ViestiKirjoittaja MarkoH » 12 Heinä 2018 01:50
Näin vanhaa kaveria pitkästä aikaa eilen. Oli kivaa aikaa, ja juttelimme muun muassa Wattsista. Jotenkin keskustelu sitten kääntyi siihen suuntaan että tokaisin jostain syystä kaverilleni: "Vai niin, siinä tapauksessa sinun olisi parasta lopettaa ajattelu". Hän vastasi välittömästi että "se ei ole mahdollista, se on mahdotonta. Yhden tutkimuksen mukaan ihminen ajattelee noin 60000 ajatusta päivän aikana" (jos muistan oikein). "Eikä sille voi mitään". Olisi pitänyt kysyä että "oletko sitten yrittänyt tosissasi olla ilman ajatuksia?" Ja että, "mitä iloa on haluta vain mahdollisina pitämiään asioita?". Krishnamurti sanoi, että koska kuuhun menemisen piti oli mahdotonta, se tuli kuin tulikin tehdyksi, koska kaikki laitettiin peliin. Se kertoo jotain haasteista, mitä tulee vastaan kun lähtee kulkemaan henkisiä polkuja... kuulostipa oksettavalta. Mutta kuitenkin.
Eräällä kristillisellä palstalla joku uskovainen kirjoitti mindfulnessin "vaaroista", ja sanoi että ei edes haluaisi kokea mitään sellaista kuin "mielen tyhjeneminen", olipa se sitten mitä tahansa, hänellä ei tuntunut olevan käsitystä mitä se voisi olla. Jotain negatiivista kuitenkin, ehkä demonit valtaavat pään kun huipputärkeät ajatuksemme kaikkoavat. Tai sinnepäin. Huomasin siis vihastuvani vähän. Okei, pidä sitten se kaikki kristillinen paska pyörimässä päässäsi yötä päivää... koskee tietysti myös buddhalaista paskaa ja kaikkea muutakin mikä vääntyy tortun muotoon.
Hiljaisuus on yhtä mölyä. Kaupungissa, mutta myös täällä maalla. Itikat.
Luin kanssa yhden uskovan lehtorin kirjoituksen mindfulnessista, jossa kirjoittajalla oli kyllä faktatiedot buddhalaisuudesta kiitettävin arvosanoin kunnossa, ja hän kertoi niistä kiitettävän asiallisesti, ihan kuin joku buddhalainen itse. Rupesin miettimään että mitäs helvettiä tämä nyt sitten on. Mutta mutta, sitten alkoi se "katsotaanpas mitä Raamattu sanoo asiasta"-vaihe. Koko meditaatioperinne tyrmättiin muutamalla, tai no, aika usealla, ulkoa opetellulla raamatunpaikalla. Koska sellainen on sanojen mahti, ja uskon voima. Pahinta oli hänen mukaansa ehkä se, että jos tekee buddhalaisia harjoituksia, voipi olla että buddhalaisuus alkaa pikku hiljaa kiinnostamaan enemmänkin, joten mindfulnessia ei voi uskovalle mitenkään suositella. Mutta hyvänen aika, jos buddhalaisuus alkaa kiinnostamaan enemmän, eikö se kerro siitä että että näissä harjoituksissa oli sittenkin jotain perää ja järkeäkin, eikä vaan sokeaa uskoa johonkin pakanuuteen? Tämänkin uskovan asenne vihastutti minua pikkuisen.
Ei mulla muuta valittamista tällä kertaa.