset puhuu omasta itsestä vanhana sieluna, niin niissä virtaa sillon hyvät matskut. Ihmiset jotka ei oo tyhjyydessä on sillon paljon mielenkiintoisempia, ja joku tunnevaihto on silloin isompi kuin että tahkois mielipiteitä jostain päivän politiikasta. Musta on ok puhua ihmisten kaa et missä menneessä elämässä me on tavattu aikaisemmin. Vaihtaa näkyjä, onko kohtaaminen tapahtunut pronssikaudella luolassa, vaiko jossain saniaismetsässä metsätonttujen parissa. Sitä paitsi jos mä en ole uus enkä vanha, en edes ikuinen vaan jotain täällä olevaa, kiinteää ja merkitystä vailla. Niin sehän on ollut ja tulee olemaan aina olemassa. Ja kun ikuisuudessa ollaan, niin se voi olla et joku saniaismetsä on ollut 1000000000000000 miljardia vuotta sitten kaukana täältä, ja siellä kaks tietoista otusta on kohdanneet. Eli vois sanoa että on täysin todennäköistä et sitä on kohdannut kaikki kaikissa mahdollisissa olomuodoissa. Sit sitä vaan poimii ne jälleensyntymät jotka on jotenkin ajankohtaisia sen hektisessä kohtaamisessa.

Luulis että Iätön ja ajaton MarkoH tajuais tän insight tulokulman jälleensyntymiin?

MarkoH
Viestit: 824
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Se inkarnaatio

ViestiKirjoittaja MarkoH » 30 Tammi 2017 21:02

No tajuais ja tajuais... Enhän minä tajua edes lopettaa tupakanpolttoa, saati sitten näitä...

Mulla on sellainen periaate jota pyrin noudattamaan, että jos jonkin asian tavoittaa nyt vain ajattelemalla, sillä ei ole niin väliä. Esim. Jälleensyntymä tai Taivas kuoleman jälkeen ovat tällaisia asioita. Tämä ei tietenkään sovellu kaikkeen arkielämään, ei kahvi pomppaa kaupan hyllyltä keittiöni pöydälle ajattelematta sitä. Ja kahvi on tärkeää. Mutta siis muuten. Toisaalta voi sanoa että vaikka kahvin tavoittaa vain ajattelemalla kun pääsee loppumaan, se on ihan oikeasti myös siellä kaupan hyllyllä. Ja se on todennettavissa helposti. Luulisin. Jotenkin näin. Mutta jälleensyntymä ei ole kahvipaketti, ja kahvipaketti ei ole jälleensyntymä. Eri luokan asioita. Uskon kahvipakettiin kaupan hyllyllä, mutta en ole törmännyt toistaiseksi mihinkään mikä saisi minut uskomaan jälleensyntymään.

Mutta on se kiva että on erilaisia asioita mihin ihminen voi uskoa. Parrat pärisee. Koen tehtäväkseni tässä elämässä luovia erilaisten uskomusten läpi. Se on myös harrastus, josta saa jonkin verran iloa elämässä.

ksr_dsna
Viestit: 210
Liittynyt: 03 Helmi 2017 12:34
Viesti:

Re: Se inkarnaatio

ViestiKirjoittaja ksr_dsna » 05 Helmi 2017 23:14

en tiedä. mitä itse tekisit jos olisi aivo- ja selkärankavamma?

DQ

Re: Se inkarnaatio

ViestiKirjoittaja DQ » 08 Helmi 2017 20:00

MarkoH, Eli säkö et siis saa näkyjä jos olet ihmisen seurassa?

Täytyy ehkä selventää mitä tarkoitan näyillä;

Olin eilen lenkillä ja sit päädyin ruskeasuon jumppakeskukseen. Kävin kattelemassa et mitä siinä talossa on ja päädyin kahville. Kahvilassa oli ihan ku jostain Roy Andersonin tai Kaurismäen elokuvasta, liian avara ja kaikuisa. Kahvipannuja ei oltu pesty aikoihin, olin tästä kaikesta mielissäni. Kun olin maksamassa 2e kahvia kortilla, niin myyjä näytti kortinlukijaa ja vastasin et "piipautetaan vaan". Eli käytetään lähimaksua.

Olin jotenkin voimissani koska olin just juossu ulkona auringon paisteessa ja fiilistellyt hevosia. Sit tää nainen alko puhumaan mulle, et just samana päivänä oli iltasanomissa ollu juttu et kamalat varkaat voi ilmateitse kopioida sun kortin tiedot ja tunnusluvunkin. Tää myyjä oli sit varustautunut tähän keräämällä tietoo, et jos näin pääsee tapahtumaan niin pankki kyllä korvaa. Sit tää nainen tunnusti edelleen et ilmateitse varastetulla kortin tiedoilla voi tehdä online myös ostoksia! Joten tililtä voi lähteä isokin määrä rahaa.

Itse olen huolissani lähinnä omista heräteostoksista. Mut olin voimissani ja annoin itseni tempautua täysin mukaan tän naisen todellisuuteen. Tempauduin siis tän naisen näkyyn. Tunsin sen pelon ja ajattelun pisteliäät reunat, ajattelun vauhdin ja nopeuden. Suojelunhalun ja syy-seuraussuhteessa kimpoilevat uudet tunteet ja ajatukset. Olin leikissä täysin mukana ja vaikutuin syvästi naisen puheista, käytin kaiken mun kapasiteetin et annoin tän naisen todellisuuden täyttää mun koko horisontin ja vastasin sit puhtaasta selviytymisvietistä et miten tässä asiassa voi toimia.

Mulle tää kokemus jo riittää siihen että uskon jälleensyntymiin. Joogisilla ihmekyvyilläni kykenin tempautumaan mukaan tän naisen todellisuuteen, annoin mun koko kehon ja mielen tälle tilanteelle, annoin pelon ja epävarmuuden täyttää mun koko kehon (vähän niinku neo teki matrix III:sen lopussa), ja sit ihan ku othellopelissä, lisäämällä yhden nappulan yli puolet pöydän nappuloista kääntyy valkoisiksi. Näkymättömänä ja painottomana asutin vieraan maan. Meistä tuli ystävät.

Sain kokea, toimia ja elää maailmassa joka oli mulle vieras. Tämän aika tavallisen kahvila-naisen lisäksi on sit ihmisiä jotka tunnistaa jo satojen metrien päästä, et tuossa on jotain poikkeuksellista(!). Sit ku näiden ihmisten maailmoihin menee, niin siellä on vastassa ihania tunteita, elämyksiä ja viisautta. On ihmisiä joiden seurassa ei koe vaan yhtä pelon sekaista näkyä, vaan näkyjen virtoja. Vähän ku näkis harvinaisia eläimiä ja otuksia vierailta planeetoilta. Jotain mikä ylittää oman ymmärryksen, ja kaikki tää tulee vastaan emotionaalisessa muodossa. Ja siitä pisteestä mihin järki loppuu niin itku ja nauru alkaa.

Tällöin tuntuu et on kosketuksissa jonkinlaisiin "mahdollisiin maailmoihin". Jotka voi yhdessä tunnistaa ja tunnustaa. Joskus jonkun ihmisen ulkonäkö alkaa ihan muuttumaan silmien edessä. Joskus nuori muuttuu vanhaksi, tai tuttu ihminen jonkinlaiseksi karjalan neito arkkityypiksi. Näitä mä sanon loogisesti menneiksi tai tuleviksi elämiksi.

Katsos MarkoH kun theravada buddhalaisuudessa opetetaan sellasta meditaatiota. En tiedä oletko koskaan kokeillut :) Vai vältteletkö sitäkin? Meditointi opetus tulee Buddhalta, joka jätti tosi lyhyet ohjeet kunika meditoida. Treeniä kutsutaan "anapanasatiksi", se tarkoittaa "muistamista sisään- ja uloshengityksellä". Kun on oppinut lyhyen ja pitkän hengityksen, niin sit seuraavaksi tulee oppia tuntemaan "kaikki kehot". Ne on nää sisäiset näyt. Karvalakki zeniläiset kiitää tän ohi menemällä suoraan oman intention purkamiseen (shikantaza wai open awareness). Ne purkaa oman autoritäärisyyden ja luulee et homma oli siinä. Mutta tällöin niiltä jää kokonaan äitimaa kokematta. Se kostea ihana upea viidakko.

Anapanasati treeni jatkuu tietysti näistä näyistä paljon pidemmälle. Mut ei siitä sen enempää.

Oletko ollut MarkoH hereillä kun käyt kahvi ja tupakkaostoksilla vaikka kaupan myyjän kaa, et mitä sä tunnet? Onko se jotain sähköistä ja epämiellyttävää, vai ootko etupäässä sun omassa jossain kuplassa? Koska ihan niinku pankkikortin lähimaksu, niin kaikki mikä ilmassa liikkuu on silta molempiin suuntiin. Ootko koskaan ajatellut että voisin vielä lottovoiton lsuoraan ähialepan kassan sydämeen?

MarkoH
Viestit: 824
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Se inkarnaatio

ViestiKirjoittaja MarkoH » 10 Helmi 2017 19:55

DQ. Sinulla tuntuu olevan hyvä mielikuvitus, kirjoitat älyttömän kivoja runojakin. Se on ihan kiva, mutta ei se ihan kaikkeen sovellu. Tietenkään minä en ole kukaan sanomaan missä se raja tässä menee. Mutta kun minä käyn tupakka- ja kahviostoksilla, maksan ostokseni, kiitän, ja lähden pois. Olen ehkä tylsä ihminen, eikä minulla ole kuvailemasi kaltaisia näkyjä. Enkä näe syytä miksi tavoittelisinkaan... joten olen kai siinä omassa kuplassani, ja odotan että muutkin pysyvät omassa kuplassaan. En lähde muiden leikkiin mukaan, vaikka välillä kuplat ottavat kontaktia toisiin kupliin. Silloin olemme yhteisessä isossa kuplassa. Sitä sattuu, eikä siitä ole mitään mainittavaa kerrottavaa. Normielämää ja normivuorovaikutusta. Ei "näkyjä".

Niin se menee, ainakin täällä Savossa. Violettien yksisarvisten planeetalla voi olla eri meno. Siellä varmaan ymmärretään se meditaatiokin ihan eri tavalla kuin mitä minä sen olen oppinut ymmärtämään. Mutta, kaikki käy. Minä olen tyytyväinen omaan tieheni, kohtuullisuuden rajoissa, enkä ole viemässä vastaavaa iloa pois muiltakaan.

MarkoH
Viestit: 824
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Se inkarnaatio

ViestiKirjoittaja MarkoH » 10 Helmi 2017 21:05

Jälleensyntymistä koskien se suuri kysymys tietenkin on, mikä tai kuka on se joka jälleensyntyy? Ja kuten intiaanipäällikkö, jonka nimeä en nyt muista, sanoi: "En tunne faktoja, joten minulla ei ole visioita".

DQ

Re: Se inkarnaatio

ViestiKirjoittaja DQ » 12 Helmi 2017 15:34

"En tunne faktoja joten minulla ei ole visiota", tätä mä toteutan mun työelämässä.

Työskentelen luovasti pelkästään faktojen kautta. En käy edes mitään erityisiä keskusteluja vaan tahdon nähdä matskut ja sit teen ilmeisen ja otan impulssia ympäristöstä ja muista ihmisistä, thats it. Otan huomioon pomon autoritääriset toiveet ja toteutan työn. Tällain työskentely pysyy älyllisesti/egollisesti hygienisenä. En anna ei-harjoittaneelle ihmiselle mahdollisuutta synnyttää vastakkain asettelua mun ja tämän itsen välillä. Koska en halua olla intiimissä vaihdossa tän ihmisen kaa, koskien älyllistä tai henkistä pääomaa. Mä valitsen olla vuorovaikutuksessa kehollisesti, aikataulullisesti ja päämäärätietoisesti mutta en tunnusta henkisyyttä tai jaettua kenttää olemassaolevaksi. Sit työskentelen ilon kautta vähän ku omalta saarelta käsin yhteisen hyvän eteen. Oon skarppi ku perkele ja kuuntelen uber tarkkaan ympäristöö, ja toimin pro-atiivisesti, eli ratkon rohkeesti ristiriitoja vasta kun ne on alkamassa syntymään. Sama maininki ku et kuuntelee sitä kohtaa tietoisuudessa josta ajatukset ja intentiot syntyy. Sillain työ pysyy ajankohtaisena ja minä turvassa.

Mutta sit ku tää päämäärään tähtäävä työ loppuu, niin sit mä heittäydyn vaapaalle eikä kukaan tai mikään ole enää turvassa. Silloin tyhjyys on tyhjyyttä, muoto tyhjyyttä ja mä valitsen millasen muodon tyhjyys ottaa. Kuuntelen edelleen sitä kollektiivia kenttää, ja etsiydyn kuuntelemaan sitä pistettä josta parven liike tapahtuu. Eli meditoin ulkoisessa kentässä sisäisen lisäksi. Aktiivista meditaatiota.

Kaikki faktat on pöydällä, joten on myös visioita. Ja jos todella muoto on tyhjyyttä, jos sen voi todella lävistää. Niin muutkin alkaa näkemään ja kokemaan nää faktoista kumpuavat näyt. Eli koko porukka lähtee ikään kuin tripille. Sit positiivisella tavalla se kaikki energia ja potentiaali joka meissä ihmisissä on, vapautuu. Täs on sit hyvin paljon merkitystä et millainen velho tätä voimaa on vapauttamassa. Paha narsu alistaa muut ihmiset tätä kautta, kun taas bodhisattva vapauttaa energiat ja jättää ihmiset rauhaan.

Sit ihmiset kylpee henkisyydessä, ja kun ihmisten tunnekehot vapautuu. Et tulee tosi hyvä, rohkee ja luova pössis. Niin sit luonnostaan ihmiset alkaa puhumaan siitä mikä on oikeesti tärkeetä. Vähän niinku jotkut kännissä avautuu. hhe :)

Joogit on tosin syntymähumalassa, ja joogi voi ottaa suoraan kontaktin vaikka siihen kaupan kassaan. Linkittyä tän ytimeen asti ennen ku on edes tervehditty. ja Pau(!) kaupan kassatkin on buddhia. Et se mara tai maya on kukistettu jo ennen kun se ehti edes tajuta. Sit näille ihmisille voi puhua suoraan, kysyä mitä vaan ja ne vastaa ja puhuu ku buddhat. Tää on monelle harjoittajalle ens alkuun ylläripylläri, tää karistaa kyynisyyden ja laitostuneen normatiivisuuden äkkiä pois kehosta ja mielestä. Super älyä ja vapautuneisuutta onki kaikkialla. On kiva vielä muita harjoittajia kävelylle pitkin helsinkiä kun pelkkiä buddhia tulee vastaan.

Lohikäärmeitäkin voi kohdata. Se on sitä kun jossain kohtaa kävelyä toisen harjoittajan mieli väsyy ja antaa periksi. Henkisyydessä pulikoiminen vie seuraavaan vaiheeseen et ihminen on kiinnostunu enää pelkästä lähteestä, eikä siinä uivista ihmeellisistä ankoista. Sit tulee se klassinen hippien silmiin tuijottelu. Tunnekehon koittaa tarjoo vielä toinen toistaan mielenkiintoisempaa tikkaria, mut eh ei.. Sit huristellaan pelon läpi suureen tuntemattomaan. Ja whumps!

Sit ku toista ihmistä kattoo niin sen näkee lohikäärmeenä. Koko id on vapautettu, alkuvoima kelluu vapautuneesti ja koko evolutionäärinen kehon tunneäly ja liikekieli on läsnä. Sit ihmiset ihan konreettiseti saattaa liikkua ku eläin hetken, kun koko keho on pelkkää ikiaikaista tietoisuutta. Lohikäärmeen rohkeus ja voittamattomuus. Kuolemaa edeltävä ja sen jälkeinen ja aikainen halu tapittaa toisen silmistä ku tuli. Kaikessa tyyneydessä ja rauhassa.

Tästä näkökulmasta ku kattoo muita ihmisiä, niin molemmat näkee nyt kaikkien ympäröivien ihmisten kaikki menneet ja tulevat elämät. Toisten tietoista minää ja sen syy-seurauksia on nyt suvereenin helppoo lukea kannesta kanteen, tuntematon on tuttua puuroa. Ja vittuilun sijaan voi liikkua kaikissa ajoissa, kaikissa elämissä, kaikissa tunteissa, omissa ja muiden.

Eli tavallaan jälleensyntymiä ei ole, koska kaikki tapahtuu nyt. Mutta silti ne on, koska ne ilmiselvästi on! niissä voi liikkua, niihin voi puhua, niitä voi ymmärtää ja niistä voi nähdä prosessin ja välittömän. Samalla voi zeniläisittäin ihastella miten toivottomat ihmiset kantaa mukanaan herkintä ja keuneinta toivoa. Miten elämä pitää kaikista huolen, vaikka toivoton ei sitä ehkä itse koekaan, koska on kii puolikkaassa näkökulmassa. Ja näissä hetkissä on hienoo ku vastaan käveleekin ihminen joka on näkökulman sijaan linkittyny johonki keholliseen energiaan, härkämiehet, ihmissudet, vampyyrit, enkelit, merenneidot.. näitä on ihmeellisellä tavalla olemassa. Ja niille voi puhua niiden omaa kieltä takas, ihan niinku ampiaisten ja mehiläistenki kaa.

Mut tosiaan työelämä on pinnallista, samoin työelämän päämäärät mukaanlukien taiteen päämäärät. En astuis jalallanikaan kerrostaloon jonka on rakentanu joku enkeleihin uskova hippi ;) Mut autiolle saarelle ottaisin ennemmin merenneidon mukaan mitä insinöörin.

sininendraakki
Viestit: 138
Liittynyt: 30 Syys 2015 12:59
Viesti:

Re: Se inkarnaatio

ViestiKirjoittaja sininendraakki » 21 Helmi 2017 12:32

Luin wikipedia-artikkelin muinais-kreikkalaisesta jälleensyntymisopista. Siinä on sellainen mielenkiintoinen kohta että Tuonelassa on joki nimeltä Lethe, eli Unohdus. Ennen uutta syntymää olento/sielu juo Lethestä, jolloin hän unohtaa kaikki aiemmat elämänsä, ja tulee uuteen syntymään "puhtaana", vailla muistoja aiemmista elämistä.


Palaa sivulle “Dharman pyörä”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija