Raitanator kirjoitti:Tapio kirjoitti:Hän opettaa ainakin Kuopiossa ja mahdollisesti Turussa chan mi gongia, joka on tantriseen buddhalaisuuteen kuuluva qigong muoto.
Voisitko tarkentaa?
Hei Raitanator,
Mukavaa että aihe kiinnostaa!
Oikeaoppisinta olisi oikeastaan puhua ”esoteerisesta” eikä ”tantrisesta” buddhalaisuudesta kun on Kiinasta kyse – yritän skarpata jatkossa…
Esoteerisesta buddhalaisuudesta on aika vähän tietoa, länsimaissa varsinkaan. Traditiossa ei ole sellaista tekstuaalista perinnettä kuin vaikka Tiibetissä. Tuossa on jotain aiheesta, en nyt tiedä ovatko nuo superhyviä linkkejä, mutta jotain kuitenkin:
http://www.openbuddha.com/2007/10/31/es ... -in-china/http://www.oxfordbibliographies.com/vie ... 1-0183.xmlhttp://hanmibuddhism.org/HistoryLineageofHanMi.aspxJos Turkkuuslaisena vielä pyörit Ari Vuokon jutuissa, niin häneltä on hyvä kysäistä myös, Ari on harjoittanut chan mi gongia liki 25 vuotta. Hän taitaa vetää siellä viikottaisia treenejäkin.
Jos oikein ymmärrän, niin sinua taitaa usein kiinnostaa historia ja opetuslinjat? Pistän tuohon alle tekstiä, johon on yritetty koota täsmällisesti mitä aiheesta tiedetään. Se tieto ei tosin sinänsä ole kauhean täsmällistä…
Eniten luottaisin lopussa olevaan Tsumuran kommenttiin. Tsumura on aikamoinen ensyklopedia. Ja hän on opiskellut aihetta ja aiheen liepeiltä Kiinassa jo 60 vuotta. Luotan, että hän osaa suhteuttaa erilaisia tiedonmurusia aika luotettavasti.
Oliko tämä sopiva tarkennus?
Eli tuommoista siitä historiasta:
Chan mi gongin historiaa ei tunneta kovinkaan pitkälle. Tämä johtuu osittain siitä, että esoteeriset buddhalaiset harjoitukset ovat olleet Kiinassa salaisia ja niitä on välitetty eteenpäin suullisesti oppilaalta oppilaille. Kirjoitettuja tekstejä ei ole juurikaan ollut käytössä.
Chan mi gongin liikkeet matkivat silkkimatoa. Monissa sekä buddhalaisissa että taolaisissa qigong-koulukunnissa liikutetaan selkää aaltomaisesti. Tällaisia liikkeitä tiedetään tehdyn taolaisuuden piirissä ainakin jo 600-luvulta jKr. lähtien. Kun buddhalaisuus saapui Kiinaan se sekoittui nopeasti taolaisten opetusten kanssa. Jo ensimmäisessä kiinankielisessä buddhalaisessa tekstissä kuvataan klassinen taolainen harjoitus ”kuusi parantavaa ääntä”.
Liu Han Wen (1921–2004) on kirjoittanut, että kun esoteerinen buddhalaisuus kiellettiin Kiinassa 800- luvulla, niin sen harjoittamista jatkettiin salaa ja sen piirissä tehtiin myös erilaisia liikeharjoituksia. Chan mi gong on hänen mukaansa osa tätä jatkumoa. Tätä asiaa käsitteleviä historiallisia dokumentteja ei ole olemassa, eivätkä tutkijat eivät myöskään pidä todennäköisenä että chan mi gong olisi peräisin jo 800-luvulta.
Liu Han Wen isä, isoisä, isoisoisä ja eno opiskelivat useiden eri opettajien johdolla. Liu Han Wen oppi chan mi gongiin kuuluvat harjoitukset kotonaan jo nuorena ja omisti koko elämänsä sisäisten buddhalaisten qigong-harjoitusten tutkimiselle. Hän järjesti harjoitukset osittain nykyisin tunnettavaan muotoonsa 1950-luvulla. Kulttuurivallankumouksen aikana 60- ja 70-luvuilla qigongia ei kuitenkaan voitu opettaa avoimesti, joten Liu jatkoi harjoitusten julkista opettamista vasta vuonna 1980. Aluksi chan mi gongia opiskelivat lähinnä muut qigong-opettajat. Heidän kauttaan sen suosio alkoi laajentua nopeasti, ja 1980-luvulla chan mi gong levisi Kiinassa huimaa vauhtia: sillä arvioidaan olleen silloin yli miljoona harjoittajaa, ja harjoituksen sanotaan olleen kymmenen suosituimman qigong-muodon joukossa.
Liu Han Wenin kuoltua chan mi gongin suosio Kiinassa väheni. Hänen neljä pääoppilasta jatkoi opettamista Kiinassa, jossa on edelleen useita harjoitusryhmiä. Falun gongiin liittyvien tapahtumien jälkeen Kiinassa ei kuitenkaan ole sallittu qigong-koulukuntien maanlaajuista organisoitumista. Niinpä harjoitukset eivät myöskään enää voi levitä helposti kovinkaan laajalle.
Kysymys Tsumura Senseille: Mitä sinä uskot chan mi gongin historiasta?
Tsumura Sensei: Esoteerisen buddhalaisuuden historia Kiinassa on varsin hyvin dokumentoitu 800-luvulle sen kieltämisen asti. Silloin ei tunnettu mitään chan mi gongin kaltaisia harjoituksia. Esoteerisesta buddhalaisuudesta tuli jälleen hyvin suosittua 1300-luvulla. Uskon, että chan mi gong on syntynyt tuolloin tai ainakin saanut vaikutteita tuon ajan buddhalaisesta harjoitusperinteestä. Vaikka chan mi gongin historian yksityiskohdat ovat epäselviä, niin voidaan kuitenkin sanoa, että se on ollut pitkään salassa pidetty harjoitus.
Mukavaa, että sullekin maistui! 