Meditointi lisää vääriä muistoja?

Keskustelua buddhalaisuudesta.
Vieras

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 14 Tammi 2016 11:01

Ymmärrän logiikkasi, mutta minusta et ole vienyt sitä loppuun asti. Olet ottanut jostain syystä vain puolet siitä. Kysyt, että kuka pyrkii? Mutta miksi et kysy, että kuka alistuu?

Ihmismielen yksi sitkein harha on, että aikaa myöten kaikki voidaan saada paremmaksi. Toinen, vastakohtainen harha on se, että jos elämän parantaminen ei ole mahdollista niin ihmisen mielestä puuttuu kaikki merkitys. Jäljelle jää silloin vain puhdas olemassaolo, mutta se olemassaolo on usein kuollut, iloton ja tyhjä. Mutta kummankin harhan taustalla on ajatus, että elämä on tilanne, josta jotakin voidaan käsittää tai saavuttaa. Tämä taas pohjaa siihen perimmäiseen kokemukseen, että on jokin ero itsen ja oman mielen välillä. Tai sen itsen ja hänen ulkoisen elämänsä välillä.

Kohtaloon, omiin luonteenpiirteihinsä tai menneisyyden kokemuksiinsa alistuminen edellyttää jonkun joka alistuu. Se edellyttää jonkun joka on olosuhteiden ja menneisyyden avuton uhri. Se edellyttää, että on joku passiivinen jolle aktiivisesti on tapahtunut jotain ja joka on siksi juuri sellainen kuin kokee olevansa nyt. Siispä: kuka alistuu?

MarkoH
Viestit: 899
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 14 Tammi 2016 12:37

Siis, kuka alistuu?

Aikaisemmin kirjoitit:

Hyväksyminen ja alistuminen ovat kaksi eri asiaa. Minulla on geneettinen sairaus, mutta se ei ole mikään ongelma. En joudu elämään sen kanssa, se ole jokin erillinen taakka josta minun pitäisi olla vain välittämättä. Se on vain osa tämän mielen ja ruumiin yhdistelmää. Se on myös asia, jota en voi muuttaa. Minä hyväksyn sen täysin.


Voimme yhtä hyvin kysyä, kuka hyväksyy?

Minulle alistumisella ja hyväksymisellä ei ole paljon eroa. Vähän kun kattelisi samaa asiaa kahdesta eri nurkkauksesta, tai kolikon kahta puolta. Yhdestä näkökulmasta se näyttää alistumiselta, toisesta hyväksymiseltä. Yhteistä molemmille on, että ei ole enää ketään tai pikemminkin mitään joka vastustaisi olosuhteita.

Hyväksyn täysin / alistun sille täysin / antaudun sille, missä ero? En näe suurta eroa. Liittyykö näihin ilmaisuihin, joihinkin niistä, vielä vastustusta olosuhteita kohtaan? Välttämättä? Vai onko tämä vain kielipeliä?

Vieras

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 14 Tammi 2016 13:01

Otetaan kielipelin mahdollisuus pois/keskustellaan, minun versioni:

Hyväksyä= käsittää jokin luonnolliseksi, normaaliksi, todeksi, faktaksi (vrt. kieltää jonkin olemassaolo) ilman asiaan liittyvää positiivista tai negatiivista reaktiota. Hyväksyä-verbi liittyy tietysti muihinkin asioihin, mutta tässä yhteydessä ajattelen sen näin.

Alistua= passiivi verbistä alistaa, alkaa noudattaa toisen (tai jonkin) tahtoa ilman vastarintaa, olla tietoisesti välittämättä asiaan (toistuvasti) liittyvistä positiivisista tai negatiivisista reaktioista.

Olisiko tässä keskustelun kannalta järkeä?

MarkoH
Viestit: 899
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 14 Tammi 2016 13:38

Itse otit tuon sanan "alistuminen" esille. Kirjoitin vain tyyliin "jonkin asian kanssa vaan joutuu elämään". Nämähän eivät tarkalleen ottaen ole sama asia, vai mitä? Esim. talven kanssa vaan joutuu näin talvisin elämään, en ajattele että alistuisin talvelle. Kuulostaisi kämpelöltä sanoa niin. Onko tuo asenne sitten oikeasti lähempänä hyväksymistä, kuin alistumista? Talven kanssa vaan joutuu näin talvisin elämään? Selvä juttu.

Sanat, sanat, sanat...

Kyllä tää kielipeliksi meni ja menee. Minä pelaan, sinä pelaat, lukijat pelaavat tahollaan. Tästä ei kannata jatkaa, jatketaan jostain muusta!

Vieras

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 14 Tammi 2016 13:52

Varmasti tiedät itse paremmin mitä tarkoitit sanoillasi.

Laitoin esimerkin yllä osoittaakseni, että minulle lauseesi viittaa johonkin kokemukseen :"On joitakin rankkoja asioita, joiden kanssa täytyy vain elää."

Alistumista vai hyväksymistä? Ihminen hyväksyy sen, että tälle ihmiselle on tapahtunut rankkoja asioita. Ihminen taas alistuu sille, että ne kokemukset vaikuttavat edelleen tähän ihmiseen.

Koska ne edelleen vaikuttavat, on luonnollista sanoa, että ihmisen nimenomaan "täytyy" -eli negatiivisesti on pakko, eikö niin - elää niiden kanssa vaikka ei pohjimmiltaan haluaisi. Se on olosuhde, johon ihminen ei katso voivansa vaikuttaa (kuten talvi).

Mutta juju on juuri tässä. Se on ihminen itse, joka ylläpitää sitä olosuhdetta. Se on tämän ihmisen oma mieli, joka tuottaa rankkojen kokemusten perusteella uuden, negatiivisen kokemuksen.

Sen takia mielen kohdalla kuumuudesta kärsiminen ei ole pakollista, olosuhteeseen voi vaikuttaa siirtymällä istumaan varjoon. Ihminen joka alistuu, istuu edelleen auringossa ja kärsii kuumuudesta. Hän on alistunut omalle mielelleen.

Siksi on hyvä kysyä: kuka alistuu?

Entä kuka hyväksyy? Se, joka ei tee eroa itsensä ja mielen välille. Hän näkee tämän jaon ja ymmärtää sen jaon tyhjäksi. Mitään eroa ei ole. Silloin hän voi vaikuttaa mieleensä, koska hän on se mieli (ja ruumis, ja aistit, ja tietoisuus,ja kontakti jne.). Hän hyväksyy ymmärtämällä tämän, ei tekemällä tietoista päätöstä vaihtoehtojen välillä.

MarkoH
Viestit: 899
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 14 Tammi 2016 14:05

Joku kertoi kerran havahtuneensa kysymään, että hetkinen, kukas hitto hän on hyväksymään yhtään mitään?

Voisi ajatella että hyväksymiseenkin liittyy vielä torjuntaa. Ei minun tarvitse toistella mielessäni päivittäin: "Hyväksyn auringon". "Hyväksyn hallituksen ja sen säästötoimet". "Hyväksyn Obaman". "Hyväksyn mustanaamio-lehdet".

Pelkkä läsnäolo.

Vieras kirjoitti: Hän hyväksyy ymmärtämällä tämän, ei tekemällä tietoista päätöstä vaihtoehtojen välillä.

Vieras

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 14 Tammi 2016 14:44

MarkoH kirjoitti:Joku kertoi kerran havahtuneensa kysymään, että hetkinen, kukas hitto hän on hyväksymään yhtään mitään?


Hyväksyntä ei tarkoita sitä, että meidän täytyy olla samaa mieltä tai tyytyä siihen mitä tapahtuu. Tai uskoa, että se mitä juuri nyt tapahtuu pitäisi sellaisena jatkua. Se on ihan puhdasta passiivisuutta, oman itsen eristämistä ja suojelemista. Kärsimys on ja siihen voi vaikuttaa, vaikka ajattelisikin että se ei ole enää minun kärsimystäni.

Kenties ihmiset ajattelevat, että itsensä hyväksyminen on juuri tätä -täytyy vain tyytyä tilanteeseen ja hyväksyä se, mitä minusta tai maailmasta on olosuhteiden pohjalta tullut. Ja olla iloinen siitä. Tämä ei mielestäni ole koko totuus.

Hyväksyminen on myös sitä, että hyväksyy sen asian, että on itse vastuussa juuri siitä mitä tällä hetkellä kokee ja tekee. Siitä ei voi syyttää muita eikä vanhoja kokemuksia. Mikä on itse asiassa todella hyvä asia. Jos muut tai muu maailma olisi ainoastaan vastuussa ihmisen kokemuksesta, me kulkisimme ympäriinsä pelkästään miellyttämässä muita tai käyttämässä muita ihmisiä hyväksemme.

Juttu on, että ihminen itse muokkaa nautintojaan ja kärsimystään juuri tällä hetkellä. Vain osa juuri tästä kokemuksesta on peräisin jo tapahtuneista asioista, mutta osa tulee nimemomaan juuri tästä hetkestä -siitä miten juuri nyt kokee, tuntee, toimii ja millaiset motiivit toiminnalle on. Kaikki tuo on taas "siemen" siihen mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja se taas on "siemen" sille millainen maailma on juuri nyt.

"The world is Buddha, Buddha is the world."

MarkoH
Viestit: 899
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 14 Tammi 2016 14:56

Niin no, sinä ajattelet tätä ajan puitteissa, muutoksen puitteissa. Minä taas saarnaan läsnäolosta. Mitä seuraavaksi tapahtuu, on toinen juttu.

Vieras

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 14 Tammi 2016 15:26

MarkoH kirjoitti:Niin no, sinä ajattelet tätä ajan puitteissa, muutoksen puitteissa. Minä taas saarnaan läsnäolosta. Mitä seuraavaksi tapahtuu, on toinen juttu.


Niinkö? Tai voisiko olla, että en vain tee enää eroa muutoksen ja läsnäolon välille? Tai en osaa enää ajatella läsnäoloa erillisenä ajasta?

MarkoH
Viestit: 899
Liittynyt: 22 Tammi 2014 03:15

Re: Meditointi lisää vääriä muistoja?

ViestiKirjoittaja MarkoH » 14 Tammi 2016 16:10

Läsnäoloon ei tarvita aikaa, kuviteltuun muutokseen kyllä. Tästä tuonne. Miten voit olla tekemättä eroa niiden välille? Tässä hetkessä ei ole mitään mikä muuttuisi. Siihen tarvittaisiin aikaa. Jota ei ole.

Tai en osaa enää ajatella läsnäoloa erillisenä ajasta?

Jaa niin mistä ajasta?

En tajua mistään mitään. Pitäisikö jonkin muuttua? Vai jatkua? Jotain muuta?

Jos alan kuulostaa sekopäiseltä, älkää välittäkö. Sattuuhan sitä.


Palaa sivulle “Dharman pyörä”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa