Infoähky ja infopaasto

[tommi]

Olen kuullut joskus puhuttavan infoähkystä, joka tarkoittaa stressitilaa joka syntyy kun saa käsiteltäväkseen jatkuvasti enemmän tietoa kuin mitä oikeasti pystyy käsittelemään. Hoitokeinona infoähkyyn on suositeltu infopaastoa, mikä tarkoittaa että asetetaan rajoja tiedon tulvalle, esim. rajoitetaan sähköpostin lukemista tai TV-uutisten katselua.

Itse olen miettinyt, että ongelma ei välttämättä ole tiedon määrästä syntyvä ähky, vaan jatkuvasti tulevat keskeytykset jotka rapauttavat keskittymiskykyä. Jos esimerkiksi työskentelee tietokoneella ja samaan aikaan on sähköpostiohjelma auki, niin viestin saapuessa ruudulle tulee ilmoitus "uusi viesti saapunut", ja silloin tekee mieli keskeyttää se mitä oli tekemässä ja lukea saapunut viesti. Saman ilmiön aiheuttaa jatkuvasti soiva puhelin tai saapuvat tekstiviestit. XKCD-sarjakuvassa on muutaman kerran kuvattu tätä ilmiötä, viestin alussa yksi esimerkki.

Keskeytys voi olla myös sellainen, että sitä ei synnytä mikään ulkoinen tekijä, vaan se syntyy sisältä päin. Usein esimerkiksi kun istuu tietokoneella tekemässä jotain, niin mieleen pälkähtää jokin muu juttu joka pitäisi etsiä Googlesta tai Wikipediasta, tai tulee mieleen että pitäisi tarkistaa onko jollekin keskustelupalstalle kirjoitettu jotain uutta. Sitten jos tällaiseen lähtee mukaan ja avaa Googlen tai Wikipedian, niin voi pian huomata että aikaa on kulunut pari tuntia ja alkuperäinen asia jota oli tekemässä on jäänyt täysin taka-alalle.

Tällaisesta mielen harhailusta syntyy lopulta erittäin epämiellyttävä mielentila, mutta kuitenkin sitä tuntee jonkinlaista halua jatkaa harhailua. Se on vähän kuin söisi liikaa sokeria kerralla, tulee huono olo ja päänsärky, mutta silti tekisi mieli jatkaa. En ole ollut mistään huumausaineesta riippuvainen, mutta kuvittelisin että huumeriippuvuus on jotenkin samanlainen ilmiö.

Ajattelinkin siis kokeilla pitää pari viikkoa infopaastoa, alkaen tästä päivästä ja kestäen joulukuun alkuun saakka, eli paasto loppuu sitten kun aletaan availla joulukalenterin luukkuja. Tänä aikana en lue blogeja, keskustelupalstoja tai muita satunnaisia juttuja netistä, enkä katso kissavideoita YouTubesta.

[Santeri]

Hei,

Jos Buddha eläisi tänään niin ehkä hän suosittelisi jotain tuollaista. Kuvailemaasi mielen harhailua voi verrata meditaatioon ja siihen kuinka mieli ei jaksa keskittyä seuraamaan hengityksen kulkua, vaan alkaa miettiä niitä ja näitä...

Internetin mukana meidän on täytynyt kehittää kokonaan uusia keinoja kuinka käyttäytyä eettisesti ja kuinka käyttää aikamme hyödyllisesti. Kuitenkin vaikka kyseessä on melko uusi ilmiö, niin silti meitä hallitsee samat vanhat psykologiset tekijät. Aikaisemmin me istuimme toimistossa ja luimme sanomalehteä silloin kun olisi pitänyt tehdä töitä. Tai jos mennään vielä kauemmaksi historiassa, niin me istuimme nojaillen ladon seinustaan jutellen niitä näitä, silloin kuin olisi pitänyt kyntää pelto.

[Tomi]

Hyvä pointti. Itse käytän tietokonetta ihan turhan paljon. Aika paljon siitä on tuollaista levotonta ja hajottavaa samojen webbisivujen tarkistamista. Välillä ne sitten palkitsevat mielihyvällä kun jotain mielenkiintoista sisältöä hyppää ruudulle. En tiedä montako kertaa sitä yhdellä hyvällä päivityksellä jaksaa painella reloud -nappia, mutta aika monta. Varmaa aika klassista ehdollistumista.

Samalla tuo informaatio toimii huonosti toimivana tapana hallita tunteita. Jatkuva yhteys johonkin medialaitteeseen irrottaa mukavasti kehosta ja sen viesteistä, jolloin sen viestejä ei tarvitse käsitellä. Itsellä selkeästi myös tuollaista erityisesti opiskelutehtäviä tehdessä. Hankala nykyihmisen olisi kestää omaa erillisyyttään ja yksinäisyyttään, jos ei pikku kerrostaloasunnoissamme voitaisi kerääntyä ruutujen ääreen.

Vaikuttaisi aika vahvasti siltä että nykyinen keskittymisjännä on lyhenemässä. Lapset opetetaan pienestä pitäen aika voimakkaaseen ärsyketulvaan. Tätä on hankala vain arvioida kun suurin osa altistuu suurinpiirtein samalle mediaympäristölle ja sen vaikutuksista tulee normi. Sitten kun koulussa istuminen ei täytäkään tätä ärsyketarvetta niin syytetään ADHD:ta tai koulun huonoa innovatiivisuutta multimedialaitteidensa kanssa.

[...]

phpBB [media]

Infoa taitaa nykyään olla niin paljon ettei sitä oikein osaa arvostaa eikä käyttää hyödyksi. Vähän kuten minä teen. Tulee luettua kaikkea turhan päiväistä, vaikka saman energian voisi käyttää hyödyllisten - kuten Ohmin lain soveltamisen - asioiden oppimiseen.

[Tomi]

Näillä pääsee alkuun itsehillinnässä.

Tällä voi sulkea (windowssilla) joitakin saitteja määräaikaisesti webaimen ulkopuolelle.

http://getcoldturkey.com/

Tällä voi tarkkailla mihin se elämä ruudun äärellä valuu. Auttaa jo kummasti motivoitumaan:

https://www.rescuetime.com/

Macille sellaiset ohjelmat kuin "freedom" ja "self control".

[...]

Näillä pääsee alkuun itsehillinnässä.

Hui kamala. Ehkä parempi vaan elää autuaan tietämättömänä etten järkyty siitä kaikesta mihin tuhlaan elämääni...

[Dharmis42]

Varmasti netti toimii pakokeinona ja ajatuksien kiinnittämisenä johonkin, siltikin uskoisin, että sama mekanismi on ollut olemassa jo...yhtä kauan kuin mieli . Telkkarin tulokin, ensiksi kauhisteltiin tätä tuijotuslootaa, tuijottaa tulta, tai maisemaa...internettiä . Todellinen infoähky on se tulva, minkä mieli antaa tulla, tulee halu siirtää se mielenkiinto johonkin toiseen asiaan. Näin itse huomasin.

[Santeri]

image.jpg (195.87 KiB) Katsottu 1210 kertaa

[Dharmis42]

Joo toki, tietynlailla on olemassa sellainen kollektiivinen taho, joka huolehtii, välittää ja ymmärtää. Todellisuudessa tämä kuvitelma on syntynyt mielen tarpeesta tuntea turvallisuutta. Yleisesti kuviteltu kollektiivinen "huolehtija" imee yksilön vastuun ja lisää mm. syyllisyyttä ja alentaa yhteyttä huolehdittavien keskuudessa jne...mielen pakoilua?

Ehkä!

[tommi]

Paasto on nyt saatettu päätökseen ja olen palannut patojen ääreen syömään infosoppaa.

Infopaaston aikana tuli luettua joitain kirjoja, ja Chögyam Trungpan kirjassa "Shambala" tuli vastaan tällainen kohta joka tuntui osuvan aiheeseen:

Piintyneet kaavat ovat vaarallisia ja tuhoisia. Ne estävät näkemästä idän suurta aurinkoa. Piintyneiden kaavojen vallassa et voi nostaa päätäsi ja harteitasi lainkaan. Vaeltelet alamaissa, katse maahan suunnattuna etsiskellen sitä ja tätä. Kupissasi istuvat kärpäset kiinnostavat sinua enemmän kuin suurenmoinen nouseva aurinko.
[...]
Kun olit aivan nuori, kolmivuotias, et halunnut paeta todellisuutta, sillä halusit niin kovasti tietää miten asiat tehdään. [...] Kerran, kauan sitten oli valtava tiedonhalu, sitten luulit maailman kohtelevan sinua väärin, syöksyit kotelokuoreesi ja päätit vain nukkua.
Pään ja harteiden nostaminen sattaa toisinaan aiheuttaa selkäkipuja ja niskavaivoja, mutta itsesti venyttäminen, itsesi nostaminen, on välttämtöntä. Kyse ei ole filosofiasta vaan siitä, kuinka ihmeessä pystyisimme todellakin muuttumaan kunnollisiksi ihmisiksi, niin ettemme pyrkisi joka käänteessä vain viihdyttämään itseämme. Jatkuva viihdykkeen etsintä on iso ongelma. "Mitä tekisin seuraavaksi? Kuinka säästyisin ikävystymiseltä? En halua nähdä tuota kirkasta maailmaa ollenkaan." Ommellessamme kangasta neulalla ja langalla ajattelemme: "Voisinko tehdä pistot jotenkin toisin? Voisinko jotenkin välttyä taittamasta matkaa suoraan?" Matka on vaativa, mutta sitä ei voi välttää.

Tuli myös jossain vaiheessa mieleen Alan Wallace, joka on sanonut että vanhat tiibetiläiset meditaatio-ohjeet on kirjoitettu muinaisille tiibetiläisille maanviljelijöille, joiden arkipäivät olivat erittäin rauhallisia ja tylsiä, jolloin samat ohjeet eivät välttämättä toimi sellaisenaan nyky-yhteiskunnassa eläville, sillä meillä on koko ajan kiire, täytyy tehdä montaa asiaa ja mielessä pyörii kaikenlaista. Muinaisten tiibetiläisten oli panostettava enemmän mielen terävöittämiseen, kun meidän tulisi panostaa rentoutumiseen.

Paastolla oli selvästi jonkinlainen vaikutus. Olo on jotenkin ylipäätään rauhallisempi ja ajatukset harhailevat vähemmän. Alkupäivinä oli jonkinlaisia vieroitusoireita, jolloin oli hermostunut olo kun ei saanut hukuttautua kissavideoiden sekaan, mutta melko pian tilanne rauhoittui tälle uudelle tasolle. Huomaan myös että tulee harvemmin tunne että on pakko tarkistaa josko johonkin olisi tullut jotain uutta ja jännää, ja silloin kun tällainen impulssi tulee niin se on hieman vaimeampi kuin ennen, ja helpommin hallittavissa. Esimerkiksi juuri nyt kun olin kirjoittamassa tätä viestiä, niin tuli äkkiä ajatus että onkohan facebookkiin ilmestynyt jotain jännää, sillä katsoin sitä viimeksi tänään päivällä, mutta sekunnin murto-osassa, kun olin juuri avaamassa selaimeen uutta välilehteä, tajusin mitä oli tapahtumassa ja pystyin hillitsemään itseni. Saa nähdä palautuuko tilanne ennalleen jollain aikavälillä, vai saisiko tämän pidettyä tällaisena.

Otin apuvälineeksi munakellon pöydälle tietokoneen viereen. Sen avulla olen koittanut keskittyä pidemmän aikaa kerrallaan johonkin tiettyyn asiaan. Laitan munakelloon 30 minuuttia aikaa ja päätän että keskityn pelkästään tähän yhteen asiaan niin kauan kunnes kello soi. Tätä käytin muutamia kertoja ja siitä tuntui olevan jotain apua.

Nyt kun on ollut kaksi viikkoa seuraamatta blogeja ja muita, niin huomaan että joka paikassa on ilmestynyt jotain uutta jota ei ole ehtinyt lukemaan. Esim. suosikkini David Chapman ei pitkään aikaan kirjoittanut mitään, mutta juuri poissaoloni aikana hän päätti julkaista useita kirjoituksia.