Hetkessä eläminen

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
MarkoH
Viestit: 892
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Hetkessä eläminen

ViestiKirjoittaja MarkoH » 25 Syys 2014 09:39

Luin pari vuosikymmentä sitten eräästä budo-lehdestä haastattelun miehestä nimeltä Mark. Se oli otsikoitu: "Hetkessä eläminen". Tuossa haastattelussa Mark kertoi kuinka hän oli vuosia harjoittanut kungfua innolla, ja tuo harjoitus oli vienyt hänet Kiinaan saakka opiskelemaan lajia. Jossain vaiheessa hänen selkänsä oli sitten mennyt niin huonoon kuntoon, että hänen lääkärinsä sanoi että moisen harjoituksen tulisi loppua. Joku ehdotti sitten hänelle että voisi siityä taijiin. Ensiksi hän masentui ajatuksesta, koska piti taijia vanhojen ihmisten harrastuksena Reino-tossuissa. Kun hän sitten kokeili kuitenkin sitä, kokemus oli enemmän kuin käänteentekevä. Hän sanoi että taijissa, toisin kuin kungfussa, liikkeet olivat niin yksinkertaisia ja ne tehtiin niin hitaasti, että hänellä ei ollut alusta lähtien muuta tehtävää tai vaihtoehtoa jäljellä kuin vain "katsella" kuinka ne tapahtuivat. Ne näyttivät tapahtuvat itsestään, ja hän oli pelkkä katselija. Siitä lähtien hän oli koittanut liikesarjan päätyttyä katsoa mielenkiinnolla mitä muita aktiviteetteja hän voisi nähdä samalla tavoin.

Noita aktiviteetteja on paljon. Elämästämme suurin osa on rutiinitoimintoja, jotka osaamme suorittaa ilman mielen väliintuloa. Otan vain yhden esimerkin, vaikka voisin ottaa satoja: TV:n katselu. Hyvin yksinkertaista, eikä vaadi pinnistelyä saati ponnistelua. Miksei siitä voisi tehdä harjoitusta samaan tapaan kun Mark teki harjoitusta taijista? Se tarkoittaisi, että olisin tietoinen mitä (minussa ja ympärilläni) tapahtuu kun katson TV:tä. Mitä ajatuksia se herättää? Mitä ei? TV on todellakin hyvä harjoitus. Jos sieltä tulee lisäksi valioliigaa, niin se on vaan plussaa :)

Mihin tämä harjoitus pyrkii? Kenties ei mihinkään, puhtaimmillaan. Mihin se johtaa? Kenties ei mihinkään. Miksi sitä pitäisi tehdä? Kenties sitä ei pitäisi. Johtaako se onneen? Epäilen. Mutta jos vaihtoehdot on elää tiedostavasti ja elää tiedostamatta, niin miksi ei valitsisi valoa pimeän sijaan? Kenties siksi ettei pidä siitä mitä se paljastaa. Kenties. Toinen syy voisi olla että olemme varsin hyvin tottuneet laiskuuteen ja pimeyteen, ymmärtämättä mitä todellinen laiskottelu on.

Vieras

Re: Hetkessä eläminen

ViestiKirjoittaja Vieras » 25 Syys 2014 11:59

MarkoH kirjoitti:Mutta jos vaihtoehdot on elää tiedostavasti ja elää tiedostamatta, niin miksi ei valitsisi valoa pimeän sijaan?


En tiedä, tarvitseeko tuota erityisesti punnertaa ja päättää... Kun puhut tuossa tavallaan jatkuvasta tietoisena olemisesta tai läsnöolosta jonkin tietyn harjoituksen ulkopuolella, jos oikein ymmärrän? Se tulee itsestään aika luonnollisesti, kun on päässyt siihen "tiedostavuuteen" ylipäätään ensin kiinni ja saanut sen johonkin vakaaseen vaiheeseen, että huomaa itse milloin putoaa siitä ulos. Eli lähtee tunteiden ja ajatusten matkaan.

Tietty tuo on hyvä kysymys siinä, että kaikki voi tosiaan olla harjoitusta. Tai kaikesta tulee harjoitusta, kun läsnäolo on luonnollista ja tulee tavaksi olla ilman harjoituksiakin.

MarkoH
Viestit: 892
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Hetkessä eläminen

ViestiKirjoittaja MarkoH » 25 Syys 2014 12:52

Vieras kirjoitti:En tiedä, tarvitseeko tuota erityisesti punnertaa ja päättää...

Sinä oletkin nämä koulut jo käynyt. Itseltäni on vienyt 20 vuotta päästä tähän pisteeseen missä olen, enkä voi vieläkään kehua että tiedostavasti eläminen olisi täysin automaattista. Jos se tuntuu jostakusta pitkältä ajalta, niin voin sanoa ettei minulla ollut vaihtoehtoja, vuodet eivät merkitse mitään. Mutta se on jo ollut tämän arvoista. En toki koko aikaa ole harjoittanut näin, vaan olen tehnyt monenlaisia harjoituksia, kysellen itseltäni miten elämä tulisi elää, miten arki tulisi elää, kuitenkin aina lopulta uudestaan ja uudestaan palatakseni tähän, tiedostamiseen.

Vieras

Re: Hetkessä eläminen

ViestiKirjoittaja Vieras » 29 Syys 2014 11:37

MarkoH kirjoitti:...vaan olen tehnyt monenlaisia harjoituksia, kysellen itseltäni miten elämä tulisi elää, miten arki tulisi elää, kuitenkin aina lopulta uudestaan ja uudestaan palatakseni tähän, tiedostamiseen.


Juuri noin, mutta se tiedostaminen itsessään aiheuttaa sen irtipäästämisen asioista. Irtipäästäminen tapahtuu itsestään, ilman pyrkimystä mihinkään. Jos koitat päästää jostain irti tietoisesti ja antaa sen mennä -se ei koskaan onnistu. Se yrittäminen päästää irti muodostuu esteeksi.

Puhuimme jossain välissä siitä, kun ei ole ajatuksia. Vain pelkkä oleminen tilanteessa, sisäinen puhe päässä on lakannut täysin. Miksi se on lakannut? Koska ne syyt ja olosuhteet, jotka aiheuttivat sen sisäisen puheen, ovat lakanneet. Sama pätee kaikkeen maailmassa, oli se ns. sisäistä tai ulkoista. Kun ikkunakasvia lakkaa kastelemasta ja ruokkimasta, se kuolee. Kun minää lakkaa ruokkimasta, se kuolee. Se on automaattista, se tapahtuu itsestään.

Toisessa ketjussa puhuit onnellisuudesta. Se sisäinen rauha, onnellisuus ja hiljaisuus eivät ole asioita, joita voimme saavuttaa harjoituksella. Ne eivät ole jotain, jota täytyy etsiä ja jahdata. Ne ovat sivutuotteita. Ne ovat meidän olemisemme luonnollinen tila. Se mikä jää jäljelle, kun kaikesta muusta on päästetty irti.

Meditaatio on itsensä tuntemista. Itsensä tunteminen taas on itsensä unohtamista.

MarkoH
Viestit: 892
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Hetkessä eläminen

ViestiKirjoittaja MarkoH » 29 Syys 2014 20:03

Vieras kirjoitti:Juuri noin, mutta se tiedostaminen itsessään aiheuttaa sen irtipäästämisen asioista. Irtipäästäminen tapahtuu itsestään, ilman pyrkimystä mihinkään. Jos koitat päästää jostain irti tietoisesti ja antaa sen mennä -se ei koskaan onnistu. Se yrittäminen päästää irti muodostuu esteeksi.

Mikä minusta on mielenkiintoista ollut viime aikoina, on että minulla ei ole ollut halua tehdä tiedostamisesta enää harjoituksentapaista. Se nousee pintaan pitkin päivää silloin tällöin, mutta en enää reagoi siihen. Ennen yritin pysyä tiedostavassa tilassa niin pitkään kun jaksoin/kunnes väsyin tai syyllistyin ajattelemattomuuteen. Jatkaakseni taas joskus kun virtaa olisi enemmän. Miten kuvailisin tätä... Se on nykyään vähän samanlaista kun olisit keittämässä pastaa ja joku tulisi siihen viereen ja sanoisi "Moikka!". Vastaat sille "Moikka!" ja sitten se toinen lähtee ja jatkatte taas omia puuhianne. Sellainen on suhteeni tiedostamiseen, en jää haastelemaan sen kanssa, en pyydä siltä mitään, en pyydä sitä edes jäämään. Minusta tämä on todella jännää, ja siinä on vapauden tuntu mikä tuntuu hyvin oikealta. Minulla ei ole enää harjoitusta siinä mielessä kun sen käsitin.

Puhuimme jossain välissä siitä, kun ei ole ajatuksia. Vain pelkkä oleminen tilanteessa, sisäinen puhe päässä on lakannut täysin. Miksi se on lakannut? Koska ne syyt ja olosuhteet, jotka aiheuttivat sen sisäisen puheen, ovat lakanneet. Sama pätee kaikkeen maailmassa, oli se ns. sisäistä tai ulkoista. Kun ikkunakasvia lakkaa kastelemasta ja ruokkimasta, se kuolee. Kun minää lakkaa ruokkimasta, se kuolee. Se on automaattista, se tapahtuu itsestään.

Voisi sanoa, että se tapahtuu jopa huolimatta siitä kaikesta mitä teet :) Jonkin tason Mysteeriks se on jäänyt. En ole koskaan analysoinut kohdallani miksi sisäinen puhe lakkaa. Joskus vaan ihmettelen miksei se ole lakannut aikaisemmin.

Toisessa ketjussa puhuit onnellisuudesta. Se sisäinen rauha, onnellisuus ja hiljaisuus eivät ole asioita, joita voimme saavuttaa harjoituksella. Ne eivät ole jotain, jota täytyy etsiä ja jahdata. Ne ovat sivutuotteita. Ne ovat meidän olemisemme luonnollinen tila. Se mikä jää jäljelle, kun kaikesta muusta on päästetty irti.

Sivutuotteita, kyllä olen samaa mieltä. Varsin monet antavat minusta liikaa painoa onnellisuudelle elämässään. En haluaisi olla onneton, mutta välitila näiden kahden välillä, normaalimoodi, on minusta jotain mihin en koe tarvetta lisätä mitään. Ei sen tartte olla sen kummoisempaa. Se etten koe tarvetta lisätä mitään, on se mikä on tärkeää, ei se mitä koen, jos se onkin onnellisuutta.

Meditaatio on itsensä tuntemista. Itsensä tunteminen taas on itsensä unohtamista.

Lisäänpä huvikseni tuohon perään ikäänkuin se vielä jotain kaipaisi että itsensä unohtaminen on hetkessä elämistä.

Vieras

Re: Hetkessä eläminen

ViestiKirjoittaja Vieras » 26 Marras 2014 20:43

En tiedä liittyykö aiheeseen. Se että muistissa olevien asioiden erottelu johtaa joidenkin asioiden unohtamiseen -ei voi tietää miten- johtaa muistojen häviämiseen ei pitäis olla mikään ongelma.

Vieras

Re: Hetkessä eläminen

ViestiKirjoittaja Vieras » 05 Joulu 2014 18:02

Sanoitko hare Krishna eilen kun katsoin neloselta Jackie Chanin elokuvan -josset- en voi uskoa, että näit sen.

Vieras

Re: Hetkessä eläminen

ViestiKirjoittaja Vieras » 08 Joulu 2014 20:54

Hesburgerin kanatasku sanoo:
Mä oon niin soseessa
Tää kestää nii vähän aikaa

Nollakakkonen jekku
Litran FT valkkari vinqq

Napaan

Sillee.. Vaudeville
Nyt tuli just mainos Suomen Rumimmat tatuoinnit
Ja toinen sotkee koko ajan tätä


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ahrefs [Bot] ja 2 vierailijaa