Buddha on siellä missä sinäkin

Kello on nyt yksi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Tänään en käynyt baarissa ja minusta on mukavaa ettei huomenna ole odotettavissa krapulaa. Olen viettänyt viime aikoina aika paljon aikaa kuppiloissa, klubeilla tai muuten vaan ihmisten kanssa. Usein alkoholijuomia on ollut tarjolla ja niitä on tullut nautittua enemmän tai vähemmän. Olen ollut vähän kuin elinkautisvanki joka on päässyt ulos vankilasta, tai sitten kuin nuori poika joka on ensimmäistä kertaa omillaan isossa kaupungissa.

Olen tavannut muutaman Tinderissä kohtaamani naisen. Tämä on ollut kaikkein jännittävintä uudessa elämässäni. On ollut mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja jutella heidän kanssaan Facebookissa. Jos lähden samalla intensiteetillä hakemaan töitä niin varmasti löytyy jotain. Mutta minulla ei ole mikään kiire, koska haluan kirjoittaa kirjaani. Yleensä keskustelu Tinderissä menee jossain kohtaa jotenkin näin: ”Mitäs teet työksesi?”. Siihen vastaan että olin buddhalaismunkki viimeiset neljä vuotta ja tällä hetkellä minulla on käynnissä uranvaihto. Ei tuo nyt varmaan mikään kaikkein mehukkain pick-up laini ole, mutta se on rehellinen.

Miltä buddhalaisuus nyt sitten näyttää vähän etäämmältä katseltuna? Mietin tätä kysymystä tänään kävellessäni Näsijärven rannassa auringonlaskun aikaan. Muistan kun kävin siellä juoksulenkillä juuri ennen kuin lähdin suorittamaan rangaistusta aseistakieltäytymisestä kymmenen vuotta sitten. Nyt on helpompi miettiä buddhalaisuutta kun ei tarvitse olla väkisin mitään mieltä. Mieleni on vapaa ajattelemaan niin kuin haluaa. Olisi helppoa jos voisin vain sanoa että buddhalaisuus on täyttä hörhöilyä alusta loppuun, ja historiallinen Buddha oli todennäköisesti lumisokea, tai jotain vastaavaa. Mutta ei se vaan niin ole. Ne elämän realiteetit joista Buddha puhui ovat todella olemassa, kuten vanhuus, sairaus ja kuolema. Ja on helppoa huomata kuinka kontroloimattomat mielihalut voivat johtaa ihmisen syvään ahdinkoon.

Tampere on mukava kaupunki. Nyt kun minulla on oma asunto niin voin hengittää vähän paremmin. Minulla on elämässäni joku tukikohta jossa voin rauhassa hioa toimintasuunnitelmaa tulevaisuutta varten. Mielenkiintoista on että täällä on paljon rauhallisempaa ja meditatiivisempaa kuin monessa aasialaisessa metsäluostarissa. Täällä voin halutessani meditoida vaikka koko päivän ja yön. Mielelläni on mahdollisuus vetäytyä vaikka kuinka syvään jhana-tilaan eikä kukaan tule häiritsemään minua. Luostareissa elämä on usein todella sosiaalista, varsinkin munkeilla. Aina pitää mennä johonkin tai tehdä jotain ”henkevää aktiviteettia”. En koskaan tykännyt siitä mutta se oli osa munkin koulutusta, ja ymmärrän kyllä miksi se oli hyödyllistä. Katsoppas kun meillä on joku fiksaatio siihen minkälaista munkin elämän PITÄISI olla, ja sitten kun se ei olekkaan sellaista, niin kärsimme. Jos siitä osaa joustaa niin silloin mieli on vapaa missä tilanteessa tahansa.

Huomenna sisko tulee käymään ja kuvaamme vähän lisää materiaalia dokumenttia varten. Käymme hakemassa Nokian läheltä kissanpennun jonka lupasin äidille joululahjaksi. Pitäisiköhän minunkin ottaa joku lemmikki? Haluaisin kaksi susikoiraa mutta tällä hetkellä se on sula mahdottomuus. Ehkä joskus tulevaisuudessa.

Share on Google+Pin on PinterestTweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInShare on Tumblr