Kokemuksen ohjailu

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
MarkoH
Viestit: 895
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Kokemuksen ohjailu

ViestiKirjoittaja MarkoH » 18 Syys 2014 16:34

Tämä on kaikille tuttua...

Olet menneisyydessä kokenut jotain hienoa, ja haluaisit kokea sen uudelleen.

Olet menneisyydessä kokenut jotain epämukavaa, ja haluaisit olla kokematta sitä uudelleen.

Olet lukenut/kuullut jostain merkillisestä asiasta kuten vaikkapa satori, ja haluaisit kokea sen.

Olosi on epämukava syystä tai toisesta, ja haluaisit sen muuttuvan joksikin toiseksi.

Olosi on varsin mainio ja haluaisit näin jatkuvan ikuisesti.

Kaikissa näissä on kyse kokemuksen ohjailusta. Tunnistatko tämän tilan kun se ilmenee? Että haluaisit ohjailla kokemustasi tiettyyn suuntaan, ehkä joku päämäärä mielessäsi? Mielesi mukaan. Kenties meditoit, ja pyrit ohjailemaan kokemustasi siitä siihen suuntaan minkä koet arvokkaaksi, tavoittelemisen arvoiseksi. Näin et enää ole vastaanottavassa tilassa, vaan olet aktiivinen vaikuttaja omassa kokemuksessasi osana kokemustasi. Toisin sanoen lyhyesti sanoen: Sinä vastustat.

Kun et enää pyri aktiivisesti vaikuttamaan kokemukseesi, muuttamaan kokemustasi toiseksi, olipa se millainen tahansa, mitä tapahtuu? Kaikki lähtee tämän tilan tunnistamisesta, siitä että huomaamme taipumuksemme peukaloida todellisuutta kun se ilmenee, sellaisena kuin se ilmenee.

Mistä muka tiedämme mitä meidän tulisi kokea, ja siten ohjailla kokemustamme siihen suuntaan? Haluammeko kokea onnellisuutta onnettomuuden sijaan? Jos onnettomuus on tosiallisesti sitä mitä koemme? Hylkäämme nykyisyyden, sanomme: ei kelpaa, ja pyrimme muuttamaan sen joksikin toiseksi. Näin tehden menetämme kenties jotain arvokasta? Tuntuuko teistä samalta? Menetämme mitä? Todellisen onnellisuuden resepti on: En halua muuttaa mitään.

Miten kuolema liittyy tähän? Pitää muistaa että rimpuilu on joka tapauksessa tilapäistä. Kuoltuamme olemme täydellisessä harmoniassa todellisuuden kanssa. Miksi ei aloittaa jo nyt? Se voisi antaa elämälle uudenlaisen merkityksen.

Mutta niin kauan kun pyrimme ohjailemaan kokemustamme samalla kun koemme sitä, emme todella kuuntele emmekä näe. Mitä se sitten tarkoittaakaan.

Tomi
Viestit: 362
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Kokemuksen ohjailu

ViestiKirjoittaja Tomi » 19 Syys 2014 19:10

Onko olemassa kokemus ilman ohjailua?

Avatar
tommi
Viestit: 640
Liittynyt: 09 Helmi 2013 22:10
titteli: über geek
Viesti:

Re: Kokemuksen ohjailu

ViestiKirjoittaja tommi » 20 Syys 2014 16:33

Ohjailuahan on oikeastaan ainakin kahdenlaista.

Jos minulla esimerkiksi on nyt nälkä, niin voin ohjailla tätä tuntemusta siten, että haen ruokaa ja syön sitä, jolloin ei ole enää nälkä. En siis ohjaile kokemusta sinänsä, vaan ohjailen syitä joista kokemus syntyy.

Sitten voin myös ohjailla sitä kokemusta itseään. Voin todeta: "Nyt minulla on nälkä. Mutta hei! Tämähän onkin paastoamista, ja paastoamalla pääsen lähemmäs Jumalaa! Hallelujaa!"

Ensin mainitussa kokemuksen ohjailussa on harvoin kyse mistään haluamisesta tai pyrkimisestä. Jos on nälkä, niin haet ruokaa, ei siinä kovin syvällisesti mietitä, että: "Haluaisinpa nyt tilanteen muuttuvan". Asia on vielä selkeämpi kun miettii vaikkapa tilannetta, jossa vahingossa laittaa kätensä kuumalle keittolevylle. Siinä varsinkaan ei pysähdy miettimään haluaisiko muuttaa kokemusta, vaan kokemus on tietynlainen ja se johtaa toimintaan sekunnin murto-osassa, ilman mitään haluamisia.

MarkoH kirjoitti:Mistä muka tiedämme mitä meidän tulisi kokea, ja siten ohjailla kokemustamme siihen suuntaan? Haluammeko kokea onnellisuutta onnettomuuden sijaan? Jos onnettomuus on tosiallisesti sitä mitä koemme? Hylkäämme nykyisyyden, sanomme: ei kelpaa, ja pyrimme muuttamaan sen joksikin toiseksi. Näin tehden menetämme kenties jotain arvokasta? Tuntuuko teistä samalta? Menetämme mitä? Todellisen onnellisuuden resepti on: En halua muuttaa mitään

Mutta jos hylkäämme kokemuksen ohjailun, ja valitsemme nykyisyyden, niin emmekö silloin menetä sen ohjaillun kokemuksen? Kun kääntyy katsomaan idässä olevaa merimaisemaa, niin menettää lännessä näkyvän vuoristomaiseman. Kumpi on arvokkaampi, ohjailtu kokemus vai ohjaamaton nykyisyys? Mistä muka tiedämme mitä meidän tulisi kokea?

Tomi
Viestit: 362
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Kokemuksen ohjailu

ViestiKirjoittaja Tomi » 20 Syys 2014 19:26

Hajanaisia huomioita.

tommi kirjoitti:Ohjailuahan on oikeastaan ainakin kahdenlaista.

Jos minulla esimerkiksi on nyt nälkä, niin voin ohjailla tätä tuntemusta siten, että haen ruokaa ja syön sitä, jolloin ei ole enää nälkä. En siis ohjaile kokemusta sinänsä, vaan ohjailen syitä joista kokemus syntyy.


Tämä oli se pointti jota koitin vienosti nostaa esiin. En usko että on mitään puhdasta kokemusta, vaan että tässä kiertelyn ja harhailun tilassa olemme tietynlaisessa itse tuottamassamme imussa. Rakennamme tuon imun itse pitkälle totunnaisuuden pohjalta. Huomaamme olevamme tietyssä tilanteessa tietyssä moodissa, otamme tietyn minuuden ja olemme suhteessa toisiin sen kautta, näin tuotamme kokemuksen itsestä ja toisesta.

Sitten on se tietoisuus joka voi tulla tietoiseksi tästä meidä toiminnastamme (karmasta), tämä voi ottaa enemmän tai vähemän askeleen taaksepäin ja nähdä miten minät syntyvät ja tuhoutuvat, tuottavat kärsimystä tai vievät meitä siihen suuntaan johon haluamme. Tässä on mielekäs ohjailun paikka sillä nuo minät syntyvät kuitenkin meidän valintojemme pohjalta eivätkä täysin mekaanisesti. Hyväksyvä todistaminen antaa tilaa ja vie meidät syvemmäksi siihen mitä tapahtuu ja mitä teemme, niihn energioihin ja intentiohin joiden kautta luomme maailman. Osa toimista vetää tuota jatkuvaa minuuden luomista tiukemmalle, koemme olevamme tukalammassa tilassa.Tämä on ymmärtääkseni se samsara, päivittäistä jatkuvaa minuuden kokemusta (syntymista, tulemista) jossa on se tietty kireys joka etsii tyydytystä, mutta ei sitä kykene saavuttamaan.

Hyväksemisestä voi tulla uusi projekti tuohon. Oma harjoitus on ollut ainakin viimeaikoina tuossa minuuden kokemuksessa lepäämistä (cittassa) ja tulemista lähemmäksi niiden energioiden kautta jotka ovat läsnä kehossa. Sen tarkkailijan pitää luonnollisesti olla hyväksyvässä tilassa olla työntämättä mitään pois ja olla haalimatta mitään. Sitä kautta tuo toinen ohjailu tulee näkyväksi, rennommaksi, siinä on enemmän tilaa.

MarkoH
Viestit: 895
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Kokemuksen ohjailu

ViestiKirjoittaja MarkoH » 21 Syys 2014 11:03

Tomi kirjoitti:Onko olemassa kokemus ilman ohjailua?

Tottakai. Koska tahansa. Sitä voi sanoa vaikkapa levoksi.

Mikä minulla oli mielessä tässä ensisijaisesti, oli että monet ajattelevat että kokemuksen ohjailu on sitä todellista harjoitusta. Eikä siitä itse välttämättä ole tietoinen. Minäkin meditoin vuosikausia siten että istuin vain paikallani ja ajattelin että "tämän pitäisi tuntua joltakin muulta kuin mitä se tuntuu". Yritin siis ohjailla kokemustani meditaatiosta siihen suuntaan mistä ajattelin miltä sen tulisi tuntua. Sen mukaan mitä muut ovat aiheesta sanoneet/kirjoittaneet, ja mitä pieniä kokemuksia, selviä hetkiä minulla siitä oli. Seurauksena oli se, etten koskaan ollut todella läsnä. En koskaan hyväksynyt "sitä mikä oli" vaan uhrasin sen "sen minkä tulisi olla" alttarilla. Mutta "sen mikä tulisi olla" ei koskaan saapunutkaan, jäin vain yksin "sen mikä on" kanssa. Ja vähitellen aloin ymmärtää virheeni. Olin jatkuvasti yrittänyt ohjailla kokemustani, koska en halunnut tyytyä siihen mikä oli käsillä ja ilmiselvää. Mutta lopulta se mikä on käsillä ja ilmiselvää on kaikki mitä on, ja jos siihen osaa tyytyä, se kääntää koko kokemuksen todellisuudesta uudeksi.

Tomi
Viestit: 362
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: Kokemuksen ohjailu

ViestiKirjoittaja Tomi » 21 Syys 2014 13:24

MarkoH kirjoitti:Tottakai. Koska tahansa. Sitä voi sanoa vaikkapa levoksi.


Vai onko sekin vain hienostuneempaa ohjailua? Uskotko sinä että on olemassa puhdas kokemus?

Mikä minulla oli mielessä tässä ensisijaisesti, oli että monet ajattelevat että kokemuksen ohjailu on sitä todellista harjoitusta. Eikä siitä itse välttämättä ole tietoinen. Minäkin meditoin vuosikausia siten että istuin vain paikallani ja ajattelin että "tämän pitäisi tuntua joltakin muulta kuin mitä se tuntuu". Yritin siis ohjailla kokemustani meditaatiosta siihen suuntaan mistä ajattelin miltä sen tulisi tuntua. Sen mukaan mitä muut ovat aiheesta sanoneet/kirjoittaneet, ja mitä pieniä kokemuksia, selviä hetkiä minulla siitä oli. Seurauksena oli se, etten koskaan ollut todella läsnä. En koskaan hyväksynyt "sitä mikä oli" vaan uhrasin sen "sen minkä tulisi olla" alttarilla. Mutta "sen mikä tulisi olla" ei koskaan saapunutkaan, jäin vain yksin "sen mikä on" kanssa. Ja vähitellen aloin ymmärtää virheeni. Olin jatkuvasti yrittänyt ohjailla kokemustani, koska en halunnut tyytyä siihen mikä oli käsillä ja ilmiselvää. Mutta lopulta se mikä on käsillä ja ilmiselvää on kaikki mitä on, ja jos siihen osaa tyytyä, se kääntää koko kokemuksen todellisuudesta uudeksi.


Tuo on tärkeä pointti.

Monet kertovat ymmärtäneensä jossain vaiheessa jotain tuollaista. Itselläkin kokemus tuollaisesta havahtumisesta.

Olen miettinyt että ehkä ne pari vuotta ovat kuitenkin tärkeitä ennen kuin tuon voi oivaltaa?

---

Tuo halu kivempaan, halu päästä epäkivasta eroon ja halu tulla joksikin ja jatkuvasti olla toiminnassa on se tanha joka on kärsimyksen juuri. Näin minulle on kerrottu. Kun oppii sen toiminnan istuskellessaan niin voi kohta tarkastella miten se nousee ja ottaa muotonsa istumisen ulkopuolella, esimerkiksi toisten ihmisten seurassa.

...
Viestit: 1143
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Kokemuksen ohjailu

ViestiKirjoittaja ... » 21 Syys 2014 14:46

MarkoH kirjoitti:Mistä muka tiedämme mitä meidän tulisi kokea, ja siten ohjailla kokemustamme siihen suuntaan? Haluammeko kokea onnellisuutta onnettomuuden sijaan? Jos onnettomuus on tosiallisesti sitä mitä koemme? Hylkäämme nykyisyyden, sanomme: ei kelpaa, ja pyrimme muuttamaan sen joksikin toiseksi. Näin tehden menetämme kenties jotain arvokasta? Tuntuuko teistä samalta? Menetämme mitä? Todellisen onnellisuuden resepti on: En halua muuttaa mitään.


Reagoimme tietämättömyydestä käsin usein kolmella tapaa: vihalla, halulla ja/tai tietämättömyydellä. Pyrimme mahdollisimman nopeasti eroon kokemuksista/asioista/tilanteista, joita kohtaan tunnemme vihaa. Toimimme päinvastoin kun haluamme niitä. Asiat, jotka eivät kosketa meitä, niistä emme välitä. Jälkimmäistä voisi verrata uutisiin siviilien pommitukseen. Emme reagoi ennen kuin kyse on kotimaastamme tai sukulaisista. Meitä ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Jokainen keskustelija saattaa määritellä "kokemuksen" hieman erillä tapaa, mutta itse näkisin sen niin, että kun lopetamme tunteiden ilmaisemisen ja niiden piilottamisen alamme vihdoin kokea asioita. Ongelma ei niinkään ole siinä ettemekö osaisi ohjailla - osaamme liiankin hyvin!

MarkoH
Viestit: 895
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Kokemuksen ohjailu

ViestiKirjoittaja MarkoH » 21 Syys 2014 16:20

Tomi kirjoitti:
MarkoH kirjoitti:Tottakai. Koska tahansa. Sitä voi sanoa vaikkapa levoksi.


Vai onko sekin vain hienostuneempaa ohjailua? Uskotko sinä että on olemassa puhdas kokemus?

Toki hyvin tarkkana saa ja pitääkin olla, mutta oma kokemukseni on että ohjailu lakkaa kun tulen siitä tietoiseksi. Ennen olin sokea sille; se oli nenäni edessä mutta en vaan mukamas osannut katsoa/nähdä.

Olen miettinyt että ehkä ne pari vuotta ovat kuitenkin tärkeitä ennen kuin tuon voi oivaltaa?

No minun kohdalla enemmänkin parikymmentä vuotta, eikä taida riittääkään... Jos olisi hyvä opettaja, varmaan älyäisi nämä asiat helpomminkin kuin se joka oppii kantapään kautta. Mutta jokainen vuosi on tärkeä, sillä se kuuluu kunkin polkuun.

Tuo halu kivempaan, halu päästä epäkivasta eroon ja halu tulla joksikin ja jatkuvasti olla toiminnassa on se tanha joka on kärsimyksen juuri. Näin minulle on kerrottu. Kun oppii sen toiminnan istuskellessaan niin voi kohta tarkastella miten se nousee ja ottaa muotonsa istumisen ulkopuolella, esimerkiksi toisten ihmisten seurassa.

Oppiminen edellyttänee ettei mieli käy ylikierroksilla koko ajan... Siten on huomattavasti helpompi tulla tietoiseksi siitä hienostuneimmastakin ohjailusta. Se on oikeastaan välttämätöntä.

...
Viestit: 1143
Liittynyt: 09 Helmi 2013 12:25
Viesti:

Re: Kokemuksen ohjailu

ViestiKirjoittaja ... » 21 Syys 2014 16:56

Kokemuksen ohjaamisesta tuli mieleen vielä, että eräät meditaatiot käyttävät tätä tapaa erittäin nokkelasti hyödykseen.

Mantra tulee sanoista manas ja tra, mikä käytännössä tarkoittaa mielen suojelemista. Mieli tehdään niin kiireiseksi, ettei sillä ole oikein muuta mahdollisuutta kuin bootata itsensä.

Avatar
tommi
Viestit: 640
Liittynyt: 09 Helmi 2013 22:10
titteli: über geek
Viesti:

Re: Kokemuksen ohjailu

ViestiKirjoittaja tommi » 21 Syys 2014 19:58

MarkoH kirjoitti:Ja vähitellen aloin ymmärtää virheeni. Olin jatkuvasti yrittänyt ohjailla kokemustani, koska en halunnut tyytyä siihen mikä oli käsillä ja ilmiselvää. Mutta lopulta se mikä on käsillä ja ilmiselvää on kaikki mitä on, ja jos siihen osaa tyytyä, se kääntää koko kokemuksen todellisuudesta uudeksi.

Tässä on kuitenkin mahdollisuus mennä harhaan, sillä asioihin on helppo tyytyä silloin, kun asiat ovat sellaisia joihin on helppo tyytyä. Jos henkilö vuosia sitten koki kärsimystä, koska oli tilanteessa johon oli vaikea tyytyä, mutta sittemmin tilanteet ovat muuttuneet, ja nykyään olosuhteet ovat sellaiset joihin on helpompi tyytyä, niin tyytyväisyyden taustalla ei välttämättä ole se, että henkilö on oppinut tyytymään, vaan taustalla saattaa olla ihan olosuhteiden muutos, joka saattaa jopa olla jonkinlaisen ohjailun tulosta.

Esimerkkinä: "Olin vuosia sitten köyhä, ei ollut edes ruokaa joka päivä, polttopuut piti hakea kilometrien päästä, elämä oli kovaa, oli vaikea tyytyä siihen mitä oli. Sittemmin pääsin isoon firmaan apupojaksi, pääsin parempaan virkaan, perustin säästöillä oman firman, lopetin työnteon kun rahaa oli kertynyt miljoonia. Nykyään tyydyn siihen mitä minulla on, iso kartano, oma golfkenttä, palvelusväki joka siivoaa ja tuo ruoan pöytään."


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija