Mistä buddhalaisuudessa on kyse?

Keskustelua buddhalaisuudesta.
...
Viestit: 1141
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Mistä buddhalaisuudessa on kyse?

ViestiKirjoittaja ... » 03 Helmi 2014 21:23

Tomi kirjoitti:No en nyt tiedä että miten perus päivätyö vertautuu siihen että on miehitetyn valtion sekä uskonnollinen että maallinen johtaja. Varmaan siellä kulissien takana on molemmilla sektoreilla melkoista vääntöä, eikä elo nyt pelkästään lomailua ole.


Tälläisen käsityksen vallassa itsekin olen. Otetaan vielä huomioon, että Dalai Lama sai aika isot saappaat jalkaansa teini-iässä ja heti kättelyssä valtakunnallisen kriisin hoidettavaksi. Sen lisäksi piti organisoida iso pako, jossa oli erittäin suuret panokset pelissä.

Lamat, munkit ym. jotka onnistuivat pakenemaan Intiaan joutuivat jättämään kaiken taaksensa ja he olivat käytännössä täysin varattomia.

Suurin vaikutus lienee Dalai Laman päivittäisellä rutiinilla, joka on aika pitkälti sen mukainen, mitä osa guruista vaatii sitoutuneilta oppilailtaan.

At 76, he wakes at 3.30 every morning, meditates for four hours, pounds the treadmill, and then uses Buddhist prostrations to relax. He hasn’t watched television for two years, doesn’t read novels or poetry, but is a BBC radio addict. He stops work just after three in the afternoon, and is tucked up in bed by 7pm.


http://www.telegraph.co.uk/news/worldne ... words.html

Avatar
Santeri
Viestit: 948
Liittynyt: 10 Helmi 2013 05:19
Viesti:

Re: Mistä buddhalaisuudessa on kyse?

ViestiKirjoittaja Santeri » 04 Helmi 2014 05:21

tommi kirjoitti:
Raitanator kirjoitti:
tommi kirjoitti:Dalai Lama on myös henkilö joka lentelee ympäri maailmaa ykkösluokassa tekemättä päivääkään oikeita töitä, mukanaan palvelusväki joka hoitelee kaikki ikävät käytännön asiat.


Mikäköhän on oikeaa työtä? Paremman ammatin hankkiminen, jotta voi syödä entistä parempia voileipiä? 8-16 duunipaikka joulu- ja kesälomilla troopiikkiin, missä voi sitten maata maassa ja juoda paljon alkoholia? Närästykseen voi sitten syödä rennietä. Kunnes lopulta yhtenä kauniina päivänä kuolee eikä oikein tiennyt missään vaiheessa miksi. Kuulostaa hyvältä. Mistä personaallisuus-Supermarketista voin käydä ostamassa oman vakuutetun Elämän? Tiimarikin meni konkkaan hiljattain.


Joo, toi oli juuri se pointti mitä yritin sanoa, eli jos joutuu tekemään päivittäin 8-16 duunia niin voi olla naama vähän mutrulla, mutta jos on jonkinlainen valtionpäämies jota muut jatkuvasti passaavat, niin naama voi näyttää vähän iloisemmalta. Eli jos Dalai Lama näyttää onnelliselta, niin voi miettiä että mitkä kaikki seikat sen iloisen naaman taustalta mahdollisesti löytyvät.


Ei se varmaan kyllä ihan helpoimmasta päästä ole se duuni. Hyvin hän on sen hoitanut. Olen sanonut useassa otteessa, että vaikka munkin elämästä voi kehkeytyä jokseenkin mukavaa, niin siitä aina puuttuu jotain. Siis jos etsii mukavuutta. Siinä on kuitenkin se askeesijuttu mukana, vaikka sitten käyttäisikin rahaa, söisi illallista ja lentäisi yksityiskoneissa.

Dharmis42
Viestit: 779
Liittynyt: 20 Helmi 2013 04:19
Viesti:

Re: Mistä buddhalaisuudessa on kyse?

ViestiKirjoittaja Dharmis42 » 04 Helmi 2014 14:16

Uskoisin, että selibaatin on koettu vähentävän haittoja luostareissa. Kaikennäköisiä ihmissuhdeongelmia siis. Kai Dalai Laman täytyy toimia esimerkkinä tässäkin asiassa.

Jos haluaisi ajatella sitä asian toista puolta, niin sitten on esim. syytökset Kalu Rinpochea kohtaan (June Campbell) ja tietysti the Second Kalu Rinpochen hyväksikäyttö, joka tapahtui luostarissa munkkien toimesta. Tietynlainen esimerkki tämäkin.

En tiedä onko kumpikaan näistä mitenkään olennainen asia buddhalaisuudesta noin muuten kiinnostuneelle. Kai ihmissuhteissa (ja monessa muussa asiassa) on aina ne hyvät ja huonot puolet. Tämäkin on vain näkökulma, ei todellisuus.

Mohax
Viestit: 79
Liittynyt: 07 Maalis 2013 19:28
Viesti:

Re: Mistä buddhalaisuudessa on kyse?

ViestiKirjoittaja Mohax » 04 Helmi 2014 19:49

Dharmis42 kirjoitti:Jos haluaisi ajatella sitä asian toista puolta, niin sitten on esim. syytökset Kalu Rinpochea kohtaan (June Campbell) ja tietysti the Second Kalu Rinpochen hyväksikäyttö, joka tapahtui luostarissa munkkien toimesta. Tietynlainen esimerkki tämäkin.

Tuollaisiin "munkkien" touhuihin, oli kaavut minkävärisiä tahansa, sopinee muutama Dhammapadan säe:
He who injures another
is no contemplative.
He who mistreats another,
no monk.
(184)

An ochre robe tied 'round their necks,
many with evil qualities
— unrestrained, evil —
rearise, because of their evil acts,
in hell.

Better to eat an iron ball
— glowing, aflame —
than that, unprincipled &
unrestrained,
you should eat the alms of the country.
(307-308)

PS Hyvä että buddhalaisuudessakin on ne taivaat ja helvetit mukana. Saa jotain perverssiä tyydytystä aina kun kuvittelee muiden joutumista sinne. Vähän kuten Tuomas Akvinolainen opetti kristinuskon puolella:
“In order that the bliss of the saints may be more delightful for them
and that they may render more copious thanks to God for it,
it is given to them to see perfectly the punishment of the damned.”


Thomas Aquinas, Summa Theologiae, Supplement to the Third Part, question XCVII, article i, ‘conclusio’.

Pääseeköhän buddhalaisuuden taivaassa katsomaan aitiopaikalta helvettiin päätyneiden kärsimystä? Se varmaan lämmittäisi monen mieltä, lol. (No joo, nyt menee taas vähän hörhöilyksi nää jutut.)

Avatar
tommi
Viestit: 639
Liittynyt: 09 Helmi 2013 22:10
titteli: über geek
Viesti:

Re: Mistä buddhalaisuudessa on kyse?

ViestiKirjoittaja tommi » 04 Helmi 2014 20:16

Tomi kirjoitti:No en nyt tiedä että miten perus päivätyö vertautuu siihen että on miehitetyn valtion sekä uskonnollinen että maallinen johtaja.

Niin, niin, tämä on juuri se pointti, eli vertautuu varmaankin aika huonosti.

Jos miettii että miksi itse on onneton, mutta Dalai Lama näyttää onnelliselta, niin todennäköisesti se oma elämä poikkeaa niin monella eri tavalla Dalai Laman elämästä, että on lähes mahdoton sanoa mitkä seikat siinä vaikuttavat mihinkin. Jos joku kehuskelisi että "meidän sanghassa kaikki on onnellisia, jopa ihan taviksetkin", niin silloin voisin uskoa että siellä ehkä on jotain erityislaatuista menossa, mutta jos otetaan joku yksittäinen erittäin poikkeuksellisissa oloissa elävä henkilö ja käytetään tätä esimerkkinä, niin esimerkki on vähemmän vakuuttava.

...
Viestit: 1141
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Mistä buddhalaisuudessa on kyse?

ViestiKirjoittaja ... » 04 Helmi 2014 20:35

Dharmis42 kirjoitti:Jos haluaisi ajatella sitä asian toista puolta, niin sitten on esim. syytökset Kalu Rinpochea kohtaan (June Campbell) ja tietysti the Second Kalu Rinpochen hyväksikäyttö, joka tapahtui luostarissa munkkien toimesta. Tietynlainen esimerkki tämäkin.


Kannattaa myös ottaa sekin puoli kolikosta huomioon, että välillä näitä syytöksiä satelee aivan muista syistä kuin mistä luulisi. Kuten kateellisuudesta, vihasta, jne. Kun oma eksoottinen lama ei tanssikkaan pillin mukaan, niin mitä sitten tehdään? Keksitään syytös, vaikka raiskauksesta. Luultavasti niitäkin on tapahtunut, mutta tuskinpa edesmenneen Kalu Rinpochen kohdalla.

Kalu Rinpoche vietti yli kaksikymmentä vuotta erittäin askeettisessa ympäristössä (luolassa) meditoiden n. 16h per päivä. Eikä hänellä ollut mitään omaisuutta. Ihmiset välillä toivat hänelle lahjoituksia, mutta hän pyysi heitä laittamaan ne luolan seinän viereen, eikä koskaan koskenutkaan niihin. Rinpoche lopulta tuli pois retriitistä ja alkoi opettamaan, koska hänen lamansa pyysi häntä tekemään niin. Muutoin hän olisi jatkanut retriittiään kuolemaansa asti.

tommi kirjoitti:Jos miettii että miksi itse on onneton, mutta Dalai Lama näyttää onnelliselta, niin todennäköisesti se oma elämä poikkeaa niin monella eri tavalla Dalai Laman elämästä, että on lähes mahdoton sanoa mitkä seikat siinä vaikuttavat mihinkin.


Jos miettii onnellisuutta ylipäätänsä, niin mitä se oikein on? Yhtenä päivänä se voi olla höyheniä ja heti seuraavana ketjuja ja ruoskia. Jollekkin on onnellisuutta saada nyrkistä silmään, toiselle taas sen antaminen. Buddhalaisuus taas ei mielestäni ole onnellisuutta varten. Paljon helpommalla pääsee kun polttaa hieman kannabista ja menee kokovartalohierontaan kylpylään. Ei tarvi kuluttaa turhan tähden persettä zafulla ja voi tehdä jotain, mikä on oikeasti hauskaa. Dzongsar Khyentse Rinpochelta tuli hiljattain kirja, joka koskee sitä kuinka Dharma ei ole onnellisuutta varten.

Aika masentavaa?

...
Viestit: 1141
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Mistä buddhalaisuudessa on kyse?

ViestiKirjoittaja ... » 04 Helmi 2014 21:03

Lainaus kirjasta "Not for Happiness: A Guide to the So-Called Preliminary Practices

Preface
Before embarking on any new project, learning a new language for example, it helps to know without doubt why you are doing it and to be sure it is something you feel is worth seeing through to the end. Once that basis has been established, it is only natural to ask, “What should I do first?” It’s a good question, and one that’s quite easy to answer if, for example, you want to learn a new language. Beginners, obviously, start by learning the alphabet. But when it comes to the somewhat more ambitious and far-reaching project of fully accomplishing a spiritual path, things can get a little tricky. Although the same question will have to be asked, it’s a line of inquiry that is far more dangerous for an aspiring Buddhist than it ever could be for a language student. Why? Because in the Buddhist world both the question and its answer have become institutionalized.

Theoretically, as each individual’s spiritual journey will necessarily be different, “What’s first?” could elicit any number of answers. Unfortunately, though, only a fully realised buddha or a higher-stage bodhisattva is capable of giving explicit, individually tailored instructions about what each person should do first, and the likelihood of bumping into such sublime beings as we go about our daily business is extremely slim. So, how should we proceed? What should we do, and when? And is there anything at all that can be ignored?

Without the personal advice of Buddha, our only option is to rely on the existing generalizations provided by the dharma that are themselves the result of centuries of guesswork. Not very encouraging news in some ways, but do not despair. This guesswork may be hundreds of years old, but it was originally developed by some of the greatest scholars and practitioners ever to have walked this earth. So rest assured that if the answer to the question “What do I do if I want to follow the path of dharma?” turns out to be shamatha meditation or the four foundations, you won’t go far wrong.
One of the problems we are faced with today is that ngöndro practise is increasingly perceived as a kind of custom. It’s not a new phenomenon. Customs and traditions have always grown up around spiritual methods. In fact it is difficult to see how they can be avoided, or even if they should be. In places like Burma, Japan and Thailand, the local colour that now adorns the wisdom of the Buddha was instrumental in helping the teachings take root and flourish successfully. But today, almost the moment an aspiring vajrayana student ventures into a teaching, she is told that before doing anything else, she must first complete the ngöndro. Yet, the intention behind all Buddha’s teaching is to transcend man-made customs and culture, which change depending on the times in which we live, our country’s geography and its prevalent attitudes. Had the vinaya been taught somewhere dusty and windy, no doubt Buddha would have suggested that the monks protect their faces with what we now call a “burkha.” If that tradition had then been transplanted to a humid and completely windless tropical forest, it’s unlikely the monks living there would have found it inspiring.

As your studies deepen, you will come to realise that ngöndro is the most distinctive element of the vajrayana. Sadly, though, it is fashionable these days to try to get it out of the way as quickly as possible. New vajrayana students are learning to view ngöndro as a hurdle they are required to overcome before being allowed to receive higher teachings. It is such a big mistake! And a potentially dangerous one, because it is virtually impossible to refute. Yet many hold this view, and the consequences are beginning to mushroom out of control. For example, in Buddhist circles, where a kind of spiritual “political correctness” operates, even the gentlest suggestion that not everyone has to accumulate one hundred thousand prostrations is extremely unwelcome. The more people who think like this, the greater the risk that this precious practise will be reduced to meaningless ritual.

Of course, to follow a step-by-step path can be both beneficial and rewarding, but the problem is that contemporary dharma students tend to follow prescribed practises far too slavishly. Each student’s needs are different, and one of the skills a teacher must develop is the ability to discern the method most appropriate to each person’s capacity.

Imagine, for example, you have been given the task of teaching your next-door neighbour to ride a bicycle. The first thing you discover about her is that she has difficulty concentrating early in the morning, which is exactly when she has to ride her bike to work. As her teacher, you suggest she wake herself up by drinking a cup of coffee before leaving home. It works like magic, and within a couple of days your student is riding to work safely every morning. Before long, her cousin asks her to teach him how to ride, and since the cup of coffee you suggested made such a difference to her own bike-riding experience, she passes it on without considering whether he really needs it or not. He then passes the same information on to his brother, who passes it on to his daughter, and so on and so forth, until, five hundred years later, a closely knit cult has grown up of bicycle riders who only cycle after drinking coffee, and anyone who does not drink coffee will not ride a bike.

How Useful Is Cultural Paraphernalia?
Spiritual paths born in Asia, such as Buddhism and Hinduism, are wrapped in all kinds of cultural paraphernalia and employ rituals that have been customized to meet the needs of each adoptive ethnic group. Asians love all the pomp and ceremony of Buddhadharma (its theatricality continues to benefit practitioners to this day); however, now that Buddhist philosophy is being taught beyond Asian borders, we face a number of challenges. While many ancient Buddhist rituals work very well for Asians, they are less easily digested by Europeans, Americans and Australians. Even young people born into traditional Buddhist societies in Nepal, Bhutan and Tibet find it hard to make sense of some of the more ritualistic aspects of dharma.

But just because many time-honored Eastern traditions seem a little old-fashioned in today’s changing world, we should not jump to the conclusion that they are now obsolete. Although some aspects may no longer prove useful, much of Buddhadharma’s so-called religiosity is still extremely worthwhile. As culture is neither independent nor permanent, it is still possible to teach and manipulate the ceremonial side of things, which means that those elements of ancient cultures that are a necessary part of Buddhist practise should, without doubt, be passed on to modern people.

The “anjali mudra” of pressing the palms together as a sign of respect and greeting is a beautiful and widely recognized gesture, and in the context of prostrations an accepted form of practise. Imagine if the practise were updated and you were told to shake hands one hundred thousand times instead. It would hardly have the same effect, although theoretically, there is no logical reason why it wouldn’t. But strong and long-lasting habits almost always overcome logic, and often the old ways really are the best, bearing testimony to the extraordinary insight and vision of the masters of the past who came up with so many universally applicable practises, such as sitting with a straight back during meditation practise, which continues to be appropriate for all human beings no matter what their background.

Certainly, the customs and traditions connected with ngöndro accumulations are still relevant for today’s practitioners. People like me, for example, find a ready-made structure and measurable goal both encouraging and inspiring—the proverbial carrot tied to a donkey’s hat. But we live in degenerate times and it is not easy to identify which of the many skilful methods available will still work for modern people. Logic suggests that, as times are so tough, each element of ngöndro should be repeated not just the customary one hundred thousand times but three hundred thousand times, or even more. Yet there are many who advocate the reduction of repetitions to ten thousand as a way of encouraging those put off by big numbers.

Lama Shang Rinpoche said those who want to practise mahamudra should not make a big deal about first accumulating the ngöndro practises; ngöndro and the so-called main practise must both be practised at all times. The crucial point here is that the aim of ngöndro is not merely the accumulation of numbers, but to penetrate our minds, ruffle the feathers of our pride and make a satisfying dent in our egos.

Avatar
Johann
Viestit: 45
Liittynyt: 13 Helmi 2013 02:11
Viesti:

Re: Mistä buddhalaisuudessa on kyse?

ViestiKirjoittaja Johann » 08 Helmi 2014 03:26

Raitanator kirjoitti:Lainaus kirjasta "Not for Happiness: A Guide to the So-Called Preliminary Practices


Without the personal advice of Buddha, our only option is to rely on the existing generalizations provided by the dharma that are themselves the result of centuries of guesswork. Not very encouraging news in some ways, but do not despair. This guesswork may be hundreds of years old, but it was originally developed by some of the greatest scholars and practitioners ever to have walked this earth. So rest assured that if the answer to the question “What do I do if I want to follow the path of dharma?” turns out to be shamatha meditation or the four foundations, you won’t go far wrong.


Very wrong, very wrong! Perfect nowadays misleading.

"In a person of wrong view, wrong resolve comes into being. In a person of wrong resolve, wrong speech. In a person of wrong speech, wrong action. In a person of wrong action, wrong livelihood. In a person of wrong livelihood, wrong effort. In a person of wrong effort, wrong mindfulness. In a person of wrong mindfulness, wrong concentration. In a person of wrong concentration, wrong knowledge. In a person of wrong knowledge, wrong release.

"This is how from wrongness comes failure, not success."

AN 10.103

Tomi
Viestit: 361
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Mistä buddhalaisuudessa on kyse?

ViestiKirjoittaja Tomi » 08 Helmi 2014 10:54

tommi kirjoitti:Jos miettii että miksi itse on onneton, mutta Dalai Lama näyttää onnelliselta, niin todennäköisesti se oma elämä poikkeaa niin monella eri tavalla Dalai Laman elämästä, että on lähes mahdoton sanoa mitkä seikat siinä vaikuttavat mihinkin. Jos joku kehuskelisi että "meidän sanghassa kaikki on onnellisia, jopa ihan taviksetkin", niin silloin voisin uskoa että siellä ehkä on jotain erityislaatuista menossa, mutta jos otetaan joku yksittäinen erittäin poikkeuksellisissa oloissa elävä henkilö ja käytetään tätä esimerkkinä, niin esimerkki on vähemmän vakuuttava.


Ihan totta joo.

Ja aina löytyy joku peruste sille miksi jonkin toisen esimerkki ei ole itselle pätevä. Geenit, lapsuus, taloudellinen tilanne, ystäväverkosto jne. Näitä onnen polkujen lupaajia on tänäpäivänä vähän turhan paljon ja niiden pätevyyden vertailu on aika haastavaa. Kuitenkin valinta on pakollinen siinä mielessä että joku enemmän tai vähemmän selkeä käsitys ihmisellä kuitenkin on siitä mikä johtaa onneen ja hyvinvointiin.

Dharmassa kuitenkin tarvitaan jonkin verran heittäytymistä sen varaan että ei voi oikein tietää, mutta haluaa kuitenkin kokeilla. Tätä on hyvä kuitenkin edeltää intellektuaalinen pohdiskelu ja kriittinen aiheen tarkastelu. Tuota heittäytymistä voi kutsua myös uskoksi tai luottamukseksi jos haluaa, mutta opetuksessa se ajatellaan välivaiheeksi kohti suoraa ymmärrystä harjoituksen vaikutuksista.

Itsellä auttoi menneisyydessä jokin pätkä kun olin harjoittanut binaural beats -meditaatiota päivittäin usean kuukauden ajan. Ero hyvinvoinnissa oli merkittävä. Ehkä se että Nietzsche suhtautui kovin suopeasti buddhalaisuuteen. Varmaan myös jotkut varhaiset aivotutkimuksetkin. Toisaalta se että päihdeharrastuksen parissa oli huomannut että se mitä minuuden illuusioluonteesta sanottiin oli aika lailla kokemuksellisesti totta.

Psykedeelit noin muutenkin aika iso osa sitä että dharma on vakiintunut länteen.

...
Viestit: 1141
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Mistä buddhalaisuudessa on kyse?

ViestiKirjoittaja ... » 08 Helmi 2014 12:53

Johann kirjoitti:Very wrong, very wrong! Perfect nowadays misleading.


You what mate?

I am not sure if I did get you right: you're implying that shamatha-meditation and/or four foundations are somehow basis for wrong view?

Anyway, here's an excellent interview, which touches the (commonly misunderstood) subjects: Shunyata, Buddha-nature, Buddha, etc.

phpBB [media]


Palaa sivulle “Dharman pyörä”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa