Meditointi lisää vääriä muistoja?

Keskustelua buddhalaisuudesta.
MarkoH
Viestit: 892
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 12 Tammi 2016 09:51

Faranki kirjoitti:Tuo meidän "lähimunkki" sanoo samaa. "Kaikki on meditaatiota". Riippuu siitä miten tekee ja on siinä.
Se kuitenkin on myös sitä mieltä että ne istumissessiot vie siihen syvemmälle. Ehkä sinä et tarvitse niitä enää.
Hän itse edelleen istuu tuntikausia.

Sitä voisi verrata vaikkapa uimisen opetteluun. Aluksi sitä räpiköi vedessä ja taistelee että vaan pysyisi pinnalla. Yksi päivä huomaa, että kappas vaan, minähän osaan kellua, ilman että teen mitään ihmeellistä. Siitä alkaa vähitellen uiminen, eikä tuolle uimiselle tule enää loppua.

MarkoH
Viestit: 892
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 12 Tammi 2016 10:17

Faranki kirjoitti:Minun täytyy kyllä kysyä tuo sama kysymys. Nimittäin en ole aivan varma. Mielestäni tietyn vaiheen jälkeen ajatukset lakkaa. Huomaan että ne menee joskus "piiloon" ja yrittää sieltä vaivihkaa huudella. Kuitenkin kun pää tavallaan tyhjenee niin tulee jonkunmoinen vajoaminen. Kuulen kyllä kaiken (pidän silmiä kiinni, en raollaan) ja aistinkin ympäristöä, mutta sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä. Vajoaa vain siihen. Sitten tulee erilaisia asistimuksia, ei aina mutta hyvin usein.

...

Tai voiko kysymys yksinkertaisesti olla vain väsymyksestä? (Tuli nukuttua ehkä tunnin verran vajaat, normaalisti se ei kyllä tee vastaavaa.)

Älä vajoa, ui :)

Nukkuminen on kyllä tärkeää. Jos ei nuku tarpeeksi, käy huonosti. Siitä on esimerkkejä omalta kohdaltanikin täältä foorumilta luettavissa. Itse en koskaan meditoinut väsyneenä, se ei vaan tuntunut hyvältä.

Itselleni tuli tuosta "vajoamisesta" mieleen yksi keskustelu täällä, löydätkö tästä yhtymäkohtia omiin kokemuksiisi?

Syväsukellus meditaatio?

Avatar
Faranki
Viestit: 43
Liittynyt: 20 Kesä 2013 05:09
Paikkakunta: Thaimaa
Viesti:

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja Faranki » 12 Tammi 2016 12:02

MarkoH kirjoitti:Älä vajoa, ui :)

Nukkuminen on kyllä tärkeää. Jos ei nuku tarpeeksi, käy huonosti. Siitä on esimerkkejä omalta kohdaltanikin täältä foorumilta luettavissa. Itse en koskaan meditoinut väsyneenä, se ei vaan tuntunut hyvältä.

Itselleni tuli tuosta "vajoamisesta" mieleen yksi keskustelu täällä, löydätkö tästä yhtymäkohtia omiin kokemuksiisi?

Syväsukellus meditaatio?


Tuo "vajoaminen" ehkä kuvastaa omaa tilaani. Jos pitäis "kellua" tai "uida" niin se ei oikeen ole minulla se mitä tapahtuu.

En ihan saa kiinni siitä mitä te tuossa keskustelussa puhutte, enkä ymmärrä kaikkea mitä sanotte. Mielestäni oman sisäisen kokemuksen tai "tilan" kuvaaminen on aika vaikeaa niin, että voisi olla varma, että toinen sen ymmärtää täysin samalla tavoin kuin itse.

Tuli kuitenkin mieleen eräs thaimaalainen munkki joka oli ollut Dhamaykaya meditaatiokeskuksessa Australiassa munkkina kolme vuotta (thaimaassa pitempään) ja puhui hyvää eglantia. Hän puhui minulle "Deep meditation" termeillä omasta meditaatiostaan erään session jälkeen. Hän myös kertoi fysisistä tuntemuksista ja hyvänolon tunteesta. Ehkä se oli sitten sitä "syväsukellusta".

Minä en tiedä.
En ole riittävän kokenut, että osaisin sanoa juuta enkä jaata. Munkkina ollessa oli myös itsellä näitä fyysisiä ilmiöitä, mutta ne on jonkin verran voimistuneet sen jälkeen, vaikka en meditoi säännöllisesti. Täytyy pitää rutiini päällä ja katsoa mitä tapahtuu.

Tietty monenlaista tulee mieleen. Että Alzhaimeriko se siellä omaa päätä kutittelee vai mikä?
Nimittäin se jämähtäminen tai jumittuminen osittain siihen tilaan, mikä on meditoidessa, on tapahtunut muutaman kerran.

Se että olenko sitten kaikissa toimissani läsnä?
En tiedä, mutta nykyään nautin kaikesta tekemisestä. Tietyt rutiinit ei ole enää pakkopullaa vaan vähän niinkuin harraste. Autollakin on kiva ajaa ja ruuhka ei juuri vituta. Jutut tekee yksi kerrallaan ja aloittaa toisen, ilman että asioista tulee taakkaa. Hermostuttaa vähemmän (aikanaan olin liki burn out) ja käämi palaa huomattavasti harvemmin. Onko tuo sitten meditaation ansiota vaiko ihan vaan normaalia toipumista?
Sitäkään ei voi varmaksi sanoa. Ihan yhtä hyin se voi johtua siitä, että oma homonitoiminta hiipuu iän mukana, tottuu kyseiseen tilanteeseen ja odotuksia on vähemmän, hyväksyy sen koska ikä nyt vaan kypsyttää.


Luulisi että meditaatiossakin on ehkä sama kuin treenaamisessa. Kun alottaa esimerkiksi punttitreenin niin tulokset nousee alussa nopeasti (esim. pari vuotta), mutta tietyn pisteen jälkeen se hidastuu. Sitten on joku teoreettinen maximi mihin voi esim. muutaman vuoden harjoittelulla päästä ja sittten geneettisesti sopivat yksilöt etenee pitemmälle.
Voisi kuvitella että meditaatiossa on sama. Ekat viikot ja kuukaudet menee räpeltäessä ja perusasioita opiskellessa, mutta tulosta tulee myös ehkä reilummin. Sen jälkeen kun siihen todella pääsee kiinni niin sen jälkeen eteneminen onkin hieman hitaampaa.
- former Phra Tavarajitto

MarkoH
Viestit: 892
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 12 Tammi 2016 13:47

Ei mulla paljon lisättävää. Tärkeää olisi että harjoitus olisi sellaista että sitä tykkää ja haluaa tehdä säännöllisesti. Mitä harjoitusta se sitten tarkoittaa itse kunkin kohdalla, se on jokaisen oma asia. Vaihtoehtoja on mistä valita. Jotkut jopa katsovat asiakseen viritellä jotain perinteistä harjoitusta omien mieltymystensä mukaiseksi. Tekevät mistä tykkäävät, tekevät siitä sellaisen että tykkäävät ja haluavat todella tehdä sitä. Pitäen kuitenkin siitä tärkeimmästä kiinni, eli läsnäolosta. Mihin se sitten ajan kuluessa johtaa, jää nähtäväksi. Omalla kohdallani tämä on ollut ok lähestymistapa mielestäni. Pitää "hauskaa", vaikka sitten vaan paikallaan istuen. Tavallaan.

Avatar
Faranki
Viestit: 43
Liittynyt: 20 Kesä 2013 05:09
Paikkakunta: Thaimaa
Viesti:

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja Faranki » 13 Tammi 2016 02:32

Tuli vielä yleisluontonen ajatus mieleen, nimittäin jos meditoidesa tulee tuntemuksia (fyysisiä tai psyykkisi) niin synnyttääkö meditointi niitä vai onko niin, että meditoidessa vain havaitsee niitä paremmin?
Eli mahdollisesti huomaa jotakin olemassa olevaa jota mutoin ei vain hiffaa?

Saattaa olla tämäkin omaa toiveajattelua.
- former Phra Tavarajitto

Vieras

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 13 Tammi 2016 11:22

Faranki kirjoitti:Tuli vielä yleisluontonen ajatus mieleen, nimittäin jos meditoidesa tulee tuntemuksia (fyysisiä tai psyykkisi) niin synnyttääkö meditointi niitä vai onko niin, että meditoidessa vain havaitsee niitä paremmin?
Eli mahdollisesti huomaa jotakin olemassa olevaa jota mutoin ei vain hiffaa?

Saattaa olla tämäkin omaa toiveajattelua.


Sekä että. Esimerkiksi stressi saattaa aiheuttaa jännitystiloja, jotka voi meditoidessa laueta. Tällainen näkyy usein nytkähdyksinä, lihasvärinänä tai kuumina pisteinä kehon eri alueilla. Ihmisellä saattaa olla myös jokin mielentila päällä (em. juuri stressi) ja sen helpottaessa saattaa löytää sen alta jonkin toisen mielentilan (em. ahdistus).

Ylipäätään tunteet, ajatukset ja mielentilat aiheuttavat aina jonkin reaktion. Jos meditaatio poistaa jännitystä, se lisää hyvänolon tuntemuksia, jotka tuovat miellyttäviä muistoja jne.

Perusratkaisu yleensä on että on tietoinen siitä mitä kehossa ja mielessä tapahtuu, tunnistaa ja hyväksyy sen ja antaa sen sitten mennä omia aikojaan. Ei siis juutu mihinkään yksittäiseen kokemukseen, ei pakene niitä eikä arvota niitä keskenään (tyydyttävä, ikävä jne.).

(Jollei sitten erikoisesti halua nimenomaan käsitellä tai meditoida jotain tunnetta tai mielentilaa, mikä voi olla myös meditaation tarkoitus.)

Avatar
Faranki
Viestit: 43
Liittynyt: 20 Kesä 2013 05:09
Paikkakunta: Thaimaa
Viesti:

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja Faranki » 13 Tammi 2016 15:22

Looginen ja järkeenkäypä selitys.
- former Phra Tavarajitto

MarkoH
Viestit: 892
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 13 Tammi 2016 17:28

Vieras kirjoitti:Perusratkaisu yleensä on että on tietoinen siitä mitä kehossa ja mielessä tapahtuu, tunnistaa ja hyväksyy sen ja antaa sen sitten mennä omia aikojaan. Ei siis juutu mihinkään yksittäiseen kokemukseen, ei pakene niitä eikä arvota niitä keskenään (tyydyttävä, ikävä jne.).

Tuohon voi sisältyä yleisempi toive että jos tunnistaa ja hyväksyy jonkin asian, se "menee sitten omia aikojaan". Ei se välttämättä mene yhtään minnekään. Saattaa olla että sen kanssa vaan joutuu elämään. Kaksi tyypillistä "virhettä" jota ihminen voi tehdä on että:

1) yritetään muuttaa jotakin joka on joksikin mitä se ei ole,

2) pyritään eroon jostakin joka on, ikäänkuin oltaisiin erillisiä siitä mikä on.

(tässä hetkessä)

Molempiin tarvitaan aikaa, kun taas läsnäolo on vain läsnäoloa tässä näin juuri silleen kun asiat ovat nyt. Mutta taipumuksemme "parannella" sitä on lähestulkoon pakonomaista. Harjoitus voi jeesata tässä.

Vieras

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 13 Tammi 2016 22:46

MarkoH kirjoitti:Tuohon voi sisältyä yleisempi toive että jos tunnistaa ja hyväksyy jonkin asian, se "menee sitten omia aikojaan". Ei se välttämättä mene yhtään minnekään. Saattaa olla että sen kanssa vaan joutuu elämään.


Siitä sana perusratkaisu. Yleensä tunteet/ajatukset/tilat menevät ja tulevat itsekseen, niihin ei ole mitään tarvetta takertua. Sitten on eri kysymys, jos tunnistaa jonkin asian toistuvan -vaikkapa negatiivisuuden tai pelon. Se voi olla jokin päällimmäinen mielentila (=perusajattelutapa, perusvire), joka vaikuttaa koko elämään ja kaikkeen toimintaan elämässä. Se asia kannattaa silloin ottaa meditaation kohteeksi ja selvittää sen syyt.

"Kanssa vaan joutuu elämään"? Hmm...Hyväksyminen ja alistuminen ovat kaksi eri asiaa. Minulla on geneettinen sairaus, mutta se ei ole mikään ongelma. En joudu elämään sen kanssa, se ole jokin erillinen taakka josta minun pitäisi olla vain välittämättä. Se on vain osa tämän mielen ja ruumiin yhdistelmää. Se on myös asia, jota en voi muuttaa. Minä hyväksyn sen täysin.

Mutta jos olen negatiivinen ja näen maailman ikävänä/rumana/epäonnistuneena - se ei ole samanlainen asia. Se ei ole mikään luonteeseeni "luonnollisesti" kuuluva muuttumaton seikka, johon en voisi vaikuttaa. Mikään mielessä ei tule tyhjästä, sille on aina syyt ja olosuhteet- eli miksi, miten ja missä tilanteissa se nousee. Ja niihin syihin ja olosuhteisiin voin vaikuttaa. Minun ei tarvitse hyväksyä sitä joksikin muuttumattomaksi luonteenpiirteeksi -siihen ei tarvitse alistua.

Hyväksyntä on ensimmäinen askel, se että myöntää rehellisesti itselleen olevansa vaikkapa juuri negatiivinen. Sen jälkeen sitä voi yrittää käsitellä ja ymmärtää miksi se tapahtuu.

Se on minulle hyvin yksinkertainen ajatus. Minun ei tarvitse istua kesähelteellä pihalla ja alistua kuumuudelle, koska sen kanssa vain täytyy elää. Tai todistaa itselleni, että kuumuudella ei ole "perimmäisessä todellisuudessa" mitään väliä. Minä voin ihan hyvin mennä istumaan puun varjoon. En ole parempi tai huonompi ihminen sen takia, vaan yksinkertaisesti olen poistanut mielestä yhden asian, joka aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä tälle tyypille ja sitä kautta muille. No big deal.

MarkoH
Viestit: 892
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 14 Tammi 2016 01:23

Vieras kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:Tuohon voi sisältyä yleisempi toive että jos tunnistaa ja hyväksyy jonkin asian, se "menee sitten omia aikojaan". Ei se välttämättä mene yhtään minnekään. Saattaa olla että sen kanssa vaan joutuu elämään.


Siitä sana perusratkaisu. Yleensä tunteet/ajatukset/tilat menevät ja tulevat itsekseen, niihin ei ole mitään tarvetta takertua. Sitten on eri kysymys, jos tunnistaa jonkin asian toistuvan -vaikkapa negatiivisuuden tai pelon. Se voi olla jokin päällimmäinen mielentila (=perusajattelutapa, perusvire), joka vaikuttaa koko elämään ja kaikkeen toimintaan elämässä. Se asia kannattaa silloin ottaa meditaation kohteeksi ja selvittää sen syyt.

Tartuin tuohon mitä aikaisemmin kirjoitit, koska kävi niin että samana päivänä hyvä kaverini oli soittanut minulle ja kertonut ongelmistaan. Itsetunto-ongelmia lähinnä. Hän oli jostain kaivanut idean, että jos vaan täydellisesti tiedostaa tilansa, se aiheuttaa tuon tilan muuttumisen. Tarvitsee vain olla täysin tietoinen. Eikä hän osannut sitä temppua miten tuo tehdään. Ehkä tämä on jostain new age-kirjasta omaksuttu idea, en tiedä, kaverilla on tapana harrastella sellaistakin. Mutta luulen että tämänkaltainen idea on laajemmaltikin levinnyt, kenties buddhalaisissakin piireissä, sillä olen itsekin kuvitellut joskus asian menevän näin. Että jollain tempulla joka minun pitää vain opetella, musta muuttuu valkoiseksi ja pimeys valkeudeksi. Kaikki mitä tarvitaan on vain että olen täysin tietoinen. Tavallaan hyvin houkuttelevan kuuloinen idea!

Kun sanot... "asia kannattaa ottaa meditaation kohteeksi ja selvittää sen syyt..." kun joku kuulee tuon, hän tuppaa automaattisesti lisäämään siihen perään mielessään: "...jotta siitä pääsee eroon". Se mistä halutaan eroon, voi olla vaikkapa omat syvät pelot. Eli pyritään pääsemään eroon jostakin joka on. Kuka pyrkii? Kohta 2 edellisessä viestissäni:

2) pyritään eroon jostakin joka on, ikäänkuin oltaisiin erillisiä siitä mikä on.

"Kanssa vaan joutuu elämään"? Hmm...Hyväksyminen ja alistuminen ovat kaksi eri asiaa. Minulla on geneettinen sairaus, mutta se ei ole mikään ongelma. En joudu elämään sen kanssa, se ole jokin erillinen taakka josta minun pitäisi olla vain välittämättä. Se on vain osa tämän mielen ja ruumiin yhdistelmää. Se on myös asia, jota en voi muuttaa. Minä hyväksyn sen täysin.

Voiko esim. sairauden hyväksymiseen käytännössä tulla muuten kuin alistumisen kautta? En tiedä, kysyn vain. Tyyliin ensin sen kanssa ajattelee "joutuvansa" elämään, sitten sen kanssa "elää".

Mutta jos olen negatiivinen ja näen maailman ikävänä/rumana/epäonnistuneena - se ei ole samanlainen asia. Se ei ole mikään luonteeseeni "luonnollisesti" kuuluva muuttumaton seikka, johon en voisi vaikuttaa. Mikään mielessä ei tule tyhjästä, sille on aina syyt ja olosuhteet- eli miksi, miten ja missä tilanteissa se nousee. Ja niihin syihin ja olosuhteisiin voin vaikuttaa. Minun ei tarvitse hyväksyä sitä joksikin muuttumattomaksi luonteenpiirteeksi -siihen ei tarvitse alistua.

Hyväksyminen tapahtuu tässä. "Muuttumattomuus" tai "muuttuminen" tarvitsee aikaa. Jos yritän muuttaa asennettani negatiivisesta positiivisemmaksi voi olla kyse tästä:

1) yritetään muuttaa jotakin joka on joksikin mitä se ei ole

Kun en osaa muuttua nyt, ajattelen että (kenties jotain harjoitusta tehden) pystyn siihen ajan kuluessa. Todellisuudessa kuitenkaan aika ei kulu, se kuluttaa. Jotkut puhuvat psykologisesta ajasta, joka luo tavallaan tilan joka on lopulta harhaa. Tätä ei pidä sotkea esim. pyrkimykseen laihtua tietyn ajan kuluessa. Se on tottakai mahdollista ja joskus hyvin suositeltavaakin.

Hyväksyntä on ensimmäinen askel, se että myöntää rehellisesti itselleen olevansa vaikkapa juuri negatiivinen. Sen jälkeen sitä voi yrittää käsitellä ja ymmärtää miksi se tapahtuu.

Taaskin, huomautan vain että tuota on kiusaus jatkaa: "...jotta siitä pääsee eroon". Mistään ei voi päästä eroon, paitsi ehkä siitä läskistä.

Se on minulle hyvin yksinkertainen ajatus. Minun ei tarvitse istua kesähelteellä pihalla ja alistua kuumuudelle, koska sen kanssa vain täytyy elää. Tai todistaa itselleni, että kuumuudella ei ole "perimmäisessä todellisuudessa" mitään väliä. Minä voin ihan hyvin mennä istumaan puun varjoon. En ole parempi tai huonompi ihminen sen takia, vaan yksinkertaisesti olen poistanut mielestä yhden asian, joka aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä tälle tyypille ja sitä kautta muille. No big deal.

On joitakin rankkoja asioita, joiden kanssa täytyy vain elää. Minullakin on sellaisia. Ja tykkään sanoa sen noin. Saunan kuumuus kulloisenakin hetkenä ei ole sellainen asia.

Ja miten usein ihmiset sanovatkaan, kunpa olisin tehnyt tuon noin tai noin, tai jättänyt tuon asian tekemättä. Minulla tie hyväksymiseen tuntuu kulkevan alistumisen kautta, ja se tuntuu ihan luonnolliseltakin reitiltä miten asiat rullaavat.


Palaa sivulle “Dharman pyörä”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija