ViestiKirjoittaja Lauri » 09 Maalis 2013 22:17
”Näin hän tutkiskelee sopimattomasti: ’Olinko menneisyydessä? Enkö ollut menneisyydessä? Mitä olin menneisyydessä? Miten olin menneisyydessä? Oltuani jotain, mitä sitten olin menneisyydessä? Olenko tulevaisuudessa? Enkö ole tulevaisuudessa? Mitä olen tulevaisuudessa? Miten olen tulevaisuudessa? Oltuani jotain, mitä sitten olen tulevaisuudessa?’ Tai muutoin hän on sisäisesti hämmentynyt välittömästä nykyisyydestä: ’Olenko minä? Enkö minä ole? Mitä olen? Miten olen? Mistä tämä olevainen on tullut? Minne se on matkalla?’
”Kun hän tällä tavoin sopimattomasti tutkiskelee, yksi kuudesta eri näkemyksestä ilmenee hänessä:
näkemys ’Minulla on itseys’ ilmenee hänessä todenkaltaisena ja vakiintuneena;
näkemys ’Minulla ei ole itseyttä’ ilmenee hänessä todenkaltaisena ja vakiintuneena;
näkemys ’Havaitsen itseni itseyteni kautta’ ilmenee hänessä todenkaltaisena ja vakiintuneena;
näkemys ’Havaitsen ei-itseni itseyteni kautta’ ilmenee hänessä todenkaltaisena ja vakiintuneena;
näkemys ’Havaitsen itseyteni ei-itseni kautta’ ilmenee hänessä todenkaltaisena ja vakiintuneena;
tai muutoin hänellä on seuraavanlainen näkemys: ’Tämä itseni, joka tietää ja siellä täällä kokee hyvien ja pahojen tekojen hedelmät, on se itseni, joka on pysyvä, ainainen, ikuinen, muuttumaton ja iankaikkinen.’
”Tätä kutsutaan näkemysten tiheiköksi, näkemysten erämaaksi, näkemysten irveeksi, näkemysten kiemurteluksi ja näkemysten kahleeksi. Näkemysten kahleeseen kytkettynä tämä ohjeistamaton ja keskinkertainen ihminen ei vapaudu syntymästä, vanhenemisesta ja kuolemasta; ei surusta, valituksesta, kivusta, ahdistuksesta ja epätoivosta. Näin teille sanon: hän ei vapaudu kärsimyksestä ja rasituksesta.
-Sabbaasava Sutta