Pelkotila on aika paha este, jos sellaista ilmenee. Meinasin sanoa että jos pelkoa tulee polun alussa. Mutten tiedä olenko edes jollain polulla..? Ajatukseni kun luen esim Swami Paramatmanandan, On the Road to Freedomia ovat aivan sairaita (ei kaikki mutta osa niistä rationaalista mieltä vastaan esiin nosteutuista tekstiin upotetuista viisauden sanoista). Mutta missä mittaluokassa tai suhteessa.
Uimahallireissun jälkeen tulee se, että on ehdollistunutta ajattelua ensinnäkin puhua näitä asioita itselleen. Tämä kirjoittaminenkin on
pelkotilan alaisena tehtyä.Oikeassa olemisen pakko.
Uimahallissa mies hyppää pää edellä isoon altaaseen, vaikka se on kiellettyä. Kyltti kieltää. Muutama sekunti sen jälkeen miehen lapsi yhtäkkiä kääntyy radalla ja sukeltaa poikittain edestäni niin, että hän jää alleni. Noh minä työnsin lasta sen menosuuntaan kun se jäi alle. Siihen sitten hyppäämiskieltoa rikkonut isä menee puhumaan lapselleen. Hymyilytti vaan koko tilanne.. Kuinka ironista onkaan olla oikeassa samaan aikaan kun itse on väärässä.
Ja piti just sanoa se kun kyllä tähän kirjoittamiseen saa aikaa menemään. Ja kaikki on pois jostain
Pitää aina olla se joka pääsee sanomaan, minähän sanoin. Minähän sanoin. p: se on se neuroottisuus. Perintönä sekin meni sille lapselle kun se ei tajunnut itse ettei se sinänsä tehnyt väärin, vaan se oli vahinko. Nojoo minua on kritisoitu siitä kun "sun aina pitää olla oikeassa."
Todennäköisesti se on vaan jotain epävarmuutta. Mutta pahimmassa tapauksessa henkisten arvojen (kun en muuta sanaa keksi) väkivaltaista iskostamista muihin. Elikkä juuri näin.
Pylimielisyys
https://webvalinta.wordpress.com/2020/11/22/arrogance/
