Hinduja äidin oomme kaikki
oomme kaikki, oomme kaikki.
Hinduja äidin oomme kaikki,
oomme kaikki, kaikki.
Sinä ja minä,
sinä ja minä.

Sama englanniksi:

Mum’s little Hindus all together
All together, all together
Mum’s little Hindus all together
All together, the lot.
That’s you, and me, too
That’s you, and me, too.

On mukavaa lauleskella vanhoja suomalaisia joululauluja keskikesällä Sri Lankassa. Luin eilen Ukun päräyttävän blogipostauksen ja jäin sille tripille.

Haribol! Mä oon Uku, ja mä oon bhakta, täysin Krishnan palvelemiselle omistautunut sielu. Löysin kotini Krishna-liikkeestä ja Krishna-tietoisuuden harjoittamisesta. Hare Krishna!

Täytyy myöntää että Ukun veto tuli kyllä ihan puskasta; en olisi odottanut moista mieheltä, jonka muistan usein huudelleen Dharmafoorumilla: “Sit down and shut up!”. Hänelle pisteet tästä.

Minulla alkaa olla takana muutamia kokemusrikkaita vuosia buddhalaista elämää. Olen seurannut vierestä kuinka moni on tullut innostuneena mukaan harjoittamaan dharmaa, ja sitten jatkanut matkaansa johonkin toiseen suuntaan; niin kuin syksyinen vaahteranlehti nousee tuulen mukaan kostealta kadulta. Yhdestä buddhalaisesta munkista tuli kristitty munkki, eräs toinen ryhtyi opettamaan hengitysterapiaa, kolmas lähti opiskelemaan psykologiaa…

Olen myös nähnyt monia parisuhteita. Nainen ja mies kohtaavat toisensa ja rakastuvat intohimoisesti. He menevät naimisiin ja lopulta eroavat; niin kuin laivan ankkuri repeää irti mutaisesta merenpohjasta kovassa myrskyssä. Jotkut rakkaussuhteet kestävät kaksikymmentä vuotta, jotkut kymmenen vuotta, viisi vuotta, vuoden, kuukauden, yhden päivän tai ainoastaan muutaman tunnin.

Näiden kahden ilmiön välillä näyttäisi olevan samankaltaisuutta. Kysymys kuuluu: ovatko kaikki naiset samanlaisia? Kestääkö rakkaus? Ovatko kaikki uskonnot samanlaisia? Onko buddhalaisuudessa jotain erityistä?

Vanha ja paljon elämää nähnyt leski sanoisi: se riippuu siitä mille pohjalle parisuhteen rakentaa. Ei ole yhtään ainutta tapausta, jossa hurmioitunut ekstaasi olisi kestänyt vuosikausia. Eikä ole yhtään ainutta ihmistä, jonka vartalo ei rapistu iän myötä. Samaa totuus pätee uskontojen kohdalla: meditaatiossa rauhoittuneen mielen täytyy lopulta palata takaisin arkiseen todellisuuteen; niin kuin jäiden täytyy sulaa auringonvalossa alkukeväällä.