In contrast to the earlier emphasis on no-self (anãtman), texts such as the Mahãparinirvãna Sutra affirmed a "great self" that was hidden in all people. The Buddha became a transcendent and eternal cosmic being with which the individual was seen to be ultimately identical.
Ottamatta mitenkään kantaa, kuten Ajahn Sujato, itse asiaan, niin vähän lisää. Tuota ilmaisua käytetään vaihtelevasti, yleensä "suuntauksissa", jotka ovat enemmän kokemuksellisia kuin filosofisia (mm.taolaisuus). Joskus sillä viitataan ihmisen todelliseen luonteeseen, perusolemukseen, mutta useammin kaiken perusluonteeseen (jumala, void,ultimate reality, truth jne.) Pistän muutaman esimerkin:
Tuossa videossa viitattiin upanisadeihin, kyseessä on Mundaka Upanisad (7):
"Kun tieto on ilman kaksinaisuutta, ilman toimintaa, syytä tai vaikusta, puhumaton, vertaamaton, kuvaamaton, mitä se on? Se on mahdoton sanottavaksi. "
Hindulaisuudessa Atman (maailman Minä) on jumala itse, "great self", joka muuttuu kaikiksi olemassaolon muodoiksi. Anatman (ei-minä) viittaa samaan asiaan- sen voisi tulkita myös toisinpäin. Kaikki on jakamatonta, mitään todellista, toisistaan erillään olevaa ei ole.
Taoteching:
"Ennen taivasta ja maata oli olemassa jotain täydellistä ja määrittelemätöntä. Se oli äänetön, näkymätön, muuttumaton, päättymätön ykseys ja kykenevä synnyttämään maailman. En tiedä sen nimeä, mutta kutsun sitä taoksi."
Taolaisuudesta johdetuissa em. Eckhart Tolle, käyttävät usein termiä Ultimate Reality. Taolaisuudssa chi (energia) on vain olemassaolon muoto, sana Tao ei kuitenkaan viittaa energiaan vaan sen energian taakse. Siis käsitteiden olemassaolo ja ei-olemassaolo taakse.
Hindulaisuus ja taolaisuus eivät kuitenkaan esitä näitä filosofisina väittäminä, molemmissa ne ovat symbolisia. Jos ne otetaan todella symbolisina, niin buddhalaisuudesta löytyy myös vastaavaa. Nagarjunan Sunjavada-oppi:
"Sitä ei voida nimittää tyhjyydeksi tai tyhjyydettömyydeksi,
tai kummaksikin tai ei kummaksikaan,
mutta jotta se voidaan tuoda esiin,
sitä nimitetään tyhjyydeksi."
Tai vielä yksinkertaistettuna otetaan Buddhan yksi kutsumanimi Tathagata ("one who has thus gone" (tathā-gata) or "one who has thus come" (tathā-āgata)). Suomen kielessä on sellainen loistava sana kuin Sellaisuus, joka tarkoittaa suunnilleen samaa. "Asiaa", joka on kaiken kaksinaisuuden "ulkopuolella". Tiibetin kaverit käyttävät joskus ilmaisua "Bardo", joka syvimmillään on ilmeisesti sama asia. Hetki tai intervalli, joka mahdollistaa kaiken ja ei-mitään.
Muoto ei eroa tyhjyydestä, tyhjyys ei eroa muodosta. Muoto on tyhjyys ja tyhjyys on muoto. Sellainen on Tathagata.
