Avainsana-arkisto: meditaatio

Meditaation juhlaa

Plantation

Sadekauden päätteeksi theravada-buddhalaisissa luostareissa järjestetään seremonia jossa maallikoilla on mahdollisuus tehdä lahjoituksia. Melkeinpä jokaisessa luostarissa on ”kathina-seremonia”. Tyypillisesti munkit ottavat osaa useaan tällaiseen juhlaan (joko omasta vapaasta tahdostaan tai sitten heidät komennetaan paikalle).

Sanomattakin selvää etten ole mikään hirveä kathina-juhlien fanittaja. Ajahn Sumedho käyttää niistä nimitystä endurance contest eli kärsivällisyys kilpailu. Se kuvastaa osuvasti kuinka viihtyisää näissä juhlissa yleensä on. Olin siis positiivisesti yllättynyt kun suurin osa meidän luostarin munkeista lähti kolmen päivän mittaiselle kathina-kiertueelle eikä kukaan edes kysynyt minua mukaan. Tämä tarkoittaisi vapautusta, ei ainoastaan pitkäveteisistä juhlista, vaan myös muista luostarin kuvioista. Kolmen päivän ajan täällä ei tapahtuisi juuri mitään.

Kuitenkin seuraavana aamuna heti aamiaisen jälkeen munkki nimeltään Dhammananda komensi minut mukaan yhteen lähellä järjestettävään kathinaan. ”Jokaisen munkin täytyy tulla” hän sanoi srilankalaisella murteella. Pureskelin betelpähkinää ja yritin päätellä hänen ilmeestään voisinko mahdollisesti jollakin konstilla päästä pälkähästä. ”Kuinka pitkä reissu siitä tulee?” kysyin suu puoliksi ummessa niin ettei betel-mälli pääsisi valumaan. ”Ehkä tunnin pituinen” Dhammananda huokaisi.

Tunnin reissu ei kuulostanut ollenkaan pahalta kolmen päivän maratoniin verrattuna. Sitä paitsi olin jo varautunut että jotain tällaista saattaisi olla edessä. En siis vastustanut vaan aloin valmistautua tulevaan matkaan.

Luostari jossa juhla järjestettiin sijaitsi tunnin tai parin päässä Koggalasta. Se oli pieni ja hiljainen paikka keskellä tee- ja kaneliviljelmää. Juhla oli juuri sellainen kuin olin ounastellut: ensin apotti piti dhammapuheen. Sen jälkeen maallikot ottivat viisi eettistä ohjetta ja lahjoittavat pinon lahjoja. Viimein syötiin valtavan kokoinen ateria. Olin jo etukäteen päättänyt pitää välipäivän laihdutuskuuristani ja syödä niin paljon kuin vain mahdollista. Yleensä pidän yhden sellaisen päivän viikossa huijatakseni aineenvaihduntaani.

Olin taas ainoa länsimaalainen osallistuja sadan srilankalaisen keskellä. Kaikkien huomio siis luonnollisesti kiinnittyi minuun. Olen jo tottunut tähän ja kykenen käyttäytymään normaalisti vaikka kuinka moni ihminen tuijottaisi minua. Tämä on yksi syy miksi saan niin paljon kutsuja erilaisiin buddhalaisiin tilaisuuksiin. Minun täytyy pitää silmällä etteivät munkit käytä minua vääriin tarkoituksiin, kuten kerätäkseen enemmän lahjoituksia maallikoilta.

Kaiken kaikkiaan reissussa kesti kuutisen tuntia. Oli ihan mukavaa päästä näkemään Sri Lankaa vähän lisää. 26. päivä meillä on oma kathina-juhlamme ja täällä pitää silloin kiirettä muutaman päivän ajan.

Pari viikkoa sitten luostarissa vieraili belgialainen pariskunta srilankalaisen perheen kanssa. Belgialaiset olivat ehkä viisi tai kuusikymppisiä, srilankalaiset vähän nuorempia. Heidät ohjattiin minun luokseni koska olen ainoa länsimaalainen munkki täällä. He etsiskelivät hyvää paikkaa alkaa harjoittaa meditaatiota ja kysyivät olisiko mahdollista tulla tänne kerran viikossa. ”En näe mitään syytä miksi ei” vastaisin. ”Mutta keskustelkaa asiasta ensin meidän apotin kanssa”.

Viime sunnuntaiaamuna he sitten yllättäen ilmaantuivat tänne ja minut herätettiin kesken unieni opettamaan buddhalaisen meditaation alkeita. Mielestäni tämä on tärkeä asia ja siksi opetan mielelläni ihmisiä meditoimaan, vaikka kesken unieni. Olin hiukan epävarma itsestäni koska minulla ei vielä ole hirveästi kokemusta ohjaajana.

Vein ryhmän läheiseen avoimeen rakennukseen jossa munkit yleensä pitävät dhammapuheita. Ennen kuin aloin opettamaan halusin tutustua heihin hiukan paremmin. Belgialainen pariskunta oli muuttanut Sri Lankaan neljä vuotta sitten jäätyään eläkkeelle. ”Kävimme täällä yhdellä lomamatkalla ja sen jälkeen minä olin myyty” nainen kertoi. Hän oli aikaisemmin työskennellyt rehtorina koulussa. ”Onpa jännää opettaa rehtoria” ajattelin. Kävi ilmi että he eivät tienneet juuri mitään buddhalaisuudesta sen paremmin kuin meditaatiostakaan (eivät edes srilankalaiset vaikka he ovat täältä kotoisin!). Minun piti aloittaa ihan perusteista.

Näytin heille kuinka meditaatiossa tulee istua ja vedin puolentunnin pituisen ohjatun meditaation. Kävin siinä samalla läpi buddhalaisuuden perusopetuksia. Opettaminen oli helpompaa kuin olin odottanut ja se kävi minulta luontevasti. Päivän päätteeksi tunsin itseni iloiseksi ja vaikutti siltä, että myös maallikot olivat oppineet jotain uutta ja inspiroivaa. He aikovat tulla tänne vastaisuudessakin kerran viikossa.