Meditointi lisää vääriä muistoja?

[MarkoH]

Pistetään tähän väliin pieni lainaus Dogenilta, hyvällä tuurilla se voi liittyä asiaan jotenkin:

We don't think that winter becomes spring, and we don't say that spring becomes summer.

Nyt voidaankin kysyä vaikkapa, kauanko kestää talvesta kevääseen?

[Vieras]

We don't think that winter becomes spring, and we don't say that spring becomes summer.

Otetaan vain Dogenin kautta. Käykö jos otetaan koko ajatus mukaan?

"Life is a position in time, death is also a position in time. This is like winter and spring. We don't think that winter becomes spring, and we don't say that spring becomes summer."

Vähän taustaa...

Dogen sanoo itse käytti ilmaisua "time-being"=uji , jonka hän selittää:
"Time is not separate from you, and as you are present, time does not go away...If time keeps coming and going, you are the time-being right now."

Ja jatkaa:
"The rat is time, the tiger is time, sentient beings are time, buddhas are time...The entire world is not unchangeable, is not immovable. It flows. Flowing is like spring."

Mitä se sitten tarkoittaa, kun talvesta ei tule kevättä, eikä keväästä kesää? Tarkoittaako se, että Dogenin mielestä aikaa ei ole lainkaan? Ei vaan sitä, että talvesta ei tule kevättä, koska ne ovat sama prosessi eri vaiheissa. Ne ovat ajan hetkiä.

Mikä sitten on aika? Aika on se, millä me abstraktisti mittaamme muutosta. Muutos ei kuitenkaan vaadi aikaa, vaan se on aikaa. Ilman muutosta ei ole mitään aikaa. Se on täysin pysähtynyt maailma, jossa mitään ei tapahdu.

Seuraava ajan hetki muuten ei ole erillinen tästä ajan hetkestä. Huominen ei ole eri juttu kuin tänään.

Jos luotat Dogeniin enemmän kuin minuun, niin hän sanoo sen näin:
"Because flowing is a quality of time, moments of past and present do not overlap or line up side by side."

Se on sama tilanne kuin kevään ja kesän kohdalla. Tästä päivästä ei tule huomista, eikä huominen ole tulossa jossain tulevaisuudessa. Ne eivät ole lainkaan erilliset asiat, vaan osa jatkumoa. Ne ovat ajan hetkiä, jatkuvasti muuttuvaa virtausta (flowing). Ja Dogenin mukaan (ja allekirjoittaneen, jos sillä on mitään väliä) me olemme kaikki aikaa. Se mitä Vieras on juuri nyt, on yksi ajan hetki. Kun Vieras muuttuu kuten muutoksen luonteeseen kuuluu, Vieras on kohta jotain muuta. Sekin on ajan hetki. Mutta ei sattumanvaraisesti, vaan se mitä Vieras on NYT on jatkoa sille, mikä Vieras oli äsken. Se ei vaadi aikaa. Se ei ole erillinen ajasta. Se on aikaa. Se on muutos.

Miksi? Koska Vieras on uji. MarkoH on uji. Buddha on uji. Maailmankaikkeus on uji. Itse ja toinen ovat uji.

Dogen niittaa koko asian yhteen kolmella virkkeellä:
"Just actualize all time as all being; there is nothing extra."
"In essence, all things in the entire world are linked with one another as moments.
Because all moments are uji, they are your uji. "

[Faranki]

Ruumis ja mieli.
Tuo meidän "lähimunkki" sanoo, että ruumis ja mieli on eri ja erotettavissa toisistaan.

Palaan nyt aurinkoesimerkkiin tuota sanomista vasten. Eli on kuuma, hikoiluttaa ja tuskastuttaa.
Mieli kuitenkin tietää, että on kuuma ja sille ei nyt voi mitään. Ei ole varjoa tai puuta jonka alle mennä.
Mieli hyväksyy sen tilanteen johon ei sillä hetkellä voi vaikuttaa ja rahoittuu. Tuskaisuus ja kärsimättömyys poistuu ja jää vain se kuuma ja tilanteen hyväksyy.

Sitä kuumaa voi myös tarkkailla. Sitä tunnetta kuinka se aaltolee kehossa taii hikipisara virtaa kasvoilla ja kuinka pienikin ilman liikehdintä tuntuu.

Toki jos asioille voi jotain niin tekee. Olisi tyhmää vain kärsiä jos omilla toimillaan voi tilanteeseen vaikuttaa.

[MarkoH]

We don't think that winter becomes spring, and we don't say that spring becomes summer.

Otetaan vain Dogenin kautta. Käykö jos otetaan koko ajatus mukaan?

Käy toki mainiosti. En keksi tuohon oikein mitään sanottavaa. Hyvä esitys, ymmärrän nyt Dogenia ja sinua paremmin.

[Vieras]

Ruumis ja mieli. ... Eli on kuuma, hikoiluttaa ja tuskastuttaa.

Tuo on hyvä esimerkki, kiitos siitä. Buddhalaisuudessa on monia näkemyksiä asiasta ja jos "lähimunkki" on opettajan asemassa, niin silloin hyvä kuunnella häntä ensiksi. Voit tietysti opetuksen kannalta kysyä häneltä, että mistä hän tietää että hänellä on kuuma? Siitä, että häntä hikoiluttaa. Mutta onko se mielen vai ruumiin toiminto? Tai miten hän erottaa hikoilun (ruumiin toiminto) ja kuumuuden kokemuksen (mielen toiminto) toisistaan?

[Faranki]

Pikku huomio taantumisesta.

Nyt on ollut hyvä jakso jatkuvuuden kannalta. Lähiaikoina kuitenkin tuli kolmen päivän tauko meditointiin tässä ja huomionarvoista on se, että hiukan hermostuneisuus ja ärtyneisyys lisääntyi. Nyt taas pari päivää tauon jälkeen menty vanhalla rutiinilla ja tyynempi olo taas. Oma luonteenlaatu on muutoinkin hiukka stressaava, eli ajattelen liki aina mikä voi mennä vikaan ja pyrin varautumaan, että ei mene.

Eli ainakin tämmösen, ei niin rutinoituneen, meditoijan "kunto" putoaa muutamassa päivässä jo hieman.

Minkälaisia havaintoja teillä?
Onko jossain vaiheessa päästy pisteen yli missä muutaman päivän puuttuvat "keskittymisharjoitukset" ei enää vaikuta suuntaan eikä toiseen vai onko mitään vaikutusta ylipäätään, mielentiloissa ja tai mielenrauhassa?

[Dharmis42]

Aijuu, mut kai ne oikeat muistot on aivan samoin verrattavissa niihin suhteellisesti todellisiin tapahtumiin (valemuistoihin)? Että joku voisi hassusti ottaa vaikka videolle muistoja, mutta ne muistot olisi kuitenkin tulkittavissa siltä videolta? Aina olisi siis mahdollisuus muodostaa se oma näkemys asioista, vaikka siitä videosta sitten...

juunou, näkyvä todellisuus muodostuu näkemyksistä?

[Faranki]

Dhammakaya temppelissä opetettiin, että meillä jokaisella on sisäinen budhamme ja se on nähtävissä.
Mikä on tuo sisäinen Buddha?

Otan tähän esimerkin:
Kirjassa The life & times of Luang Phaw of Wat Paknam, ( Kirja kertoo Dhammakaya temppelin abotin ja "perustajan" vaiheista) on tarina intilaisesta tummaihoisesta miehestä (40-50v) joka tuli tapamaan abottia ja halusi liittyä Dhammakaya ryhmittymään.

Abotti sanoi, että se käy päinsä, hänen vain taytyy tehdä muutaman kuukauden ajan meditointiharjoituksia ja sen jälkeen hän on valmis. Vierailija kuitenkin sanoi, että ei hänellä ole aikaa, huomenna lähtee kone takaisin intiaan. Sen täytyy tapahtua tänään.

Abotti sanoi, että se on myös mahdollista, mutta miehen täytyy meditoida hänen kanssaan liikkumatta niin kauan kun abotti itse istuu paikallaan. Mies hyväksyi ja alkoi meditoida abotin kanssa.

Puolen tunnin kuluttua mies katsoi silmiensä raosta ja huomasi abotin (tuolloin n. 70 vuotias) edelleen istuvan paikallaan.
Meni tunti ja mies jatkoi istumista, tuskat alkoivat käydä ylivoimaisiksi ja hän katsoi taas abottia. Vanha mies istui yhä hievahtamatta. Hän kuitenkin teki sisäisen päätöksen, että tuli mitä tuli, jos vanha mies istuu noin niin hän istuu myös. Mies päästi kaiken menemään ja jatkoi meditoimista ja eristäytyi tuskastaan.

Jossain vaiheessa abotti sanoi. Kohdista nyt huomio mieleesi ja kuljeta se rauhallisesti alas keskivartaloosi.
Mies teki työtä käskettyä ja kuljetti mielensä noin napansa korkeudelle ja hämmästyi.
Miksi minulla on loistava Buddha vatsassani?
Tähän abotti sanoi. No nyt sinä olet valmis, nyt sinä olet osa yhteisöämme.

Kirjan mukaan prosessi kesti noin kolme tuntia.


Vaan mikä on tuo sisäinen Buddha?
Oma tulkintani on, että kipu oli tuossa merkittävä tekijä. Sen ansiosta mies "erotti" mielensä ruumiistaan.
Siis ignoorasi kivun. Kipu kuitenkin oli olemassa.
Nyt mielen kohdistaminen vatsaan saa näkemään itsensä pienoiskoossa. (Oman mielen luoma "illuusio" stressitilanteeseen.)
Eli koko ruumis on kivussa ja huutaa tuskaa. Uskon että tuo synnyttää mielikuvan kirkkaasta Buddhasta vatsassa.

Onko muita käsityksiä tai tulkintoja?
Kuinka tuttu on tuo sisäinen Buddha ja onko joku sen nähnyt?

Itse en ole, vaikka jotain siihen liittyvää, ehkä "valemuisto" on syntynyt.
(Palaan tähän möhemmin.)